Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Etusivu    FAQ

Etusivu » Imperiumi » Imperiumi




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 35 viestiä ]  Siirry sivulle 1, 2  Seuraava
 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 26 Joulu 2017, 13:55 

Liittynyt: 27 Elo 2002, 10:54
Viestit: 107
Alkaa näin Tapaninpäivänä vuosi käydä viimeisiään gregoriaanisen kalenterin mukaisesti, joten kertaus on opintojen äiti, sanotaan.
Joten mitä on eri lukijoiden mielestä parhaita 2017 vuoden noteerauksia ja miksi? Floppeja en itse nyt jaksanut kaivella listalleni... :)

Itselläni ei ole listaus missään erityisessä järjestyksessä, ennemminkin julkaisu ajankohdan mukaan, mahdollisesti.
Listalla on ensin fyysiset CD-levyt, jotka olen hankkinut kokoelmaan. Lopussa muutama valikoitu Spotify suosikkini.

* Neal Morse "Morsefest! 2015"
Sanomattakin on selvää, että itselleni kyseinen artisti on ollut lähes 2-vuosikymmentä tärkeä, eritoten hänen hurahtamisen hihhulijuttuihin, sanokoon kuka mitä tahansa - mutta siis jo aiemmin. Hän on toiminut siitä huolimatta aktiivisena monella tapaa, myös eri projekteissa enkä malta odottaa herran uusia tuotoksia, millä tahansa kokoonpanolla ikinä julkaistaankaan. Harvoja, joita edelleen tulee seurattua ja myös ostettua kokoelmiin.

* Ayreon "The Source"
Tämä levytys nosti itselläni Ayreon projektin uuteen eloon, jotenkin pari edellistä eivät ole samalla tavalla herätelleet, kuten "The Human Equation" varsinkin. Kruununa luonnollisesti myös taannoinen konsertti, jota varten Hollantiin tein vaimoni (+ yksi työkaverikin jopa) kanssa viikonloppumatkan. Edelleen on aktiivisessa kuuntelussa ja välillä Spotify kautta, lähinnä töitä tehdessä. Töissä muillekin olen puffannut Ayreon sittemmin! :)

* Exit "3.0"
Huh - enpä olisi uskonut, että suomalainen gospelbändi eläisi 30 vuotta taikka enemmän. Itse tiesin nimeltä jo aiemmin, mutta 1994 oikeasti tutustuin ja siitä lähtien olen kuunnellut eli jokaisesssa 10-vuotiskonsertissa olen käynyt. Uusi levy on uudistunut tuotannon osalta, mutta ei se kuitenkaan mielestäni niin paljon ole muuttunut kuin oletin ennen julkaisua, hyvä niin. Ei tätä varmaan monikaan uskaltaisi omalle listalleen laittaa. Teen poikkeuksen.

* Spock's Beard "Snow Live"
Itselleni ei Snow albumi ollut ihan niin ihmeellinen ilmestys julkaisu hetkellä, ei toki huonokaan, mutta edellinen oli kovempi. Toki silti oli upeaa kuulla aikoinaan kun Spock's Beard ja Neal Morse päättivät laittaa livenä koko komeuden, kera entisten sekä nykyisten jäsenten. Olisipa ollut mahtavaa olla todistamassa livenä, mutta Jenkkeihin asti en ole vielä raaskinut konsertin vuoksi lähteä. Kyseiselle seudulle mieleni tekee kuitenkin, joskus.

* The Dark Element - featuring Anette Olzon & Jani Liimatainen
Hieman ristiriitaiset olivat ennakko-odotukset, koska kun asiasta ensin kuulin niin odotusarvo oli lähes tähtitieteellinen, mutta ensikuulemani perusteella olin jopa pettynyt. Levyn tilasin Japanista kaikesta huolimatta ja en ole pettynyt eli kyllä se potkii ihan riittävästi ja kuunneltua on tullut Spotify kautta töitä tehdessä, myös CD automatkoilla. Saapa nähdä tuoko tämä projekti tulevaisuudessa lisää tuotantoa kuulijoilleen? :)

* Narnia - s/t
Yeah - oli myös tärkeä itselleni, jossain määrin edelleen, toki viimeisimmäinen levyn saaminen aiheutti ongelmia. Tilasin siis hyvissä ajoin Japanista, mutta en sitä koskaan saanut eli katosi matkalla johonkin. Onnistuin tavallaan saamaan hyvityksenä toistamiseen, kunnes tilasin yllä mainitun The Dark Element samaan tilaukseen. Uskalsin antaa mahdollisuuden, toimi. Rehellistä ja toimivaa musiikkia omassa lajissaan. Kiitos - ja anteeksi! :)

* Jukka Leppilampi "Tämä Huone, Tämä Hetki"
Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä on mainittuna plussana, koska julkaisu oikeasti tapahtui jo 2016 vuoden puolella, mutta en valitettavasti sitä ehtinyt aiemmin saamaan hyppysiini, kunnes vasta erään tuttavan 60-vuotisjuhlassa miekkonen esiintyi trubaduurina, kirkossa. Sanat sykähdytti ja kovaa, erityisesti "Kolme Puuta" kappale. Pikaisesti juttelin miehen kanssa konsertin jälkeen ja ostin levyn välittömästi, vaimo oli haikaillut myös.

Joitakin mainitoja Spotify listaltani, kuten alussa kerroin.

* Threshold "Legends of the Shires"
Aikoinaan minulla oli kokoelmissa lähes kaikki kyseisen bändi tuotanto, sitten jotenkin vain kyllästyin ja myin pois, kaikki. Onneksi on edelleen Spotify kaltainen tapa lähestyä ja kuunnella uudestaan, joten tämä uusin ja viimeisin on ihan timanttia. Ehkä paras bändiltä, koskaan, mielestäni - edellinen suosikkini on/oli "Subsurface" albumi. En ole vuosiin kuunnellut tahi seurannut aktiivisesti, mutta toki olen tietoinen sisäisistä muutoksista.

* Burnclear "Lost for Life"
Tämä on julkaistu 2016 vuonna, mutta itse löysin, jonkun vihjeen perusteella, alkuvuodesta ja tykkäsin kovasti.
Aika perus tuotos "melodic metal" genre alla, ilmeisesti suomalainen, mutta siitä huolimatta - edelleen tykkään.

* Vanden Plas "The Seraphic Live Works"
Itselleni kyseinen bändi oli muinoin "tärkeä" - nyttemmin olen luopunut kaikista levyistä, siis Spotify auttaa.
Konserttiäänitys on jo vuosien takaa, mutta julkaisu tapahtui viiveellä - se ei haittaa kuuntelunautintoa yhtään.

Summa summarum, ei ole erityisiä odotuksia 2018 vuodelle, mutta josko Neal Morse ja/tai Flying Colors, ehkä jotain? :)
Aina jää silti tilaa mahdollisille mustille hevosille yllätyksien kannalta, välillä niitäkin edelleen jopa osuu kohdalle - harvoin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 26 Joulu 2017, 19:43 

Liittynyt: 02 Kesä 2010, 01:38
Viestit: 185
Tuttuun tapaan levyt perusteluineen napsittu Kaaoszinestä

1. Auðn – “Farvegir Fyrndar”

Islantilainen tummempi ja tunnelmallisempi metalli istuu mainiosti kotipohjolamme talviin ja syksyihin. Karut melodiat ja koruttoman kolkot kitaravallit iskevät kuulijan aistit keskelle maisemaa, jota värittävät märkä betoni sekä vuoden karuin lumisade. Islannin metallitaivaan tähdistä moni loisti kirkkaana tänä vuonna, mutta yksikään ei silti päässyt edes lähelle Auðnin kakkoslevyn kirkkautta. Edellisen levyn lievä haparointi on pelkkä kaukainen muisto. “Farvegir Fyrndarilla” soi tyylinsä ja identiteettinsä täydellisesti hallitseva yhtye. Turhaan minä tästä sen enempää päätäni auon (heh), “Farvegir Fyrndar” on vuoden 2017 komein ja kaunein julkaisu.

2. Vampire – “With Primeval Force”
Vampiren vanhan koulun death metallin henkeä huokunut debyytti meni julkaisunsa aikana tyystin ohi. Suosituksen kautta kuitenkin päädyin levyn käsiini hankkimaan, ja totesin Vampiren olevan ehkä jopa varteenotettavin retrohenkisen death metallin kanssa operoivista yhtyeistä. Jo mainiosta debyytistä yhtye onnistui petraamaan tänä vuonna julkaistulla “With Primeval Forcella”. Kierolla groovella ja tarttuvalla riffitulella varustettu kiekko ei turhia kursaile, vaan vääntää ysäriltä lainailun entistä härskimmäksi. Vaikutteita löytyy dödiksen ohella myös ihan perinnehevistä.

3. Deserted Fear – “Dead Shores Rising”
Joskus yksinkertainen on vaan niin helvetin kaunista. Timanttisilla riffeillä ja melodioilla pääsee pitkälle. Mitään maata mullistavaa ei Deserted Fear keksi, mutta valmiita palasia hyödynnetään sen verran upeasti, että yhtye antaa genren legendoillekin erittäin hyvän vastuksen. Lopputuloksena on niin helposti avautuva kuin helposti kuunneltavakin levy, jonka sisältö on silti yhtä raikasta ja innostavaa kuin ensikuuntelulla.

