Sabaton - The Last Stand

[Jussi]

Bändi on aloittanut uuden legin kiertuetta, tuon Espooseen päättyneen jälkeen, missä olikin melkoinen joulushöw meille. Tsekeissä kun ovat, niin on kyllä siistiä miten Sabaton pystyy noilla 'alueellisilla' biiseillä piristämään settiä kuten ihan liian harvoin kuulemani Poltava tai Far From The Fame viimeisimmältä, jota en ole välttämättä kuullut livenä ollenkaan!

[Davy Jones]

Seteistä puheen ollen, hienoa, että Sabaton aloittaa yhä kaikkien aikojen parhaalla levyn/keikan aloituskappaleella, vaikka 'Warin jälkeen on julkaistu jo kolme levyä. In Flamesilla pitäisi olla sama homma Embody The Invisiblen kanssa.

[Michael]

Seteistä puheen ollen, hienoa, että Sabaton aloittaa yhä kaikkien aikojen parhaalla levyn/keikan aloituskappaleella

[JypeK]

Arvostelu Heroes on Tour -livestä. Ei oikein säväyttänyt.
http://kaaoszine.fi/sabaton-heroes-on-tour-live-dvd/

[Davy Jones]

"Today we can reveal the first details of the album that will be released world wide on August 19:th.

We decided to name it “THE LAST STAND”, and this is the official artwork!"

http://98b7695aa5bb76e7839227ab.skydust ... rtwork.jpg

[Jussi]

^ olin just tulossa laittamaan samaa; kansissa ei kyllä ole paljon variaatiota heillä: joko vaakuna tai tuollainen solttu.

Ovatkohan koskaan julkaisseet syksyllä levyä, kaikki mitä tulee mieleen ovat näin keväällä tulleita.

http://www.sabaton.net/newalbum/

[Spacecake]

Sentään Heroesin kantta tyylikkäämpi. Jos tällä levyllä ei tule tasonnostoa edellisestä, niin oma Sabatti-innostus taisi jäädä melkolailla yhteen albumiin. CR:a vanhemmillakin on hyviä biisejä siellä täällä, Coat of Armsilla useampiakin, mutta kokonaiset levyt eivät oikein jaksa kantaa alusta loppuun. Livenä homma toimii kyllä.

[WildFire]

Melkoiseksi mennyt maailman meno, Accept lämppärinä Sabatonin seuraavalla Euroopan kiertueella.

[Nuclear Holocaust]

^
Siinä on jälleen kerran touhutippa herkässä, jos tämän pääsee kokemaan. Tortilla-vetoinen Accept siis edelleen näkemättä.

Tuosta löytyy pieni pätkä uutta albumia ajassa 1:45

[youtube]GXKiRZwHcBg[/youtube]

[Sabbathman]

Tortilla-vetoinen Accept siis edelleen näkemättä.

Udo-vetoinen Accept kuitenkin nähty? Dirkschneider-rundillakin olit?

Tornillo toimii Acceptissa todella hyvin, ei yllä samaan karismaan eikä äänen mahtavuuteen kuin Udo, mutta toimii kuitenkin. Oman aikansa biiseissä Tornillo on tietenkin omaa luokkaansa, fiilis on kuin mies olisi ollut bändissä jo vuosikymmenet. Mutta vanhojen klassikoiden aikana, Wolfin ja Peterin tykittäessä 100 % teholla, tulee hetkiä jolloin toivoo että voi että kun tässä olisi vielä Udo rivissä mukana niin silloin kokonaisuus olisi puhtainta kultaa. Bändinä nykyinen Accept on kuitenkin rautaa, homma todellakin lähtee kuin hauki rannasta!

Onhan tuo Sabaton kasvanut melko suureksi ilmiöksi, suuremmaksi kuin monet vanhemmat ja legendaarisemmat bändit. Tarvitaan näköjään Iron Maiden tai vastaava jättiläinen että Sabaton on lämppärin asemassa. Mulle tämä Sabaton ei oikein toimi - hienosti tehtyä heavyä hyvällä konseptilla toki, mutta kokonaisuus ei vaan herätä mitään intohimoja.

[Nuclear Holocaust]

Tortilla-vetoinen Accept siis edelleen näkemättä.

Udo-vetoinen Accept kuitenkin nähty? Dirkschneider-rundillakin olit?

