Hesari wrote:Musiikin latauksen kasvu voi hyödyttää koko alaa
Musiikin nettikuuntelu nosti Suomen äänitemarkkinat viime vuonna kasvuun. Jäljelle jäi polttava kysymys: kenen taskuihin Spotify-rahat katosivat?
Savun hälvettyä poterosta kuului yhtenäinen huuto: kuka vei rahat?
Järkytys oli suuri ja meteli kova. Vielä äsken ovensuussa oli ollut kahdeksan miljoonan euron rahasäkki, mutta nyt se oli poissa. Kukaan ei tunnustanut tunkeneensa seteleitä taskuihinsa. Vain muutama lattialla kieriskelevä kolikko muistutti, että rahat olivat ylipäätään olleet olemassa.
Niin. Kuka vei rahat? Tämä pitää selvittää, vaikka helppoa siitä ei tule.
Aloitetaan alusta. Mistä rahat olivat ylipäätään tulleet?
Musiikkituottajat uutisoi viime viikolla, että äänitemyynti on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa vuosiin. Käsin kosketeltavia levyjä myytiin yhä vähemmän, mutta pelastus tuli musiikin nettikuuntelusta: striimaus toi 8,1 miljoonaa euroa, mikä oli 57 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Sieltä ne rahat tulivat.
Tähän saakka voimat on keskitetty musiikkipalvelujen maksamien korvausten arvosteluun. Mutta 8,1 miljoonaa euroa on ihan oikeaa rahaa äänitemarkkinoilla, jonka liikevaihto on 42,2 miljoonaa euroa. Enää ei puhuta vain muutamien eurojen tilityksistä. Joku on sipaissut povariinsa miljoonia.
Kuka vei rahat? Huuto yltyi sosiaalisessa mediassa, mutta kukaan ei tunnustanut.
On mentävä syvemmälle. Suomessa toimii seitsemän Teoston lisensoimaa musiikkipalvelua: Spotify, Microsoft Zune, Music Unlimited, Rara, One Digit, Rdio ja Deezer.
Keskitytään niistä yhteen. Tarkkoja lukuja ei kukaan anna julkisuuteen, mutta käytännössä lähes kaikki striimauksesta kertyvä tuotto tulee toistaiseksi ruotsalaiselta Spotifylta. Sen tulonmuodostus perustuu noin kymmenen euron kuukausimaksuun ja mainosrahoitteiseen ilmaiskäyttöön.
Myös Spotify on luvuistaan vaitonainen, mutta tämän tiedämme: se tilittää 70 prosenttia tuloistaan oikeuksien omistajille eli levy-yhtiöille, muusikoille ja lauluntekijöille. Ennen Suomeen tehtyä kahdeksan miljoonan tilitystä Spotify on siis korjannut päältä nelisen miljoonaa euroa. Myös säveltäjille, sanoittajille ja sovittajille on jo maksettu striimauksesta arviolta 1,9 miljoonaa euroa.
Mutta kahdeksan miljoonan euron kohtalo on yhä selvittämättä.
Sukellamme yhä syvemmälle.
Spotify tilittää rahansa striimausten määrään perustuen eli mitä enemmän kuunteluja kappale kerää, sitä enemmän tulee korvauksia. Yhden striimauksen hinta on alan kuuma peruna, mutta siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Hintaan vaikuttavat tilausmaksujen määrä, striimausten kokonaismäärä, kolmansien osapuolten kanssa tehdyt lisenssit ja mainostulot.
Kyselykierros suomalaisten eturivin muusikoiden keskuudessa paljastaa vain yhden asian: kenelläkään ei tunnu olevan hajua, miten paljon he striimauksesta ansaitsevat. Levy-yhtiöiltä keräämieni tietojen ja maailmalla julkistettujen laskelmien mukaan yhden Spotify-striimauksen keskimääräinen rojalti liikkuu tällä hetkellä noin 0,004–0,005 euron välillä.
Käytetään lukua 0,005 esimerkkinä, mutta älkää kaivertako sitä kiveen. Se muuttuu jokaisessa tilityksessä.
Summa kuulostaa mitättömältä, mutta salaisuus on massan voima. Tuhat soittokertaa tuo viisi euroa, mutta kymmenestä miljoonasta striimauksesta kertyy 50 000 euroa.
Kovilla ovat pienet levy-yhtiöt ja artistit, joiden vuosittaiset striimaukset lasketaan kymmenissä- tai sadoissatuhansissa. Toisin kuin levymyynnissä rahat eivät kasaudu muutaman kuukauden myyntipiikistä, vaan useiden vuosien aikana.
Malli on armoton mutta tavallaan oikeudenmukainen: mitä enemmän kuunteluja, sitä enemmän rahaa. Se suosii hittejä. Pienten nimien on toistaiseksi helpompi kerätä omansa pois myymällä levynsä uskolliselle yleisölleen.
Vahvoilla ovat kolme suurta monikansallista levy-yhtiötä Universal, Warner ja Sony, jotka omistavat valtavan määrän musiikkia. Spotifyssa näistä pienistä puroista kertyy huomattava virtaus. Isot yhtiöt ovat julkaisseet myös suurimman osan hiteistä, joihin todelliset tulovirrat keskittyvät.
Olemme lähellä läpimurtoa.