4. Paradise Lost – “Medusa”
Palattuaan majesteettisen jylhän doomin pariin ei Paradise Lost ole mielestäni julkaissut yhtään mitään muuta kuin genrensä tulevia klassikoita. Samalla linjalla jatkaa myös “Medusa”. Ainoana uutena puolena ovat nuoren rumpalilisäyksen, Waltteri Väyrysen eläväinen ja innovatiivinen rumputyöskentely, jota on kollegana ilo kuunnella. Väyrynen osaa iskeä kompilla juuri biisin ytimeen, eivätkä biisejä täydellisesti eteenpäin kuljettavat kompit päästä otteestaan kuin vasta levyn viimeisen iskun vavisuttaessa ruumista

5. Grift – “Arvet”
Edellistään riisutumpi ja minimalistisempi Griftin kakkoslevy seisauttaa niin veret kuin tunteet. Niihin liian usein koittaviin hetkiin, kun ainoa elämää enemmän perseestä oleva asia olet sinä itse.

6. Mastodon – “Emperor of Sand”
Toisin kuin edeltäjänsä, “Emperor of Sand” ei vaatinut aikaa avautuakseen, vaan koko täyslaidallinen riffejä ja koukkuja isketään kasvoille kuin nyrkki siihen kuuluisaan silmään. “Emperor of Sand” vaatii ja viettelee heti päätösbiisi ”Jaguar Godin” loputtua laittamaan itsensä pyörimään uudestaan. Aiempiin levyihin suoraviivaisempi ja, kehtaako sanoa, jopa popimpi lähestymistapa luonnistuu Mastodonilta muitta mutkitta. Lopputulos on yhdistelmä tätä uutta lähestymistapaa ja vanhaa kunnon Mastodonin kierojen sludgeriffien lumoavaa sekamelskaa. Levy tuo aavikon keskelle kämäisintäkin talvea.

7. Kuudes Silmä – “Pelko”
Tarttuvan epätoivoista goottipunk-poljentoa tarjoilevan Kuudennen silmän toinen pitkäsoitto antoi odottaa itseään. Hyvää kannatti odottaa, sillä “Pelko” ammentaa edeltäjänsä vahvemmin raa’an rehellisestä melankoliasta, ahdistuksesta ja toki pelosta itsestään. Sanoituksissa ei turhia kursailla, ja asiat syljetään koruttomasti päin kuulijan naamaa.

8. Sólstafir – “Berdreyminn”

Sólstafir kevenee levy levyltä, mutta musiikin laatuun se ei niinkään vaikuta. Tunnelma on vaihtunut sitten kahden edellisen levyn. “Berdreyminn” ei maalaa edeltäjiensä tavoin karua ja armotonta erämaata, jossa kuuntelija vaeltaa tuulen ja tuiskeen keskellä, vaan seesteisen suonreunan ja ympärille avautuvan kitukasvuisen metsän. Näin siis ainakin omalla kohdalla. Koki miten koki, Sólstafirin musiikki saa kauneudellaan ympäröivän maailman häviämään täysin.

9. Musta Valo – “Kaikki on haurasta”
Kirjaimellisesti viime hetkillä listalle kiilaa vielä Mustan Valon kolmas pitkäsoitto. Edellisen levyn haparoinnista ei ole jälkeäkään, vaan yhtye on luonut uransa tähän asti vahvimman kokonaisuuden, josta on vaikea pistää paremmaksi. Levy kuulostaa siltä, kuin Musta Paraati ja Kemopetrol olisivat päättäneet lyödä hynttyyt niin sanotusti yhteen. “Kaikki on haurasta” soi nuoruuden epävarmuutta, yksinäisyyttä, juurettomuutta ja sydämeniskujen tavoin hakkaavaa, kaihoisaa pulssia.

10. Mustan Kuun Lapset – “Saatto”
”Mukuloiden” arkuntuulettelu vuonna 2014 ei jäänytkään pelkäksi kiertämiseksi, ja kolme vuotta myöhemmin julkaistun “Saaton” kuunneltuaan pitää yhtyettä kiittää kumartaen ja syvään. Laatu ei ole laskenut tuumaakaan ja “Saatto” soi aivan yhtä kylmänä ja komeana kuin yhtyeen aiempikin tuotanto. Levyn päättävä nimikkobiisi taas nousee yhtyeen kappalemateriaalin kirkkaimmaksi helmeksi.

Loppuun vielä kysymys: miksikä kutsutaan “Saattoa” tekemässä olleita ihmisiä? No hehän ovat tietysti saattoväkeä.

Kunniamaininnat tältä vuodelta ansaitsevat:
Byzantine – “The Cicada Tree”
The Black Dahlia Murder – “Nightbringers”
Huora – “Hukutaan paskaan”
Artificial Brain – “Infrared Horizon”
Vintersorg – “Till fjalls del II”
Shade Empire – “Poetry of The Ill-Minded”
Nokturnal Mortum – “Істина”
Moonspell – “1755”
Botanist – “Collective: A Shape of He To Come”
Kauan – “Kaiho”

Pienjulkaisujen saralla vuoden parhaimmistoa olivat Gravestonen “Rotten Kill”, Sinmaran “Within The Weaves of Infinity” ja Cruciamentumin “Paradise Envenomed”.

Mitä vuoden pohjanoteerauksiin kuuluu niin kolumnia varten läpikahlatut Antti Tuiskun ja JVG:n uudet oli armotonta syöpää johon en halua enää eläessäni palata. Metallin puolelta taas miltei jokapuolella hehkutetun Noitumaan debyytti oli täysin mitäänsanomaton, kehno ja turha tekele. Beast In Blackin debyytti kokee myös saman kohtalon; ylipitkä kokonaisuus täynnä mielikuvituksetonta jyystöä, karsea äänimaailma ja parhaimmillaan naurettavat vokaalisuoritukset. Kun laulaja(t) kuulosta(vat) vihaista viimehenkäystään oksentavilta ankoilta ei juuri pelastettavaa ole.

Pettymyksiä aiheuttivat Death From Above 1979, Santa Cruz, Valkeat, Leporus ja Pimeys. Eipä näissä mitään erikoista vikaa ole, parit hyvät biisit siellä täällä, mutta kokonaisuuksina tönköt.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 flops
 Viesti Lähetetty: 27 Joulu 2017, 19:56 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9482
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
Viiden lista perusteluineen tulee myöhemmin sitten, kun toimituksen parhaat kuluneelta vuodelta julkaistaan, mutta näistä se täytyy koostaa, 2017 itteä kiinnostaneet & täten tsekatut julkaisut:

Iced Earth - Incorruptible
Beast In Black - Berserker
Cardiant - Mirrors
The Dark Element - s/t
Astral Doors - Black Eyed Children
Crazy Lixx - Ruff Justice
Kreator - Gods Of Violence
Jag Panzer - The Deviant Chord
Elvenking - Secrets Of The Magick Grimoire
Evertale - The Great Brotherwar
Galderia - Return Of The Cosmic Men
Brother Firetribe - Sunbound
Grave Digger - Healed By Metal
Jess And The Ancient Ones - The Horse And Other Weird Stories
Nocturnal Rites - Phoenix
Place Vendome - Close To The Sun
Excalion - Dream Alive
Eclipse - Monumentum
Force Majeure - The Rise Of Starlit Fires
Eternal Idol - The Unrevealed Secret
Bonfire - Byte The Bullet
Almanac - Kingslayer
Bloodbound - War Of Dragons
Alice Cooper - Paranormal
Rage - Seasons Of The Black
Orden Ogan - Gunmen
Jorn Lande - Life On Death Road
DragonForce - Reaching Into Infinity
One Desire - s/t
Masterplan - PumpKings
Iron Savior - Reforged -Riding On Fire
Cavalera Conspiracy - Psychosis
Black Star Riders - Heavy Fire
Gotthard - Silver
Battle Beast - Bringer Of Pain
Ancestral - Master Of Fate
Blazon Stone - Down In The Dark
Xandria - Theater of Dimensions
Crystal Viper - Queen Of The Witches
Radiation Romeos - s/t
Temple Balls - Traded Dreams
Sinner - Tequila Suicide
Pride Of Lions - Fearless
Arch Enemy - Will To Power
Ensiferum - Two Paths
Deep Purple - inFinite
Avatarium - Hurricanes And Halos
Labÿrinth - Architecture Of a God
Power Quest - Sixth Dimension
LA Guns - The Missing Peace
Inglorious - II
Dream Evil - Six
Great White - Full Circle
Ten - Gothica
UFO - The Salentino Cuts
Accept - The Rise Of Chaos
Cellador - Off The Grid
Lionheart - Second Nature
Portrait - Burn The World
Serious Black - Magic
Threshold - Legends Of The Shires
S-Tool - Tolerance 0
H.E.A.T. - Into The Great Unknown
Oz - Transition State
Europe - Walk The Earth
Within Silence - Return From The Shadows
Keldian - Darkness And Light
The Ferrymen - s/t
Jack Russell's Great White - He Saw It Comin'
The Night Flight Orchestra - Amber Galactic
Firewind - Immortals
Unleash The Archers - Apex
Victorius - Heart Of The Phoenix
Metalite - Heroes In Time
Aldaria - Land Of Light
Wildness - s/t
The Doomsday Kingdom - s/t
Phantom V - Play To Win
Black Country Communion - BCCIV
Palantir - Lost Between Dimensions
Borealis - World Of Silence MMXVII
Vandroya - Beyond The Human Mind


Flopit "top"-3 voisin kuitenkin jo poimia, kun niitä en tuossa Impen listassa käsittele. Brother Firetriben Sunbound on bändin heikoin levytys tähän mennessä ja siten selkeä ehdokas tähän. Sama Acceptin The Rise Of Chaosille; joka vielä seuraa uuden ajan Acceptin parasta, Blind Ragea ja keskinkertaisuus korostuu. Place Vendomen Close To The Sun oli myös aivan liian sillisalaattimainen, vaikkei se edellinen, Thunder In The Distance ollut neljä vuotta sitten sen parempi.

edit V: kiitos kun muistutit The Night Flight Orchestrasta, hyvä albumi kyllä. Metallican Hardwired...To Self-Destruct oli muuten 2016 julkaistu. Aina noita tulee listalta unohdettua silti itelläkin.