Tornillo toimii Acceptissa todella hyvin, ei yllä samaan karismaan eikä äänen mahtavuuteen kuin Udo, mutta toimii kuitenkin...

Mulle tämä Sabaton ei oikein toimi - hienosti tehtyä heavyä hyvällä konseptilla toki, mutta kokonaisuus ei vaan herätä mitään intohimoja.

Jeba, "hattutempusta" uupuu vain tuo Tornillo-vetoinen Accept. Uudet levyt ovat rautaa ja niiden biisejä olisi kiva kuulla myös livenä. Tornillon kyvyt tai rajoitteet klassikoiden kanssa eivät ole sillä tavalla merkityksellisiä, kun keikalla haluaisin kuulla nimenomaan uudempaa materiaalia. Lisäksi bändi on niin hyvässä iskussa ja kemiat toimivat, että myös klassikot heräävät eloon. Ei siis mitään väsynyttä läpsyttelyä vähän sinne päin.

Sabaton on ehkä se yksi tärkeimmistä minulle tällä hetkellä. Ymmärrän kyllä niitäkin joille ei maistu. Kyyninen rokkipoliisi voisi todeta: 'kliseinen yhden tempun hevonen'.

[Heinrich von Totschlag]

Tornillon kyvyt tai rajoitteet klassikoiden kanssa eivät ole sillä tavalla merkityksellisiä, kun keikalla haluaisin kuulla nimenomaan uudempaa materiaalia.

Itselläni ei ole puolestaan Udoa yhtään ikävä nyky-Acceptin keikalla. Se aikakausi oli ja meni, ja Tornillo täyttää puutarhatontun saappaat erinomaisesti. Oikeastaan tykkään Tornillon tuomasta tatsista vanhoihin ralleihin, kun ne on niin monta kertaa Udon kanssa kuultu.

Kaikki kunnia siis myös Udolle, joka tekee omaa juttuaan hyvällä meiningillä. Accept-rahastusrundi oli tosin vähän turha, tekisi vaan Kapen ja kumppanien kanssa uusia rieskoja.

Sabaton on ehkä se yksi tärkeimmistä minulle tällä hetkellä. Ymmärrän kyllä niitäkin joille ei maistu. Kyyninen rokkipoliisi voisi todeta: 'kliseinen yhden tempun hevonen'.

Itselläni tosi skitso suhtautuminen tähän bändiin. Bändi teki perushyvää poweria aina Carolus Rexiin asti, joka räjäytti pankin (nimenomaan ruåtsi-versio, joka lähtee ihan erilaisella tunteella kuin lontoonkielinen). Heroes olikin sitten Coat of Arms pt. II, eli jättiaskel taaksepäin. Jotain aika isoa pitäisi tapahtua, että bändi nousi seuraavalle tasolle.

[Jussi]

..Carolus Rexiin asti, joka räjäytti pankin (nimenomaan ruåtsi-versio, joka lähtee ihan erilaisella tunteella kuin lontoonkielinen). Heroes olikin sitten Coat of Arms pt. II, eli jättiaskel taaksepäin. Jotain aika isoa pitäisi tapahtua, että bändi nousi seuraavalle tasolle.

Aikalailla samaa mieltä näistä; joskin lisään etteivät COA tai Heeroes ole huonoja levyjä ollenkaan. Mutta perinteisiä, 'ihan hyviä' hevilevyjä ts. pari-kolme ässähittiä & samaten fillereitä, joten kyllä 8+ tai 1/2 -laadulla voi hyvin festareita ja rundeja porskuttaa.

Kiertueista puheenollen, fiksut markkinoijat Pär ja Joakim nimesivät sitten tämän The Last Touriksi, levyn mukaan,mikä herättää siten varmasti mielenkiintoa osaltaan ainakin tyhmemmässä kuulijaosassa -huolestuivathan jotkut Maidenin The Final Frontierinkin nimestä muutama vuosi sitten ennakkoon.

[Nuclear Holocaust]

Saattaahan se olla, että Zabaton saavutti lakipisteensä Carolus Rexillä vähän samaan tapaan kuin Maiden 7th Sonilla. Tulevan levyn jälkeen olemme viisaampia mihin suuntaan käyrä osoittaa.

