Tätä menoa ne on kyllä housuissa ihan prosessin sivutuotteena...Mr Rami wrote:Hei, mistäs noita panslaaveja saa? t. nimim. "Housut löytyy"Leea wrote:panslaavit on housuissas.
"Ken söi kesävoin?"-örinäversiota odotellessa.
Mua Talesin kansi on aina vähän ihmetyttänyt, komealta se sinänsä näyttää mut vähän suomalaisemman näköinen maisema ois ollut kohdallaan. Toihan muistuttaa lähinnä Norjaa tai Islantia. Tosin muistan vanhan lehtijutun, jonka mukaan Relapsella oli aikoinaan huonompiakin vaihtoehtoja tarjolla...maidenpoker wrote:Kansitaide on ainakin kunnossa, pärjää vertailussa Talesille ja Silent Watersillekin.
Niinpä, tässä oli kyllä sellanen laulajan vaihdos, joka nosti mun jo lässähtäneen kiinnostuksen bändiin potenssiin sata. Paitsi että Joutsen oli Eclipsellä aivan käsittämättömän hyvä, vaikka tuli viime tipassa mukaan, se ei myöskään livenä petä koskaan. Varmimpia livelaulajia Suomessa, vaikka vetää aina hillittömällä draivilla.Sylvan-Night wrote:Oijoi, maltan tuskin odottaa. Elegyn jälkeen Amot eivät enää oikein vakuuttaneet, mutta heti Joutsenen tullessa mukaan kuvioihin meininki parantui huomattavasti. Sanoisin uuden Amorphiksen (Eclipse, Silent Waters) olevan ehkä parhainta Amorphista koskaan. Toivottavasti tuo Skyforger ei katkaise tätä jatkumoa.
Jep, Silent Waters on kuin huonompi versio Eclipsestä. Vaikka onhan Silent Watersillakin hyviä biisejä: Weaving The Incantation, Servant, Silent Waters, The White Swan ja Black River ovat huippubiisejä. Mutta varsinkin nuo levyn puolivälin biisit ovat tylsiä ja mitäänsanomattomia. Silti Silent Waters on paljon parempi kuin Koskisen Pasin aikaiset kaksi viimeistä levyä, mutta jotain uutta toivoisi tuolle tulevalle levylle.Zurg wrote:Silti tota Eclipse-Silent Waters -jatkumoa sais kyllä hiukan rikkookin. Noi levyt on kyllä aika kaksosia ja välillä on vaikeuksia muistaa, kummalta levyltä joku biisi on...
Omasta mielestänihän se menee juuri toisin päin eli Silent Waters on hitusen parannellumpi versio Eclipsestä. Samalla se on Amorphiksen paras levy ja siksi odotukset tältä uutukaiselta ovat kovat. No, enhän minä pidä Talesia edes kovin hyvänä levynä (kohtalainen), Elegykin on huomattavasti parempi ja paras näistä vanhemmista. Kaksi uusinta iskee kuitenkin eniten ja etenkin tuo Silent Waters herätti kiinnostuksen Amorphikseen. Jos Her Alone kuuluu muuten näihin tylsiin ja mitäänsanomattomiin Silent Watersin biiseihin, niin olen täysin eri mieltä, sillä ehkäpä levyn paras biisi on kyseessä.Pagan Fears wrote:Jep, Silent Waters on kuin huonompi versio Eclipsestä. Vaikka onhan Silent Watersillakin hyviä biisejä: Weaving The Incantation, Servant, Silent Waters, The White Swan ja Black River ovat huippubiisejä. Mutta varsinkin nuo levyn puolivälin biisit ovat tylsiä ja mitäänsanomattomia. Silti Silent Waters on paljon parempi kuin Koskisen Pasin aikaiset kaksi viimeistä levyä, mutta jotain uutta toivoisi tuolle tulevalle levylle.Zurg wrote:Silti tota Eclipse-Silent Waters -jatkumoa sais kyllä hiukan rikkookin. Noi levyt on kyllä aika kaksosia ja välillä on vaikeuksia muistaa, kummalta levyltä joku biisi on...
Kansi ois voinut sykähtää suomalaisittain enemmän jos väritys olisi hieman lämpimänpi ja vihertävän suuntaan. Tosin, ei se niin kolkko kuitenkaan omaan silmään ole että Norjat tahi Islannit tulee aatoksiinEurynome wrote:Mua Talesin kansi on aina vähän ihmetyttänyt, komealta se sinänsä näyttää mut vähän suomalaisemman näköinen maisema ois ollut kohdallaan. Toihan muistuttaa lähinnä Norjaa tai Islantia. Tosin muistan vanhan lehtijutun, jonka mukaan Relapsella oli aikoinaan huonompiakin vaihtoehtoja tarjolla...maidenpoker wrote:Kansitaide on ainakin kunnossa, pärjää vertailussa Talesille ja Silent Watersillekin.
Samaa mieltä täällä, siis tuoreeltaan puhkimollatuista Tuonelasta & Am Universumista. Eivät ne ole ollenkaan niin huonoja kuin mitä yleinen maineensa kertoo; erilaisia aiempiin ja rauhallisempia toki. Livenä eivät itselleni tähän aikaan toimineet mutta silloin tällöin levyltä kuuntelee mielellään.kaukokalmalahti wrote:Kyllä kannattaa ottaa molemmat kuunteluun, ainakin jos minulta kysytään.