Viestiä muokkasi viimeisimmäksi Jussi 30 Tammi 2018, 20:10. Muokattu 12 kertaa.
 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 27 Joulu 2017, 20:22 

Liittynyt: 04 Syys 2016, 11:17
Viestit: 61
Jaahas, taas aika listailla vuoden mittaan vakuuttaneet ja kauhistaneet albuumit. Itsellä listallani myös muutama ''kevyemmän'' musiikin artistia, kovia kun ovat. Levyt eivät järjestyksessä.

Queens Of The Stone Age - Villains
QotSA uusi levy on ollut tämän vuoden isoin ''grower''. Edellisen levyn, ...Like Clockworkin, asettaessa riman todella korkealle, oli tämä levy aluksi hieman lievä pettymys, mutta kestänyt kuuntelua. Levy täynnä groovea. Suosikkeja albumilta tanssahtelevat Feet Don't Fail Me ja The Way You Used To Do sekä julmetun hieno Villains Of Circumstance.

Marilyn Manson - Heaven Upside Down
Mansonin kymmenes albumi jatkoi tavallaan siitä, mihin edellinen Pale Emperor jäi: Kovaa, mutta uudenlaista Mansonia. En odottanut tällaista albumia edellisen jälkeen, edellisen ollessa enemmän nojallaan bluesin vaikutteiden suuntaan. Tämä albumi todistaa, että Manson pystyy tekemään vielä Antichrist Superstar-tyylistä kamaa, mutta myös paljon muuta. Suosikkeina Tattooed In Reverse, pirun koukuttava KILL4ME sekä Threats Of Romance.

Ikinä - Samoista Soluista
Vuoden yllättäjä sekä ylivoimaisesti vuoden tulokas omissa kirjoissani. Kuultuani ja nähtyäni Magic Mike-videon ja biisin, ajatuksiin hiipi, että mitäs paskaa Sakara nyt julkaisee. Myöhemmin levyn julkaistua palasin tähän ja huomasin palaavani uudelleen ja uudelleen. Vaikka sanat aiheuttavat välillä myötähäpeän tunnetta, ei siitä pääse, että biisit ovat todella tarttuvia ja soitannat vaikuttavia. Uutta levyä odotellessa. Suosikkeja Kryptoniitti, Et Pelkää sekä Kylmääkin Kylmempää.

In This Moment - Ritual
In This Moment jatkaa samalla tavalla, kuin kahdella edellisellä levyllä: Omanlaistaan, modernia metallia hyvillä kertseillä. Siinä kaikki aika tyhjentävästi. Näyttävä orkesteri, joka pitäisi saada Suomeen välittömästi. Suosikkeja Black Wedding (jossa mukana muuan Rob Halford), Witching Hour, Twin Flames sekä River Of Fire.

Alice Cooper - Paranormal
Cooperin jo kunnioitettava 27. albumi oli itselleni hyvin odotettu, Uncle Cooperin ollessa itselleni se tärkein artisti. Albumi oli sinänsä lievä pettymys verrattuna muuhun diskografiaan, mutta yksinään toimii. Levy on puhdasta rock'n'rollia ja kesälevy. Parhaiten toimivat Dead Flies, ZZ Topin tyyliä oleva Fallen In Love, big band-biisi Holy Water sekä terävimpinä kärkenä alkuperäisen AC Bandin kanssa tehty Genuine American Girl.

Liam Gallagher - As You Were/Noel Gallagher's High Flying Birds - Who Built The Moon
Olen kova Oasis-fani ja luonollisesti kumpaisenkin Gallagherin musa maistuu. Aloitetaan Liamista. Puhdasta Oasista, jossa asennetta ja hyviä kertsejä riittää. Levy kärsii ainoastaan parista filleristä. Ilman näitä silkka timantti. Suosikkeina Wall Of Glass, beatlesmainen Paper Crown sekä rock'n'roll-jyrä Greedy Soul.
Noelin kolmas soololevy Who Built The Moon herätti itsessä aluksi pelonsekaisia tuntemuksia nähtyäni teaser-videon: ''mitäs vitun psykedelia-pilipalipaskaa?''. Levyn kuunneltuani mielipide muuttui. Albumi poikkeaa NG:n muusta tuotannosta, mutta suurimmassa osassa biiseissä on kuitenkin järkeä ja koukkuja. Suosikkeina iloinen Holy Mountain, Keep On Reaching, If Love Is The Love sekä parhaimpana varsinaisen levyn ulkopuolelle jäänyt Dead In The Water (Joka on julmetun komia veisu!)

Wintersun - The Forest Seasons
Tätä levyä en olisi ilman suosituksia kuunnellut, mutta onneksi otin kuunteluun! Modernia klassista melkein. Kaksi ensimmäistä teosta eivät vakuuta, mutta jälkimmäiset kaksi sen edestäkin. Näitä on tullut kuunneltua etenkin töitä tehdessäni. Pitää ottaa haltuun muukin tuotanto.

The Charm The Fury - The Sick, Dumb & Happy
Uutena tuttavuutena Oulun Qstockista. Livenä vakuuttivat niin, että piti ottaa musa haltuun. Aiemmat tuotokset eivät geneerisyytensä takia herättäneet mitään itsessäni, mutta tämä uusin toimi kovasti. Omanlainen lähestyminen metalcoreen, Panteran vaikutuksen kuuluessa. Odotan Tuskassa jälleen kovaa keikkaa. Suosikkeja Blood and Salt, Echoes sekä Weaponized.

The Night Flight Orchestra - Amber Galactic
Retroheavyrock on homman nimi. Ja toimii! Yksi parhaimpia levyjä KOSKAAN! Ei yhtään huonoa biisiä levyllä, kaikki timanttia. Jos tämä bändi olisi ollut 70-80-luvulla uusi bändi, puhuisimme tästä nyt klassikkobändinä, joka täyttäisi halleja. Kiva sivubändi kyllä Soilwork- ja Arch Enemy-jäbille. Suosikkeina tarttuva Gemini (joka taisi olla Spotifyn mukaan vuoden kuunnelluin biisi itselläni), Domino sekä Something Mysterious. Toisaalta mikä tahansa muukin biisi käy jatkoksi tähän.

Battle Beast - Bringer Of Pain
Tästä bändistä on kuoriutumasta klassikko. Mielestäni paras levy BB:n diskografiasta, paljon toimivia livebiisejä. Tosin alkaa jo kärsimään liiasta radiosoitosta. Suosikkeina Bringer Of Pain, King For A Day, Familiar Hell sekä Lost In Wars.

Seuraavaksi niitä pettymyksiä:

Fozzy - Judas
Tämä listalla ihan sen takia, ettei loppulevy oikein päässyt liki täydellisen Judas-sinkkubiisin tasolle. Perushyvä levy muuten. Judaksen lisäksi Painless toimii erityisesti.

Apina - Iiris
Tältä bändiltä odotin sitä kehitystä seuraavalle tasolle. Ei tapahtunut. Sokee-biisin lisäksi vähän ontoksi jäi ja osa sanoista sai lievää myötähäpeän tunnetta tuntemaan. Toivottavasti tauollaan kirjoittelevat kovempia biisejä (jos nyt edes palaavat enää).

Metallica - Hardwired...To Self-Destruct
No tämä oli paska viritelmä. Pari ihan hyvää biisiä (Hardwired, Moth Into Flame ja Spit Out The Bone), muuten ylipitkää ja puuduttavaa. Eikä auta yhtään, että radio rock luukuttaa jotain Now That We're Dead-pierua. Ei se määrä vaan se laatu, poijjaat.

Beast In Black - Berserker
Geneeristä, muutama hyvä biisi. Ei se tässäkään auta, että radio luukuttaa jatkuvalla syötöllä. Osittain voi sanoa jopa mauttomaksi. Itse pidän Battle Beastin uudesta kirjoitustyylistä ilman Kabasta, mutta taidan olla vähemmistössä.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 28 Joulu 2017, 08:08 

Liittynyt: 16 Elo 2007, 14:33
Viestit: 178
Rockman kirjoitti:
Metallica - Hardwired...To Self-Destruct
No tämä oli paska viritelmä. Pari ihan hyvää biisiä (Hardwired, Moth Into Flame ja Spit Out The Bone), muuten ylipitkää ja puuduttavaa. Eikä auta yhtään, että radio rock luukuttaa jotain Now That We're Dead-pierua. Ei se määrä vaan se laatu, poijjaat.

Ilmestyi toki jo 2016. Ja on myös vuonna 2018 ihan vitun kova paketti.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 28 Joulu 2017, 09:50 

Liittynyt: 04 Syys 2016, 11:17
Viestit: 61
hex kirjoitti:
Rockman kirjoitti:
Metallica - Hardwired...To Self-Destruct
No tämä oli paska viritelmä. Pari ihan hyvää biisiä (Hardwired, Moth Into Flame ja Spit Out The Bone), muuten ylipitkää ja puuduttavaa. Eikä auta yhtään, että radio rock luukuttaa jotain Now That We're Dead-pierua. Ei se määrä vaan se laatu, poijjaat.

