Varsinkin tämä suomi-ruotsi Death Metal on allekirjoittaneelle ollut oikeastaan aina sellanen specifioutunut mielenkiinnon kohde, joten mehukkaaksi aiheeksi voisi sanoa.
Tuntuu että on tullut koluttua mainittujen maitten DM-genre suhteellisen pohjamutia myöten ja aihe on näitten nimekkäimpien bändien kohdalla hieman jopa "tylsähkö". Mutta eniveis, omassa kirjanpidossahan kaikki tämän alan (puhun nyt vain suomen genrestä) täyspitkän tai "virallisen" tuotoksen genren alkumetreillä julkaisseet on tietynlaisessa "kultti-asemassa", koska suomesta ei tosiaankaan nyt niin hirveästi varteenotettavia "valmiita" alan bändejä löytynyt verraten vaikkapa juurikin ruotsiin. Suomalaisten death metal bändien vahvuus tuli juurikin siitä että bändejä oli vähemmän, mutta kokonaisuudessaan omaperäisyydellä vedettiin se arvokkaampi ja pidempi tikku. Pikaisesti voi miettiä miten erillaisia "suomi kultti-klassikkoja" ensilevyttäjät keskenään oli:
Demilich, Demigod, Funebre, Sentenced, Xysma, Purtenance, Disgrace, Depravity, Abhorrence, As Serenity Fades, Rippikoulu, Thergothon(ok, doom/death jne.), Cartilage, Convulse, Belial ja vaikkapa esim. Phlegethon tai tai Necrobiosis. Onkin ollut hienoa seurata että mainitut ovat saaneet jälleen huomiota uusintajulkaisujen muodossa. Toivon mukaan seuraavaksi julkaistaisiin jotain hieman rarempaakin kamaa. Esim:
Agonizedin (
http://www.youtube.com/watch?v=6NzaY3bh0A8) demo seiskatuumaiseksi? tai vaikkapa suomalaisen
Anatheman (
http://www.youtube.com/watch?v=tn9vV0Za ... ure=relmfu) monillekin täysin tuntematon mutta mahtava demo!
Näin jälkikäteen kaikkien kesken omaperäisimmistä tuotoksista vastasi omat kärkipään suosikinikin Xysma ja Demilich. Perinteisimmästä ja tyylipuhtaimmasta Death Metallin maaperästä vastasi taas mm. allekirjoittaneen mielestä eräänlainen suomalaisen death metallin merkkiteoksien merkkiteos Demigod : Slumber of sullen eyes.
Mitä suomi DM:n genren itsetuntoon tulee, niin muistan itsekin ilmapiiristä tuon Hirsipuutarhurin mainitseman Kolehmaisen Jukan kuvaelman. Juurikin hieman sellanen "no myö nyt vaan soitellaan ja fanitetaan näitä isompia nimiä" -asenteen, joka sinänsä on varsinkin näin jälkikäteen "ujoudessaan" juurikin erittäin kiehtovaa verraten siihen että oltaisi tehty itsestä tyrkky-huoria. Ruokkii tuokin asenne sitä tietynlaista mystisyyttä josta joku täällä mainitsikin. Kirjaimellisesti "tukka silmillä ja kädet taskussa kävely" -asenne. Old school. Muistan myös hämmästyneeni suuresti kun yhtäkkiä Metal Hammerissa (Metal Hammerin Thrash-lehdessä) oli juttua suomi-genrestä. Se oli kyllä sellanen "mitä vittua?! ...suomalaisia bändejä muailiman kartalla, oikeestiko?"-elämys.
Se mikä tietty suomi-DM genressä toki aina jaksaa harmittaa, on se että suurinpiirtein kaikki muuntautui joksikin muuksi, mikä ei sitten enää edustanutkaan sitä alkuperäistä ajatusta juuri lainkaan. Mukaan tuli monilla täysin muita elementtejä tai sitten hommat lopetettiin tyysti kokonaan. Ja ne jotka jatkoi samalla linjalla, ei enää tuntunut olevan ainakaan yhtä kovassa iskussa kuin alunperin. Sitten tulikin jonkin sortin tyhjiö, tilalle tuli tosin Black Metal, joka vei omankin huomion suhteellisen lahjakkaasti. Eräänlaisena tyhjiömäisen aikakauden loppuna pidän vuotta 2001, koska ainakin itse havahduin tuolloin
DEEPREDin iskiessä "Prophetic Luster"
debyytin pihalle ja homma alkoi kummasti taas saavan mielenkiintoisempaa tulta alleen. Myös Slugathor ansaitsee oman maininnan tässä kohtaa.
Ja hyvään suuntaahan tämä suomi-DM on taas kasvanutkin. Pistää Old Schoolisti kyllä hymyilyttämään tämän hetken tilanne. Löytyyhän näitä tosiaan:
Claws, Krypts, Swallowed, Corpsessed, Hooded Menace, Torture Killer, Vacant Coffin, Stench of Decay, Ascended, Necrolepsy, Lantern...etc. etc.
...ainiin, ruosti skene. No jääkööt sen ruot(s)iminen johkin toiseen postaukseen/kertaan.