Minäkin mieluusti kuulisin keikoilla vain Grapow-Kush –aikakauden matskua. Nykytilanteeseen pitää kuitenkin olla tyytyväinen, koska bändi käy täällä runsaasti keikoilla. Kun TTOTO-levyn aikoihin bändistä aloin digata, niin olihan se aika surkeaa että livenä bändin pystyin ennen Grapowin ja Kushin lähtöä nähdä vain kaksi kertaa (Nummirock 96 ja jäähalli 98). Mieluummin kuuntelen Helloweeniä I Want Outin kansa livenä kuin en ollenkaan. Ja eikös kyseinen biisi ollut noin 10 vuotta poissa settilistasta? Kyllä silloin 90-luvun lopussa sitä tuli ihan fiiliksissä kuunneltua bootlegeiltä tyyliin: ”onnex ne on ottanu tän takas settiin!!!11!”. Näin ne mielipiteet muuttuu
Muistan myös lukeneeni Balmin mainitseman haastattelun, jossa Weiki sanoi Sashan ja Löblen tekevän settilistan rungon tms. En kuitenkaan usko että se ihan prikulleen noin menee. Varmasti kaikkien ääni otetaan huomioon jne. Tässä (helvetin hyvässä) Marko Syrjälän haastattelussa Deris puhuu biisien valinnoista levyille.
http://www.metal-rules.com/metalnews/20 ... ndi-deris/
Paljolti nousee esille ploughmanin heittämiä näkökohtia asioihin*. Ehkä keikkasetin kanssa toimitaan samalla tavalla…
Myös minusta – niin ikään rivienvälistä luettuna - haastatteluiden perusteella vaikuttaa siltä, että Weikiä ei merkittävästi nappaa se mitä biisejä settilistassa sisältää. Eikä tässä mitään pahaa ole. Vuosia äijällä on takana jo paljon ja bändin mukana on koettu useat ylä- että alamäet. Jos homma tällä hetkellä toimii, niin mitä sitä turhaa omalla egolla tai muulla sellaisella horjuttaa.
*Eli managementti ja tuottaja päättävät levylle päätyvät biisit, jotta esim. ei synny sisäsisiä ristiriitoja.