Ilmestyi toki jo 2016. Ja on myös vuonna 2018 ihan vitun kova paketti.

Perkele, joko siitä on niin kauan...
Mutta on se niin paska paketti, että kyllä se joukon jatkoksi mahtuu.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 29 Joulu 2017, 02:51 

Liittynyt: 04 Touko 2003, 17:21
Viestit: 351
Paikkakunta: Pori
Jaaha, runoillaan nyt sitten joku listan tapainen pystyyn. Lista on karkeasti ottaen nousevassa järjestyksessä, eli paras viimeisenä. Pari ekaa on lähinnä kunniamainintoja, että sai täyden top-10:n kasaan.


Beast in Black - Berserker
Enemmän Battle Beast kuin nykyinen Battle Beast. Ja ennenkaikkea parempi.

Sanhedrin - Funeral for the World
Paikoitellen hieman doomin käryistä perinneheviä erittäin asiallisella naislaulajalla. Collateral Damage olisi huomattavasti tätä levyä korkeammalla sijalla, jos vain vuoden parhaita biisejä listattaisiin.

Unleash the Archers - Apex
Ei ihan samanlainen hittikimara kuin edeltäjänsä, mutta onhan tämä nyt silti ihan vitun rautaista laatua. Brittney Slayes on yksi nykypäivän parhaista power-vokalisteista.

Jess and the Ancient Ones - The Horse and Other Weird Tales
Vähemmilläkin puhesampleilla olisi pärjännyt ja jotkut kappaleet ovat vähän turhankin ytimekkäitä, mutta ei tämän levyn energisyyden kanssa kiistelläkään voi. Jessin laulutaidot senkun vain paranevat paranemistaan.

Pristine - Ninja
Jotenkin alitajuisesti on jo vähän tullut ajateltua, että kyllä ne parhaat naisvetoiset retroilevat bluesrokkibändit on jo kuultu. Vaan sitten Pristine hyökkäsi puskista kuin albuminsa nimikkojunkkari ikään, veti luut jaloista ja löi sukan kurkkuun. Huikeaa groovea ja yhtä huikeaa blues-fiilistelyä.

Diablo Swing Orchestra - Pacifisticuffs
Siis kuinka vitun hauskaa voi musiikki olla?? No ainakin näin hauskaa. Bändin musiikki on ihan yhtä kaistapäistä genresoppaa kuin ennenkin, mutta siitä huolimatta edelleen myös tarttuvaa ja helposti kuunneltavaa. Uuden, popimman laulajan myötä toisinaan rasittavat oopperaujellukset ovat jääneet historiaan, mikä osaltaan tekee tästä bändin tähän asti parhaan levyn.

Crimfall - Amain
Kas näin tehdään massiivista soundtrack-metallia. Eeppistä, jylhää, kaunista ja ylipäätään upeaa. Ja voi ristus että tuo Helena osaa laulaa.

Keldian - Darkness and Light
Keldian on edelleen maailman paras AOR:ää ja power metallia sekoittava bändi, ja vaikka tuo kuulostaakin aika matalalta rimalta niin jumaliste että homma toimii. Näiden jätkien tyyli- ja melodiantaju nyt vain on jotain ihan muuta.

Europe - Walk the Earth
Walk the Earth ei ole yhtä hyvä levy kuin edeltäjänsä War of Kings. Mutta koska WoK on yksi parhaita rock-albumeita vuosikymmeneen (tai kahteen), on sen alapuolella WtE:lläkin reilusti tilaa olla aivan helvetin kova rock-lätty. Tarpeeksi kova, että Europe on edelleen nykypäivän rock-bändien kirkkainta eliittiä.

Havukruunu - Kelle Surut Soi
Mitä tästä nyt sanoisi. Jotenkin absurdia, että black metal voi olla näin sairaan tarttuvaa. Ihan vitun jäätävän hyviä riffejä koko levy täynnä, ja tunnelma on loistavassa tasapainossa jylhyyden, raakuuden ja kylmyyden välillä. Melko pitkälti täydellinen pakanametsän bläkkislevy.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 29 Joulu 2017, 12:21 

Liittynyt: 07 Joulu 2011, 11:22
Viestit: 180
TOP 5:

Sanhedrin – Funeral For The World
Vuoden ehdottomasti kovin albumi ja paras uusi löytö pitkään aikaan. Näin hyvää perinteistä heviä en ole kuullut vuosiin! Siinä missä suurimmalta osalta tämän hetken kasarikopiobändeistä puuttuu sekä sielu että hyvät biisit niin tästä löytyy niitä molempia. Tätä oli Heavy Metal silloin kun minä siihen rakastuin 80-luvun alkupuoliskolla.

Avatarium – Hurricanes And Halos
Tämänkin bändin löysin kunnolla vasta tänä vuonna. Satunnaisia hyviä biisejä oli tullut kuultua aiemminkin, mutta tämän levyn hankkiminen räjäytti potin. Viimeistään Tuskan upea keikka nosti bändin yhdeksi tämän hetken suurimmista suosikeista. Kaikki kolme albumia ovat loistavia, tästä uudesta pidän ehkä kuitenkin kokonaisuutena eniten.

Iced Earth – Incorruptible
Iced Earthin tarun kuvittelin olevan ohi surkeiden Something Wicked Part 1+2:n ja Barlowin toisen lähdön jälkeen. Stu Block ja Dystopia palauttivat uskon bändiin, uusinta on tullut kuunneltua todella paljon ja tällä hetkellä se tuntuu jopa Dystopiaa paremmalta albumilta.

Trivium – The Sin And The Sentence
Trivium on oikeastaan koko uransa ajan vaihdellut tyyliään edestakaisin raskaamman ja kevyemmän ilmaisun välillä. Mulle on toiminut helvetin hyvin kumpikin osasto, ja toimii myös tämä uusi jolla nuo kaksi ovat aika lailla balanssissa. Ei tällä Vengeance Fallsin tasolle päästä, mutta se nyt onkin mulle yksi koko 2000-luvun parhaista albumeista.

Cloven Hoof – Who Mourns For The Morning Star
Vanha suosikki, joka oli jo päässyt vähän unohtumaan tylsien levyjen ja jatkuvien laulajanvaihdosten myötä. Nyt on mikin varressa George Call, joka on juuri oikea mies tähän bändiin. Kun siihen päälle Lee Payne on tekaissut parhaat biisinsä vuosikymmeniin, on tässä mun mielestä jopa bändin uran paras tuotos.

Näiden lisäksi todella hyvän levyn julkaisivat myös ainakin Jag Panzer, Arch Enemy, Kreator, Unleash The Archers ja Beast In Black.

Pettymyksistä sen verran että alkuvuodesta olin varma että yllä olevalta listalta tulisi löytymään myös Kobra And The Lotus. Mutta pakko se on myöntää että Prevail 1 ei ollut paria biisiä lukuunottamatta sillä tasolla, mitä loistava High Priestess antoi odottaa. Hienoa oli kuitenkin nähdä bändi taas tänäkin vuonna livenä ja toivon että ne parhaat biisit on säästetty ensi vuoden Prevail 2:lle…

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 30 Joulu 2017, 05:02 

Liittynyt: 19 Elo 2008, 13:32
Viestit: 385
Paikkakunta: Seinäjoki
1. Warbringer (US) - Woe To The Vanquished (Thrash metal)
Bändi teki parhaan levynsä sitten 2009 ja Walking Into Nightmaresin. Woe To The Vanquished sisältää tarttuvia biisejä thrash metalia ja myös puolenvälin jälkeen löytyy parissa biisissä death/black vaikutteita. Levy loppuu monumentaaliseen 11:11 kellottavaan hienoon teokseen, joka mielestäni kuitenkin kuluu nopeaa ja pitää mielenkiinnon yllä. Ja John Kevill on loistava thrash vokalisti edelleen. Levy on niin tasokas ja sisältää Remain Violent tyylisen instant-klassikon, että mielestäni tuntuu vaan vuoden ykköslevyltä. Toki nuo kaksi eri black/death genrejen kanssa flirttailevat biisit ovat vaihtelua mutta ei mitään ihmeellisiä tasoltaan, mielestäni olisi voinut pysyä thrash metal genressä koko levyn, kun tällaisessa vedossa ovat.

2. Akercocke (Eng) - Renaissance In Extremis (Progressive death/black metal)
Bändi on hylännyt saatanallisen imagonsa ja nyt on myös musiikinsuuntakin enemmän progempaan suuntaan. Mutta yllättäviä riffejä (kattaa eri extreme metal genrejä), hienoja sooloja ja puhdasta- sekä örinälaulua. Opeth tulee ajoittain mieleen, vaikka sen verran nopea tempo välillä, että ei ole todellakaan samanlaista. Insentience on bändin paras biisi koskaan ja tämän vuoden parhaita biisejä. Levy ei heikkoa biisiä sisällä.

3. The Haunted (Swe) - Strenght In Numbers (Thrash metal)
The Haunted pitää riffittelyssä raskaan ja agressiivisen vaihteen mutta selvästi on keskitytty enemmän kappaleisiin nyt, edelliseen Exit Woundsiin nähden. Ettei ole sellasta rykäsymeininkiä vaan myös hidastellaan välillä. Marco Aron vokaalit ovat parhaimmillaan levyllä.