Heroes kolisi mulle kahdella kympillä, mutta sitten kun otti fanilasit pois päästä se oli aavistuksen välityön makuinen. Hieman olisi saanut olla malttia levyn julkaisussa, jotta timantti olisi ollut täydellinen. Pari veret seisauttavaa biisiä jotka palvelevat kokonaisuutta jäi ehkä uupumaan.

[Jack the Jester]

Itselläni tosi skitso suhtautuminen tähän bändiin. Bändi teki perushyvää poweria aina Carolus Rexiin asti, joka räjäytti pankin (nimenomaan ruåtsi-versio, joka lähtee ihan erilaisella tunteella kuin lontoonkielinen). Heroes olikin sitten Coat of Arms pt. II, eli jättiaskel taaksepäin. Jotain aika isoa pitäisi tapahtua, että bändi nousi seuraavalle tasolle.

Sabatonin diskografiaa kun katsoo niin toki on myönnettävä, että loistavan Carolus Rexin jälkeen mikä tahansa olisi kuulostanut heikolta (Heroesin ongelma on toki myös "rakenteellinen", eli se että sen kolme ensimmäistä kappaletta ovat kaikki todella heikkoja esityksiä, levy lähtee kunnolla liikkeelle vasta nelosbiisistä). Itsekin olen kuunnellut lähes vain tuota ruotsinkielistä levyä, ja ihan samasta syystä, eli siinä Brodenin tulkinnassa on todellakin tunnetta. Sama huippulevy-heikompi levy tilanne oli myös sen bändille lopullisesti tähtiluokan portit avanneen läpimurtolevyn (Art of War) jälkeen, koska Coat of Arms tuntuu olevan monille pettymys..

Onhan tuo Sabaton kasvanut melko suureksi ilmiöksi, suuremmaksi kuin monet vanhemmat ja legendaarisemmat bändit. Tarvitaan näköjään Iron Maiden tai vastaava jättiläinen että Sabaton on lämppärin asemassa.

Sabaton on kiistatta kasvanut (ja vieläpä nopeasti) sellaiseksi 2010-luvun Iron Maideniksi, joka jyrää alleen kaikki paitsi sen aivan genren klassikko-osaston. Acceptin "nöyrtyminen" lämppäriksi puhuu kyllä kiistatta omaa kieltään..

[Mr Rami]

Saattaahan se olla, että Zabaton saavutti lakipisteensä Carolus Rexillä vähän samaan tapaan kuin Maiden 7th Sonilla. Tulevan levyn jälkeen olemme viisaampia mihin suuntaan käyrä osoittaa.

Minä taas en ole koskaa pitänyt Carolus Rexiä mitenkään erityisenä levynä, vaikka onhan se toki oikein hyvä, erityisesti ruotsinkielinen versio. Arvostan Coat of Arms - The Art of War -kaksikon korkeammalle. Jotenkin CR:n kappalemateriaalista jää se viimeinen isku puuttumaan. Sen eduksi on tosin sanottava, että sillä Sabaton pyrki hiukan eroon perusilmaisustaan, johon sitten palasi Heroesilla. Heroeskin on kova levy, mutta vastaavat temput on kuultu jo niin monta kertaa, että jotain uutta koukkua pitäisi matoon tunkea.

[Davy Jones]

Minä taas en ole koskaa pitänyt Carolus Rexiä mitenkään erityisenä levynä, vaikka onhan se toki oikein hyvä, erityisesti ruotsinkielinen versio. Arvostan Coat of Arms - The Art of War -kaksikon korkeammalle.

Täysin samaa mieltä. Toki CR on erinomainen levy, mutten ymmärrä tätä hehkutusta jonain uran virstanpylväänä. Lienen toki myös ainoa messulautalainen, joka kuuntelee mieluummin englannikielisenä sitä.

Noin keskimääräisestihän Sabaton on niitä bändejä, joiden Greatest Hits jakautuisi aika lailla tasaisesti lähes kaikille levyille - Fist/Metalizer poislukien.

[Wellu]

Ensimmäinen sinkkulohkaisu (The Lost Battalion) tulevalta löytyy nyt Spotifystä. Kyllähän tuon Sabatoniksi tunnistaa. Mutta en tiedä onko tuo nyt ihan täysosuma, ehkä odotukset oli kovemmat kuin mihin tämä kappale yltää. Ei oikein toimi yksinään muutaman kuuntelukerran jälkeen.