Warner (markkinaosuus 31,91 prosenttia), Universal (23,66) ja Sony (17,90) kattavat 73,5 prosenttia Suomen äänitemarkkinoista, ja striimausten osuus yhtiöiden liikevaihdosta on suunnilleen sama kuin alalla yleensä eli viidenneksen. Tästä voimme päätellä, että yhtiöiden osuus striimausrahoista lienee myös kolme neljäsosaa eli ainakin kuutisen miljoonaa euroa.
Koska tarkkoja lukuja ei anneta julki, tämä on karkea arvio.
Suuret yhtiöt ovat tehneet sopimuksensa suoraan Spotifyn kanssa, mutta muut joutuvat käyttämään välikätenä jakeluyhtiöitä. Jakelijat vievät 20 prosenttia, minkä jälkeen loput jää pienten levy-yhtiöiden ja itsenäisten artistien jaettavaksi.
Tästä eteenpäin menee vielä vaikeammaksi. Levy-yhtiöt tilittävät artistien osuudet levytyssopimusten mukaan. Sopimukset eivät ole julkisia, ja jokainen niistä on erilainen.
Artistin osuus asettuu noin 8–50 prosentin väliin. Paras tilanne artistille on se, että striimaustulot jaetaan puoliksi levy-yhtiön kanssa. Tavatonta ei kuitenkaan ole se, että striimauksesta maksetaan sama korvaus kuin levymyynnistä eli noin 8–20 prosenttia.
Muusikkojen sopimusasioita työkseen hoitava lakimies kertoo, että juuri jälkimmäiset sopimukset ovat yleistyneet digitaalisen jakelun vahvistuttua. Levymyynnissä alhaista prosenttia on perusteltu tuotantokustannuksilla, kuten levyn painamisella, mutta digijakelussa osa kustannuksista jää pois. Malli on siis levy-yhtiöille entistä edullisempi.
Juuri tämä rojalttiprosentti on artistin kannalta kohtalokkaan tärkeä.
Otetaan kaksi ääriesimerkkiä: Jos Spotify tilittää levy-yhtiölle 10 000 euroa, 50 prosentin sopimuksella artisti saa 5 000 ja 8 prosentin sopimuksella 800 euroa. Levy-yhtiön osuus on vastaavasti 5 000 tai 9 200 euroa.
Joka tapauksessa on selvää, että levy-yhtiöt ottavat kahdeksan miljoonan striimipotista vähintään puolet ja todellisuudessa vielä enemmän. Loput jaetaan artisteille.
Mysteeri lähes ratkaistu.
Lopulta päästään nimiin. Mitkä artistit yltävät Suomen Spotifyssa sellaisiin kuuntelukertoihin, että niistä muodostuu huomattavia tuloja?
Toistaiseksi striimaustilitysten pienuudesta ovat avautuneet muutamat eturivin rockartistit. Heiltä on jäänyt huomaamatta, että netissä vallitsee toinen todellisuus kuin levykaupoissa.
Ensinnäkin huomattava osuus korvauksista tilitetään Suomen ulkopuolelle, sillä striimauksissa painottuvat ulkomaiset artistit. Sadasta kuunnelluimmasta kappaleesta noin kaksi kolmasosaa oli viime vuonna ulkomaisia. Vastaavasti kotimaisille artisteille kertyy striimaustuottoa myös ulkomailta: se on tällä hetkellä pientä, mutta yksi kansainvälisesti valtava hitti, kuten The Rasmuksen In the Shadows aikoinaan, voi kääntää virran toiseen suuntaan.
Kotimaisella puolella painottuvat etenkin hiphop, reggae ja pop, mikä on osin seurausta nykyisten käyttäjien nuoresta keski-iästä. Top 100 -listan neljäntenä on ensimmäinen suomalainen eli JVG:n kappale Kran Turismo, ja perässä tulevat Yön Polte -yhtye, Jukka Poika, Cheek ja Elokuu. Rock ja etenkin metalli loistavat poissaolollaan, klassisesta puhumattakaan.
Kotimaisen hiphop-yhtiön toimitusjohtaja vahvistaa, että Spotify on nyt tärkeimpiä tulonlähteitä, ja esimerkiksi latauspalvelu iTunes jäi kauan sitten taakse. Hän iloitsee myös siitä, että laiton lataaminen näyttää osin korvautuneen laillisella kuuntelemisella.
Striimauksesta maksettavat korvaukset herättävät alalla yhä syvää epäluuloa, mutta samalla käännytettyjen määrä on kasvussa. Jos äänitemarkkinoita tarkastellaan kokonaisuudessaan, potentiaali on kiistaton.
Suomessa striimauksen osuus markkinoista on 19 prosenttia, kun Ruotsissa se on jo 57 prosenttia ja kasvussa. Rohkeimman kuulemani arvion mukaan striimausten euromääräinen arvo voi Suomessa kasvaa jopa kymmenkertaiseksi nykyisestä, kun kuluttajat ottavat palvelut, myös muut kuin Spotifyn, omakseen.
Melkoinen visio. Se olisi 80 miljoonaa euroa. Se olisi kaksi kertaa enemmän kuin koko äänitemyynti nykyään. Siitä luulisi riittävän myös pienemmille tekijöille.
Kerrankin jotain hyvääkin.
:n.