4. Lock Up (Eng) – Demonization (Death metal/Grindcore)
Deathgrindiä hyvillä riffeillä ja rytmeillä. Hyvin tämä uusikin laulaja hoitaa tonttinsa, hänestä ehkä tulee mieleen ensimmäisenä, jos vaikka Billy Milano (S.O.D. & M.O.D.) vetäisi tällä tyylillä. Minusta kuitenkin musiikki on mielenkiintoisempaa ja sisältää enemmän hyviä riffejä kun ennen, vaikka ennen Tomppa Lindberg olikin ääntelijänä. Ehkä tässä on vähemmän sitä parin ekan aikaista Carcassia, enempi järjellisempää Napalm Deathia (niitä biisejä mitkä ei ole sitä nakutusgrindiä, vaan erotellumpia riffejä, nopeudesta tinkimättä).

5. Power Trip (US) - Nightmare Logic (Thrash metal/Crossover)
Yksi tämän hetken ”kuumimmista” thrash metal bändeistä. Grammy ehdokkuus (Swing of the Axe biisistä) ja slotteja isoilla festareilla ja kaikkea Amerikassa. Ja ovat kovassa nosteessa siellä. Mutta asiaan, eli levyyn. Eli kyseessä on huippu riffejä sisältävä thrash metal levytys. Ei mielestäni niin kova, kun edellinen Manifest Decimation joka on viime vuosien kuunnelluimpia levyjä itselleni. Yhtä lailla Nightmare Logic ei sisällä turpaanvetoa ja niin kovia biisejä, vaikka hieno 30 minuuttinen onkin kyseessä. Bändillä on kyky tehdä headbang riffejä joiden toisto biisin sisällä ei haittaa, koska ne ovat niin kovia. Mutta osaavat sisällyttää biisiin muitakin riffejä sulavasti. Vokaalit ovat crossover tyylistä huutoa ja crossoveria bändin musiikkikin on ajoittain.

6. Foreseen (Fin) - Grave Danger (Thrash Metal/Crossover)
Aika lailla samaa soundia ja genreä edustaa, kun Power Trip, eli thrash metal/crossover. Tämä uusi levy on mielestäni vuoden paras suomalainen ja on kokonaisuutena parempi, kun debyytti Helsinki Savagery, ei sisällä biisiäkään mistä en saisi otetta, kun debyytillä jotkut ratkaisut taas söivät tehoja. Sisältää vauhtia ja vaarallisia tilanteita kitaroissa ja temmoissa. Ja kovia headbangaysriffejä. Myös soolot (ovat tosin lyhyehköjä ja joita ei Power Tripillä taasen ole pahemmin) toimii eivätkä ole irrallisen oloisia. Näin levyltä kuunneltuna toki erottelee nyansseja mitä ei bändin keikoilla koe, bändin keikat, kun ovat vaan hikeä ja energiaa ja äityvät menemään äärirajoille (hemmetin Cheek, kun meni pilaamaan koko sanan). Juuri livekeikkojen tuomasta kokemuksesta ja varmuudesta bändi on vahvassa vedossa Grave Dangerilla. Goverment Cuts on yksi vuoden parhaista biiseistä ja oli taannoisella Seinäjoen warttibaarin keikalla yksi kohokohdista encoren paikallaan.

7. Sinister (Ned) – Syncretism (Death metal)
Levy jatkaa vahvaa linjaa minkä bändi aloitti toissalevyllä The Carnage Endingillä. Tarkoitan että on koko levyn täydeltä (joitain bändin levyjä vaivaa tämän puuttuminen, taso ei riitä koko mitalle) tasokasta Death Metallia hyvillä riffeillä ja kajahtelevan hyvillä ördäyksillä. Mikä bändistä tällä hetkellä tekee niin erikoisen death metallin maailmassa? Kai se on tämä yleinen taso, hommaa tehdään intohimolla ja jäsenet selvästikin fanittavat itse death metallia. Ja kun pystyy kolmannen kerran putkeen tekemään (debyytti Cross The Styx on bändin paras edelleen tosin huom.) tälläistä, ainakin omaan makuuni istuvaa death metalia, jota ilolla kuuntelee vuosienkin päästä, jos vaan pitää tästä bändin soundista. Kun taas Cannibal Corpse ei tänä vuonna tehnyt itseni mielestä top10 levyä, jotenkin väljähtänyttä oli meno niillä joissakin biiseissä. Sillä erotuksella, että CC suoltaa sellaisia instant hittejä joka levylleen vähintään sen yhden, niillä on se taito. Nyt niillä jäi kokonaisuus vähä valjuksi.

8. Dead Head (Ned) – Swine Plague (Thrash metal)

Vihaista thrashia tiukoilla riffeillä. Soundista tulee lähimmiten mieleen maanmiesten, hollantilaisten Legion Of The Damned, tosin death metalia Dead Headilla ei ole musiikissaan. Sodomit on kuunneltu myös. Levy ei ole yhtä hyvä, kun bändin kaksi ensimmäistä levyä, 90-luvun alun Dream Deceiver ja The Feast Begins At Dawn. Mutta parempi kuin pari aiempaa. Vähän Slayerin Reign In Bloodin ja Sodomin M-16 ristisiitos tästä tulee mieleen. Toki Dead Headilla on silti omaakin mukana ja laulaja on tunnistettava. Bändistä myös kaikki jäsenet ovat alkuperäisjäseniä. 30-vuotta on tahkottu (on ollut muutama tauko levyjen julkaisuissa bändin hajoamisten takia), mutta menestystä ei ole tullut ja bändi on pysynyt marginaalissa. Ihan hyvä silti, että ovat täällä vielä, mielestäni bändillä on annettavaa, sen tämä levy todistaa.

9. Foo Fighters (US) – Concrete & Gold (Alternative rock)
FF teki hyvän levyn alusta loppuun. Tarttuvia biisejä.

10. Queens of the Stone Age (US) – Villains (Stoner rock)
Hyvä levy taas kerran näiltä stoner rockin kuninkailta. Songs for the Deafin voittanut tämä ei ole mutta oivallinen levyllinen biisejä taas.

Pahin pettymys oli Evocationin The Shadow Archetype. Olen ollut kova fani aiempien levyjen, kaikki kolme ensimmäistä aivan loistavaa death metalia melodisella otteella, neljäskin on ihan ok levy. Nyt tökkii ja pahasti, joku tulppa on ollut nyt ja homma on varmaan maistunut puultakin. Joku henki puuttuu.

Vuoden tulokas palkinto menee Suomen Brainthrash bändille. Aivan helvetin kova debyyttilevy ja Thanatomania on yksi vuoden parhaista biiseistä.

Parhaita keikkoja oli Testament Porisperessä. Rankaisivat oikein kunnolla ja lopun kolmikko The Preacher, First Strike Is Deadly ja Disciples of the Watch oli paras vartti mitä millään vuoden keikalla.

Abhorrence Nummirockissa oli kanssa kova keikka, death metalin juhlaa kylmähkönä juhannuksena.

Kolmas keikka mikä oli mieleen oli Die Antwoordin keikka Provinssissa, ei ole ollut yhtä hauskaa kyllä monestikkaan. En kuuntele bändiä (olin kyllä jotain youtube biisejä kattonut ja jopa jotain Venäjän keikkaakin) mutta yllätti kyllä kuinka hyvin toimi livenä.

Ja Heavy Metal Cauldron oli festarina aivan huikea, bändit oli kovia (varsinkin Merciless ja Venom Inc.). Ens vuonna uudestaan ehdottomasti.


Viestiä muokkasi viimeisimmäksi kalleppi 31 Joulu 2017, 15:58. Muokattu 2 kertaa.
 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 31 Joulu 2017, 14:48 

Liittynyt: 06 Maalis 2003, 00:10
Viestit: 412
Rockman kirjoitti:
hex kirjoitti:
Rockman kirjoitti:
Metallica - Hardwired...To Self-Destruct
No tämä oli paska viritelmä. Pari ihan hyvää biisiä (Hardwired, Moth Into Flame ja Spit Out The Bone), muuten ylipitkää ja puuduttavaa. Eikä auta yhtään, että radio rock luukuttaa jotain Now That We're Dead-pierua. Ei se määrä vaan se laatu, poijjaat.

Ilmestyi toki jo 2016. Ja on myös vuonna 2018 ihan vitun kova paketti.

Perkele, joko siitä on niin kauan...
Mutta on se niin paska paketti, että kyllä se joukon jatkoksi mahtuu.


Mites toi Lulu? Laitetaanko listalle?

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 31 Joulu 2017, 15:16 

Liittynyt: 06 Maalis 2003, 00:10
Viestit: 412
Näin pikaisesti ajateltuna:

1. Tau Cross - Pillar of Fire

Ensimmäinen levy taisi olla omissa kirjoissani ko. vuoden ykköslevy, joten odotukset jatkolle olivat melko korkealla... kunnes pari ensimmäistä "sinkkua" osoittautuivat pienimuotoisiksi pettymyksiksi. Noh, julkaisu korjasi tilanteen noidenkin biisien kohdalla ja levy on jopa debyyttiä kovempi. Pari heikompaa biisiä on mahtunut mukaan, mutta muuten levy onkin todella kova ja mukavan monipuolinen paketti.

Ykköslevyn jälkeen meneekin vaikeammaksi, joten en edes koita laittaa levyjä parhausjärjestykseen.