[Jack the Jester]

Ensimmäinen sinkkulohkaisu (The Lost Battalion) tulevalta löytyy nyt Spotifystä. Kyllähän tuon Sabatoniksi tunnistaa. Mutta en tiedä onko tuo nyt ihan täysosuma, ehkä odotukset oli kovemmat kuin mihin tämä kappale yltää. Ei oikein toimi yksinään muutaman kuuntelukerran jälkeen.

Kyllä tosiaan oli tyhjänpäiväinen tekele, oikein muutakaan kuvausta en muutaman kuuntelun perusteella keksi. Olisi ihan täytebiisi osastoa oikeastaan millä tahansa bändin levyistä, itsensä toistamisen maku on kyllä jo niin vahva.. siis kerta kaikkiaan tylsä, ei tuota muistanut hetken päästä enää edes kuulleensa

Huonompi juttu jos heti Heroesin jälkeen tulee perään toinen heikko levy, mutta ei nyt vielä yhden hutikudin perusteella ihan kokonaan tuomita..

[Wellu]

Tässä vielä lyriikkavideo kappaleesta:

[youtube]7jTgkTEDDog[/youtube]

[Nuclear Holocaust]

Eipä tuo nyt todellakaan mitään kiimaa aiheuttanut. Kelpo avaus, jos vanhan toistoa kuitenkin.

Olen ennenkin verrannut fanittamista parisuhteeseen. Ensin tulee se ihastuminen, jonka jälkeen kiihkeää kuhertelua... Nyt taitaa olla menossa ne ruuhkavuodet ja suhteen kestävyys tai laatu joutuu todelliseen puntariin.

-------------

EDIT

Kyllähän tämä kuulokkeilla ja toistolla paranee, mutta ei edelleenkään nouse mestaruussarjaan. Varsinainen koukku puuttuu.

Tuosta biisin tarinan faktat haltuun.

[Davy Jones]

Mie tykkäsin, vaikka vähän liikaa toistoa olikin. Carolus Rexin rumpuraitojen päälle liimattu?

[mlane]

Sabatonilla ei periaatteessa ole olemassa kovin montaa biisiä: On "balladi", keskitempoinen 80-90 bpm marssitamppaus, ripeämpi rock-pala sekä nopeahko tuplabassarihölkkä. 90% materiaalista voidaan jakaa näihin kategorioihin.

The Lost Batalion putoaa näistä tähän marssitamppaus-kategoriaan. Tempo on 88 iskua minuutissa. Muut esimerkkisuoritteet tässä biisityypissä ovat esim. Inmate 4859 (83 bpm), Hearts of Iron (90 bpm), The Carolean's Prayer (88 bpm), Carolus Rex (88 bpm), Uprising (88 bpm), The Art of War (85 bpm) ja The Price of a Mile (84 bpm). Joku musiikkiteoriasta enemmän ymmärtävä voisi varmaan määritellä myös soinnutukseltaan virallisen "Sabaton-biisin". Sen verran totutuilla tempuilla ne aina etenevät.

[Nuclear Holocaust]

^
Ajan kanssa Sabatonille on muovautunut tietty sapluuna, jonka puitteissa yhtyeen ilmaisu toimii. Nyt pitäisi löytyä keinot rikkoa tuota kaavaa ja tuoda musiikillisesti jotakin kekseliästä. Hyväkin biisi voisi toimia vielä paremmin, jos se ei olisi tehty eilisen jäänteistä.

[Davy Jones]

Sabatonilla ei periaatteessa ole olemassa kovin montaa biisiä: On "balladi", keskitempoinen 80-90 bpm marssitamppaus, ripeämpi rock-pala sekä nopeahko tuplabassarihölkkä. 90% materiaalista voidaan jakaa näihin kategorioihin.

Joo mutta onhan noissa varianssia, vrt. vaikka Carolus Rex/Carolean's Prayer tai Lifetime of War/Final Solution. Tuo uusin vaan oli melko 1:1 se "perusmarssibiisi".

Mutta siis en valita, koska mun mielestä homma toimii ja toimivaa ei kannata rikkoa. Sabatonilla lyriikat kun ovat vielä niin suuressa osassa, niin se "jo tehty" sävellyskään ei haittaa kun tarina on uusi.