Minulle Am Universum on aivan kirkkaasti Amorphiksen paras levy. Se on vain "jotain aivan muuta" - sanoituksiltaan todella kiero ja synkkä levy, josta löytää varsin yllättäviä henkilökohtaisuuksia. Harva levy on sellainen, että mainitsen sen sanoitukset ennen musiikkia, mutta tässä niin on syytä tehdä. Vaikka eipä se musiikkikaan yhtään niille teksteille kalpene, melodinen sisältö on Amorphikselle melko epätyypillistä ja ennalta-arvaamatonta (tästä esimerkkinä Drifting Memories) ja soundimaailmasta löytyy veikeitä kommervenkkejä (esim Goddess of the Sad Man). En usko että Amorphis tulee enää toista tällaista levyä tekemään, enkä toisaalta niin toivokaan. Yhtä hyvä levy on toki tervetullut, mutta kun tuollainen on jo kerran tehty, niin se riittää.Mätön ystävä wrote:Am Universumin lainasin joskus kirjastosta, Alone on huikea biisi ja Grieve Stricken Heartin kertosäe on hieno, mutta muuten en siitä levystä pitänyt.
Aika hiljainen uutispäivä saa tosiaan olla jos lähdetään mussuttamaan siitä, että levynkansi on jotain jonkun toisen bändin levynkannen suuntaan. Unohdetaan tyystin se kuinka universaali kapistus PUU on, ja että kuinka wanhaa symboliikkaa kuolleena kummuilla kukkiva sellainen tarjoilee - ja metallilevyjen kannethan eivät koskaan ole samantyyppisiä, eihän?JSM wrote:Kuin kaksi puuta.
Jotkut siellä siis huutelevat, että levyn kansi muistuttaa A Static Lullabyen Faso Latido-levyn kantta. Onhan siinä samanlaisuuksia, mutta eipä olisi eka kerta musiikinhistoriassa. Amorphisin versio on kyllä paljon parempi näistä ja tietty yhtyeenäkin paljon parempi kuin jöötiä hardcorea soittava jenkkibändi.
Niin, eihän Talesin kansi suomalaista maisemaa muistuta, mutta itse kuvittelin sen aina eräänlaisena mielenmaisemana alitajunnasta, tuonpuoleisena rämeikkönä. Rämeistä vaikutelmaa tietysti korostaa rämmäleiseksi ankkuriksi kuvanlaitamille sijoitettu ukonvasara.Eurynome wrote:Mua Talesin kansi on aina vähän ihmetyttänyt, komealta se sinänsä näyttää mut vähän suomalaisemman näköinen maisema ois ollut kohdallaan. Toihan muistuttaa lähinnä Norjaa tai Islantia. Tosin muistan vanhan lehtijutun, jonka mukaan Relapsella oli aikoinaan huonompiakin vaihtoehtoja tarjolla...maidenpoker wrote:Kansitaide on ainakin kunnossa, pärjää vertailussa Talesille ja Silent Watersillekin.
Tai ehkä paremminkin Kalevalan suuri tammi...Jööti wrote: Levyn nimi ja valtaisa puu saa tietynlaisia mielleyhtymiä aikaan. Yggdrasil, matorfakors.
Vastikään vasta sarjan hotkaisseena ajattelin kanssa tuota, joka puolestaan kertoo siitä että puu on symbolina varmaan niitä vanhimpia ja nykyiseltäänkin käytetty ties missä ja miten päin.Leea wrote:Tai ehkä paremminkin Kalevalan suuri tammi...
Mitä taas tulee noihin samaa ideaa hyödyntäviin kahteen puukanteen vierekkäin, olenko ainoa jolle tuli mieleen Carnivale? Vaikka siinä toistuva puuvisio olikin eri muotoinen...
Sanoituksiahan en ole vielä nähnyt, mutta kun ensimmäisen biisin nimi on Sampo, niin tulee mieleen, että tuossa kannessa on ehkä tällaista Sampo/maailmanpuu-tematiikkaa.Jööti wrote:Vastikään vasta sarjan hotkaisseena ajattelin kanssa tuota, joka puolestaan kertoo siitä että puu on symbolina varmaan niitä vanhimpia ja nykyiseltäänkin käytetty ties missä ja miten päin.Leea wrote:Tai ehkä paremminkin Kalevalan suuri tammi...
Mitä taas tulee noihin samaa ideaa hyödyntäviin kahteen puukanteen vierekkäin, olenko ainoa jolle tuli mieleen Carnivale? Vaikka siinä toistuva puuvisio olikin eri muotoinen...
Joku tuolla jo mainitsikin mahdollisen murinoiden lisäämisen, missä mun mielestä on merkki Joutsenen isommasta kädenjäljestä biisien teossa. Pidemmistä biiseistä taas tulee mieleen Sinisthran Closely Guarded Distance...Leea wrote:Kaksoslevyt Eclipse ja Silent Waters olivat myös ensimmäiset Amorphiksen kokopitkät, joitten välissä kokoonpano ei vaihtunut. Kokoonpano on edelleen sama, saapa nähdä (kuulla?) tuleeko katraaseen kolmas veli vai sittenkin jotain muuta.