Jonne - Kallohonka

Ehdottomasti vuoden yllätys. Jos sanoisin, ettei Korpiklaani voisi kiinnostaa vähempää, niin luultavasti kuulostaisin positiivisemmalta mitä olenkaan. Kyseinen bändi edustaa itselle pitkälti kaikkea mikä pakanametallissa on vikana. Muistan testanneeni myös Jonnen debyytin, jonka totesin todella huonosti. Hetken mielijohteesta päätin kuitenkin kuunnella myös tämän levyn ensimmäisen biisin - parhaimmillaan kun akustiset folkkijutut toimivat oikeinkin hyvin ja esim. Eluveitien akustiset levyt ovat todella kovia vaikka bändi muuten melkoista huttua onkin. Niin vain kävi, että tuo kyseinen biisi olikin aivan helvetin kova. Sen innoittamana levy lähti testiin varsin (= liian) kovin odotuksin. Vaikka lähellekään tuon ensimmäisen "sinkun" tasoa levy ei muuten nousekaan, niin kyllä se puolittain varsin erinomainen on. Toinen puolikas sitten onkin jo paljon heikompaa ja osittain (esim. En olé) melkoista paskaakin.

Urarv - Aurum

Tätä levyä en osaa ja/tai jaksa suuremmin lähteä analysoimaan - sen verran sekopäistä settiä se paikoitellen on. Jotain avantgarden, blackin, thrashin ja folkin välimaastoa tämä edustaa ja on kyllä kova - ei vähitellen Aldrahnin vokaalien takia.

HORSKH - Gate

Ironista kyllä, en tiedä onko tämä hyvä levy, sillä en tiedä mihin elektronisen musiikin genreen tämä istuu tai tiedä ko. genrestä yhtään mitään. Artisti lämppäsi aikanaan Perturbatoria Dublinissa, eikä tehnyt juurikaan vaikutusta. Uusi levy pamahti tämän kohtaamisen kautta kuitenkin jonnekin Spotifyn suosituksiin ja olikin positiivinen yllätys. Tämäkään ei ihan loppuun asti kanna, mutta levyltä löytyy kuitenkin kasa helvetin tarttuvia hittejä, joita on tullut kuunneltua vuoden aikana aivan liikaa. Mitään Synthwaveahan tämä ei siis ole vaan kai lähempänä vihaisempaa versiota jostain EDM:stä tai muista nykyajan mainstream-klubimusiikeista.

Pettymyksistä Moonspellin uutukainen vaikuttaa muutaman kuuntelun perusteella aika heikolta. Samoin Beastmilk. Perturbatorin EP on hyvä, muttei sitä tasoa mitä odotin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 01 Tammi 2018, 11:40 

Liittynyt: 22 Huhti 2003, 12:10
Viestit: 1144
Paikkakunta: Turku, Helsinki
Vuosi 2017 oli albumien suhteen jokseenkin kehno tai vähintään tasapaksu. Kirkkaimman kruunun lunastaa vanha herra Roger Waters. Muilla ei ollut mitään jakoa tässä kisassa. Roger Waters - Is This the Life We Really Want, vuoden paras levy. Muitakin hyviä julkaistiin, vaan niistä enemmän toimituksen vuosilistauksessa.

Parhain keikka, se menee Dark Tranquilitylle. Varma mutta energinen esitys. Raskautta ja pilkettä silmäkulmassa kuin vain ruotsalainen sen osaa. Dark Tranquility 1.5.2017 Nosturi, Helsinki

Airbourne saa pistesijan ankarasta työnteosta ja hitonmoisesta asenteesta. Pojat ovat ymmärtäneet, miten tehdään show ja mitä on rock. Menisin heti uudestaan, mitä ei voi kovin monesta keikasta sanoa. Airbourne 20.10.2017 Logomo, Turku

Guns N’ Roses oli ilman muuta vuoden viihdyttävin ja leppoisin esiintyjä, mistä suuri kiitos menee erinomaiselle keikkapaikalle ja biisilistalle, joka sisälsi sopivasti suvantokohtia muuten kovin pitkään ja välillä pitkästyttävään vetoon. GNR 28.2.2017, SCG Stadium, Bangkok

Floppeja on ikävä listata, sillä yhden huti on toisen napakymppi. Helloweenille asettamani odotukset olivat sangen maltilliset, mutta silti bändi onnistui nihkeästi alittamaan riman. Suurimpana syynä Kisken surkea kunto. Bändi ja varsinkin Deris tekivät parhaansa, mutta omaan korvaan nasaalimainen ääni ei istu, vaikka suoritus olisi teknisesti miten hyvä tahansa. Kiskesta ei lähtenyt ääntä senkään vertaa. Helloween 30.11.2017 Jäähalli, Helsinki

H.E.A.T - Into the Great Unknown oli odotuksiin nähden karmea pettymys. Levyllä on pari hyvää kappaletta, mutta vastaavasti muutama niin huono tekele, ettei voi puhua edes kohtuullisen hyvästä lopputuloksesta.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 03 Tammi 2018, 11:06 

Liittynyt: 18 Helmi 2015, 19:42
Viestit: 78
Ylivoimainen 2017 levy on Kreatorin Gods of Violence!

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 03 Tammi 2018, 15:56 

Liittynyt: 24 Elo 2002, 20:54
Viestit: 487
Paikkakunta: Helsinki
Vuoden levyksi on pakko nostaa Anna Ternheimin uusi All the Way to Rio. Levy levyltä mennään lähemmäksi The Cardigansin tunnelmia ja tulkintaa, ja vaikkei tällä uudella ehkä The Night Visitorin tasolle päästäkään, on kyseessä kuitenkin helvetin hieno levy.
Sitten ne "metalimmat" levyt:

Incantation - Profane Nexus
Vuoden kovin. Aika korkealle nousee bändin tuotannossa.

Metalite - Heroes in Time
Amaranthe Lite. Järjettömän tarttuvia kertsejä ja ihanainen laulaja. Pakkohan tästä on tykätä.

Immolation - Atonement
Loppujen lopuksi ei kauas jäädä Incantationista, mutta jos/kun pitää paremmuusjärjestykseen laittaa, vie Profane Nexus voiton.

Sleeping Romance - Alba
Edelleen vähän epätasaista jälkeä, mutta kokonaisuutena kuitenkin selkeästi bändin paras levy. Federicakaan ei enää kuulosta ihan niin paljon Indican Jonsulta.

Hallatar - No Stars upon the Bridge
On se lohdutonta, sillain hyvällä tavalla.

Cut Up - Wherever They May Rot
Tokihan Vomitory-fanipojalle Cut Up maistuu. Vaikka tällä levyllä ilmaisu onkin lähempänä Vomitorya, jostain syystä esikoinen iski kovempaa. Liekö syynä sitten riemu bändin "paluusta" vai mikä.

Ayreon - The Source
Uskaltaisinkohan jopa sanoa, että parasta Ayreonia sitten Universal Migratoreiden? No, toimii. Harmittaa edelleen, että Tilburgin keikat jäivät lopulta väliin.

Ja vielä kunniamaininnat seuraaville:
Myrkur - Mareridt
Cellar Darling - This Is the Sound
Exit Eden - Rhapsodies in Black

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 07 Tammi 2018, 13:48 

Liittynyt: 30 Elo 2003, 17:09
Viestit: 65
Paikkakunta: Joensuu
1. Jaya The Cat: A good day for the damned
Hitto, tämä on yksinkertaisesti parasta. Mie tanssaan ja hymyilen ja hymyilen vielä lisää.

2. The Creepshow: Death at my door
Voisi olla liki paikalla yksi, mutta lopussa Jaya kiilasi ohi takapotkun mitalla.

3. Vanha Tyttö: s/t
Varmasti eniten soittokertoja kerännyt levy miun soittimissa. Aivan loistava lyhyt ja napakka kokonaisuus.

4. öOoOoOoOoOo: Samen
On ilmestynyt näköjään vuonna 2016, mutta tänä vuonna tuli Imperiumin kautta tietoisuuteeni ja soittimeeni. Hämmentävää ja oudon kaunista, ma sanon.

5. Paradise Lost: Medusa
Hieno, raskas ja jopa kaunis kokonaisuus.

6. Tau Cross: Pillar of fire
Yllättäjä omalla listallani. Yksinkertaista ja aivan perkuleen toimivaa keskitemponylkytystä.

7. Grave Pleasures: Motherblood
Huima parannus edelliseen ja nyt päästään jopa Beastmilkin Climaxin tasolle.

8. Myrkur: Mareridt
Uusi tuttavuus ja todella hieno plätty kokonaisuutena. Tässä yhdistyy moni hieno asia.

Pettymyksenä Kreatorin uutukainen. Alkuriemun jälkeen iski tylsistyminen.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 07 Tammi 2018, 15:32 

Liittynyt: 03 Loka 2009, 16:31
Viestit: 145
Paikkakunta: Espoo
Jotenkin jäi tämä vuosi hieman tönköksi. Hyviä levyjähän tuli vaikka millä mitoin, mutta mikään ei sinänsä räjäyttänyt pankkia ihan kunnolla. Tämä vuosi näyttääkin sitten aika paljon paremmalta. 2017 vuoden satoa:

1. Dynfari - The Four Doors of the Mind
Olen huomannut viimevuosina arvostavani hyvinkin paljon omaperäisyyttä musiikissa. Tässä on syy miksi tämä pitää heittää suoraan ykköseksi. Kiehtova ja omaperäinen konseptilevy jota jaksaa luukuttaa repeatilla vähän turhankin paljon.

2. Archspire - Relentless Mutation
Tekninen dödis tuntuu olevan 99% ajasta sitä samaa päämäärätöntä riffi/örinä/mättöjyystöä jossa ideana on mättää kovemmin ja brutaalimmin kuin kaverin bändi. Archspire vetää samaan aikaan helvetisti brutaalimmin ja huomattavasti tyylikkäämmin kuin genren isoimmat nimet. Vaikka homman nimi onkin samaa psykoottista mättöä, on hengitystilaa jätetty esim. bassosoolojen muodossa levylle tarpeeksi että levyä hätkähtää muulloinkin kuin ensimmäisten 10 sekunnin aikana. Niinjoo, ja solisti on ylivoimaisesti paras suorittaja koko genressä ikinä. Human Murmuration tekee tämän aika hyvin selväksi. Tästä on paha laittaa paremmaksi.

3. Bell Witch - Mirror Reaper
Funeral Doomin saralla ovat hyvät levyt harvassa, mutta aina välillä Frowningin debyytin ja Shape of Despairin Angels of Distressin tasoisia kiekkoja ilmestyy. Tämän vuoden surumielisimmästä ja raskaimmasta julkaisusta vastaa Bell Witch (ei sillä etteikö Hallatarkin olisi ollut aika kylmää kyytiä). Bell Witch nojaa normaalista funeral doomista poiketen aika paljon perinteisemmän doomin äänimaailmaan. Levyn tekoprosessiin vaikutti bändin sisällä tapahtunut menehtyminen, mikä kuuluu levyllä aivan omanlaisena haikeutena.

4. Kauan - Kaiho
Tämä oli vielä pakko lisätä. Siinä missä sorni nai oli omalla kohdalla jonkinmoinen huti, oli tämä rauhallisempi ja tunnelmallisempi Kauan sitten aivan eri luokkaa. Välillä sitä toivoisi että jätettäisi se örinä ja sähkökitarat pois ja keskityttäisiin siihen kauniimpaan ulosantiin, ja tässä on tehty juurikin niin. Tätä lisää, nälkä jäi.

5. Nokturnal Mortum - Verity
Vuoden eniten varauksella odotettu levy lunasti odotukset ainakin osittain. Onko se kovempi kuin Voice of Steel? No ei välttämättä, sillä se on niin eri puusta veistetty että vertaileminen on aika turhaa. Omalla kohdalla voice of steelin pullistelu ja eeppisyys nappaa enemmän, mutta verityn luomia kansallisromanttisia fiiliksiä ja huolella rakennettua äänimaailmaa ei todellakaan voi väheksyä. Itseasiassa olen hemmetin tyytyväinen siitä ettei tässä lähdetty tekemään "parempaa edellistä levyä", vaan kelkka suunnattiin siihen suuntaan mikä tuntui luonnolliselta. Hieman liikaa sinfoniaa ja pillipiiparointia ehkä omaan makuun, mutta se ei poista sitä faktaa että varmaan mikään levy ei soinut tänä vuonna yhtä ruoto suorassa kuin tämä.

6. Igorrr - Savage Sinusoid
Tästä nyt ei tarvitse ihan kauheasti erikseen mainita. Homma on muuttunut edellisiltä levyiltä kohtalaisen paljon kun kaikki samplet on tehty itse. Muutos on saanut Igorrrin kuulostamaan enemmän perinteisemmältä metallibändiltä kuin edellisten levyjen sekametelisopalta. Tämä ei kuitenkaan menoa hidasta tai pahemmin haittaa, hyvä vaan että homma elää ja muuttuu.

Kunniamaininnat:
Anomalie - Visions
Chaos Moon - Eschaton Mémoire
Frowning - Extinct
Grauzeit - Symbiose
Hallatar - No Stars Upon the Bridge
Over the Voids...
Shade Empire - Poetry for the Ill-Minded
Violet Cold - Anomie

Ja sitten pettymyksiin.

1. Wintersun - Forest Seasons
Tämä homma meni niin helvetin pahasti puihin ilmeisesti herra maestron egon takia että vituttaa vieläkin. Levyltä löytyy omat hetkensä, draaman kaari on komeasti maalattu ja jari laulaa paremmin kuin koskaan aiemmin. Mutta miksi vitussa levyllä kuullaan jotain guitarpron rumpusampleja ja ilmeisesti bassoakin kun bändissä soittaa yksi maailman parhaista rumpaleista? Voiko joku täällä oikeasti väittää pitävänsä Eternal darknessin rummuista? Forest that weepsissä ja Lonelinessissa tämä nyt ei ihan niin paljoa haittaa, mutta nopeammissa veisuissa nämä pyykkikoneen linkouskompit kusevat koko homman. Oman ajatuksen mukaan rummut toimivat perustana jolle linna rakennetaan, ja tällä kertaa se on juoksuhiekkaa.

2. Ghost Bath - Starmourner
Ghost Bath meni tämän levyn myötä omalla kohdalla täysin pilalle. Golden Numberin ensimmäinen kuuntelukerta joltain youtuben pieneltä promokanavalta oli ainutlaatuinen kokemus. Bändin normaalia mystisempi imago, hämärä kansikuva ja itse repivän kaunis musiikki veivät täysin mukanaan. Sitten alkoi julkisuusperseily, nuclear blast, musavideot ja kaikki muukin. En ymmärrä kenelle tuli yllätyksenä että kyseessä ei todellakaan ollut kinukkibändi. Bändin keulahahmo kirjoitteli bändin facebookkiin melkein täydellisellä englannilla omia novellejaan aavekylvyistä sun muista synkistä jutuista. Jos englanti on kiinalaisella pikkubändillä sujuvampaa kuin keskiverrolla suomalaisella vähänkään kansainvälisellä bändillä niin hälytyskellojen pitäisi soida. Isoimpia ongelmia oli imagon totaalinen murskaaminen sysipaskoilla "yhyy viillellään ja hirtetään ittemme" musavideoilla ja tällä hemmetin uudella levyllä. "Ei niit videoit oo pakko kattoo yhyy" joo ei olekkaan, mutta kun kosketus bändiin muuttuu pelkästä musiikista ja yhdestä mystisestä kansikuvasta hipsteri poikabändiin kaikkine promoherkkuineen, on se ensimmäisen kosketuksen mystiikka kuin muisto vain.
Niin joo, ja itse levyhän oli jotain wannabe sunbather duuririffisekoilua samalla kun taustalla solisti rääkyy silmät päästään. Kai olen sitten vain ahdasmielinen kun Moonlover ja Funeral ovat noin miljoona kertaa kovempia levytyksiä.

3. Pillorian - Obsidian Arch
Vaikka Agallochin viimeinen levy olikin aika kaukana yhtyeen kulta-aikojen levyistä, ei Haughmin uusi projekti päässyt edes sen tasolle. Hiiltynyttä keskitempoista paahtoa mistä puuttui se sama tunteen palo mitä kuultiin Ashes against the Grainilla ja Marrow of the Spiritillä.

4. Ne Obliviscaris - Urn
Nyt saattaa tulla paskaa niskaan, levyhän ei ole missään nimessä huono, mutta tästä ei tullut läheskään samanlaisia fiiliksiä kuin kahdesta edellisestä. Ensimmäisen levyn Forget Not tarjosi itselleni enemmän kuin tämä koko levy yhteensä. Kakkoslevyn painters of the tempestin toisen osan movement kolmosen avaavan bassoraidan kaltaiset "mitä vittua voiko joku oikeesti soittaa näin hyvin" kaltaiset taidonnäytteet ovat myös hieman piilossa. Xeonyrin vokaaleissakin on jotain outoa omaan korvaan. Hemmetin mureasti ja ammattimaisesti ne örinät ja rääyt sieltä tuutista lähtevät, mutta samalla se ammattimaisuus kuulostaa jotenkin vaarattomalta ja tasapaksulta. Tunne puuttuu.
Tämä nyt on siis tosiaan ihan omaa ulinaa mistä ei kannata välittää, helvetin hieno levy se on, mutta ei yltänyt edellisten tasolle.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 12 Tammi 2018, 13:06 
Imperiumi Crew

Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:16
Viestit: 1786
Paikkakunta: Turku
Vuoden 2017 levyt (päivitetty 12.1.2018)

9/10
1. Sólstafir - Berdreyminn - 9/10 "Synkkätunnelmaista ja kaunista, painostavaa ja kevyttä. Kaikin puolin komea sekoitus kevyempää metallia ja tummempaa post-rockia toisiinsa kietoutuneena."
2. Dr. Living Dead! - Cosmic Conqueror - 9/10 "Tiukasti soitettua thrashia, jossa vaihtelua piisaa Suicidal Tendenciesin crossoverista Slayerin suoraviivaisempaan menoon. Kaiken kruunaa hyvä tuotanto ja prikulleen osuvat laulut."
3. Asagraum - Potestas Magicum Diaboli - 9/10 "Kylmän terävinä, pääosin nopeatempoisina vetoina annosteltua black metalia, jossa tunnelma, soundit ja laulut ovat kaikki mahtavasti kohdillaan."

8,5/10
Black Sin - Solitude éternelle - 8,5/10 "Synkkäsävyistä ja samalla alakuloisen tunnelmalista black metalia ranskalaisella tyylitajulla höystettynä. Ei yllätyksellisyyttä, vaan yksinkertaisesti vahva kokonaisuus."
Cannibal Corpse - Red Before Black - 8,5/10 "Brutaalia, nopeaa, keskitempoa, armotonta, anteeksiantamatonta, raskasta. Cannibal Corpse on palannut väkivahvan levyn kera ja edustaa lajissaan vuoden parhaimmistoa."
Cut Up - Wherever They May Rot - 8,5/10 "Reipastempoista vanhan liiton death metalia, jossa yhdistyvät tarttuvuus, tiukkuus ja tinkimättömyys."
Doedsvangr - Satan ov Suns - 8,5/10 "Pahaenteistä ja äärimustaa black metalia, jossa yhdistyvät kotimaisen ja norjalaisen black metalin parhaat puolet."
Harlott - Extinction - 8,5/10 "Tiukkaa, intensivistä ja vihaista thrash metalia, joka tuo mieleen niin Slayerin kuin Exodusinkin. Jämäkkää kamaa."
Memoriam - For the Fallen - 8,5/10 "Todellinen Bolt Throwerin perillinen väkivahvalla vanhan liiton death metalilla, jota sietää kuunnella useammankin kerran."
Urarv - Aurum - 8,5/10 "Perinteistä norjalaista black metalia sopivasti kieroutettuna. Ei aivan avantgarde-hulluttelua, muttei puhdasta norsecoreakaan. Kerrassaan mainio levy."

8/10
Aegrus - Thy Numinous Darkness - 8/10 "Varmatoimista, jos ehkä yllätyksetöntä kotimaista black metalia, joka toimittaa juuri sitä mitä lupaakin."
Antzaat - The Black Hand of the Father - 8/10 "Melodista ja lujasti perinteisiin nojaavaa black metalia ripauksella melankolisuutta ja annoksella reipasta tempoa."
Arch Enemy "Will to Power" - 8/10 "Tarttuvaa, energistä ja jossain määrin thrash-vetoista melodeathia Amottin kitarataituruudella ja White-Gluzin raspisilla lauluilla. Napakka paketti kaikkiaan."
Au-Dessus - End of Chapter - 8/10 "Melodista, melankolista ja tunnelmallista black metalia sulautuneena yhteen nopeatempoisemman materiaalin kanssa on yksioikoisen toimiva yhdistelmä."
Aversio Humanitatis - Longing for the Untold - 8/10 "Nopeatempoista, pahaenteistä ja sysimustaa black metalia. Ilkeä tunnelma ja hyvä soundimaailma viimeistelevät teoksen."
Beastcraft - The Infernal Gospels of Primitive Devil Worship - 8/10 "Nekrosoundista raakaa black metalia Norjasta. Kuin Urgehalin ja vanhan Darkthronen risteytys."
Benighted - Necrobreed - 8/10 "Brutaalia, raskasta sekä väkivaltaista death metalin ja grindin ristisiitosta, joka vetää takin tyhjäksi intensiivisyydellään."
Clandestine Blaze - City of Slaughter - 8/10 "Raakaa, rujoa ja hiomatonta black metalia Darkthronen parhailta vaiheilta tuoksahtaen."
Desolate Shrine - Deliverance from the Godless Void - 8/10 "Suorastaan lannistavan mustaa death/black/funeral doom -sekoitusta, joka murskaa lohduttomuudellaan. Vaikea, mutta palkitseva levy lajissaan.*
Enslaved - E - 8/10 "Lennokasta, liitävää, progressiivista, sekoitus uutta ja vanhaa. Enslavedin kopla on vienyt bändin jälleen kerran astetta pidemmälle kokeilevalla otteellaan."
Firespawn - The Reprobate - 8/10 "Vaihtelevatempoista ruotsalaista death metalia jenkkiläisin vivahtein. Taidokasta soittoa ja tiukat soundit kruunaavat napakat biisit."
Grift - Arvet - 8/10 " Tunnelmallista, melankolista ja melko herkkääkin black metalia akustisia kohtia unohtamatta. Mainio levy kerrassaan."
Heptaedium - How Long Shall I Suffer Here ? - 8/10 "Todella kummallis djentin, chiptunen ja äärimetalln sekoitusta instrumentaalisessa muodossa. Vuoden outolintu."
In Reverence - The Selected Breed - 8/10 "Jämptisti soitettua, päällekäyvää death metali sopivan kompaktissa paketissa ja loistavin laulusuorituksin."
Katla - Móðurástin - 8/10 "Tunnelmallista ja melankolista rokkia, mutta samalla myös metallisempaa menoa kuin Sólstafirin uutukainen. Debyyttilevyksi erittäin hyvin viimeistelty levy."
Lorn - Arrayed Claws - 8/10 "Raakaa, kulmikasta ja epätavallista uuden sukupolven black metalia, joka avaa siipiensä suojasta myös tunnelmallisuudelle tilaa."
Origin - Unparalled Universe - 8/10 "Teknistä, brutaalia ja äkkiväärää death metalia. Tällä kertaa kuitenkin uransa kenties maltillisemmalla levytyksellä."
Over the Voids - Over the Voids - 8/10 "Vahvasti Mglan mieleen tuova sivuprojekti tarjoilee sekä romuluista black metalia että herkkää ja kaihomielistä tunnelmointia. Vahva debyytti."
Paradise Lost - Medusa - 8/10 "Yhtyeen viidestoista levytys yhdistää toisiinsa Paradise Lostin vanhan goottikuolon ja toisaalta yhtyeen myöhemmät synkistelytunnelmoinnit toisiinsa mainiosti."
Perdition Winds - Transcendent Emptiness - 8/10. "Kylmäsävyinen ja pahenteinen black metal -julkaisu, joka vyöryy hitaasta raivoisaan ja takaisin tason tästä heilahtelematta. Loppuvuoden parhaimmistoa."
Patria - Magna Adversia - 8/10 "Melodista, vaihtelevaa ja monitahoisesti toimivaa black metalia, joka ei sorru toistamaan yhden tai kahden biisin kaavaa mainiolla levytyksellään."
Rienaus - Saatanalle - 8/10 "Keskitempoista ja yksinkertaista toisen aallon black metalia synkillä melodioilla täydennettynä. Yllätyksentöntä, mutta tasaisen varmaa paholaisenpalvontaa."
Saiva - Markerna bortom - 8/10 "Kun folk, metalli ja kitaravetoinen rock löytävät täydellisyyttä hipovan tasapainon haikeuden ja luonnonkauneuden ristitulessa, lopputulos on tämänkaltainen."
The Spirit - Sounds from the Vortex - 8/10 "Melodista black metalia Saksasta, tuoden mieleen bändit, kuten Dissection ja Dawn. Hallittu kokonaisuus ja hyvät soundit tekevät tästä lajityypissään mainion teoksen."
Thrash Bombz - Master of the Dead - 8/10 "Vanhan liiton thrash metalia, joka on tehty hyvin lauluja ja soundeja myöden. Ei turhaa tyylirikkopaskaa mukana."
Vallenfyre - Fear Those Who Fear Him - 8/10 "Raskasta, synkkää ja vellovaa vanhan liiton death metalia Paradise Lostin alkuaikojen hengessä."
White Death - White Death - 8/10 "Melodista, tarttuvaa ja reipastempoista kotimaista black metalia tyylillä ja taiten tehtynä."

? / 10 (digit) - runner-ups
Archspire - Relentless Mutation - "Äärimmäisen teknistä, nopeatempoista ja vaikeaselkoista death metalia. Soundit vaan turhankin steriilit, vaikka kai tämä soitto sitä vaatiikin. Kova!"
Morbid Angel - Kingdoms Disdained - "Mahtava paluu aiempaan hyvään Morbid Angeliin, jossa nopeus paiskaa kättä teknisyyden, pahaenteisen tunnelman ja silkan brutaaliuden kanssa. Äärimmäisen jämäkkä ja voimakas teos."
Temple of Void - Lords of Death - "Raskasta, rouhivaa ja tempoltaan maltillista vanhan liiton death metalia. Örinälaulu kourii syvältä epäinhimillisellä vahvuudella. Vakuuttavaa kamaa."

--

Jos aivan pakko jotain pettymyksiä miettiä, niin:

Satyricon - Deep Calleth Upon Deep. Vaikka odotukset eivät olleet suuret, niin joka tapauksessa tämä latteus tuntui jonkinlaiselta pettymykseltä tasapaksulla mitäänsanottomuudellaan. Black metalin c-sarjaa.

Demotional - Discovery. Ei niin minkäänlaisia odotuksia, kun aiemmin tuntematon bändi. Lopputulos on kuitenkin jotain niin jäätävään hirveää metalcoren ja ruotsalaisen popahtavuuden sekoitusta annoksella Nickelbackin imelyyttä, että teki mieli repiä omat raajat irti ja sen jälkeen tukehtua niihin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 20 Tammi 2018, 21:30 

Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:30
Viestit: 227
Paikkakunta: Hellsinki
Minä kuuntelen paljon ja puhun vähän, joten jätän latteuksien latelemisen suosiolla ja laitan pelkän listan, että mikä osui ja mikä ei.

Ykkösellä sisään:

1. Sólstafir - Berdreyminn
2. Cavalera Conspiracy - Psychosis
3. Prophets Of Rage - Prophets Of Rage
4. Decapitated - Anticult
5. Body Count - Bloodlust
6. Infernal Majesty - No God
7. Memoriam - For The Fallen
8. Overkill - The Grinding Wheel
9. Beheaded - Beast Incarnate
10. Vampire - With Primeval Force

Riparista verkkoon:

11. The Haunted - Stenght In Numbers
12. Battle Beast - Bringer Of Pain
13. Vallenfyre - Fear Those Who Fear Him
14. Brother Firetribe - Sunbound
15. Broken Hope - Mutilated And Assimilated
16. Implore - Subjugate
17. Crazy Lixx - Ruff Justice
18. Myrkur - Mareditd
19. Morbid Angel - Kingdoms Disdained
20. Cannibal Corpse - Red Before Black

Sivurautoihin:

21. Suffocation - ...Of The Dark Light
22. With The Dead - Love From With The Dead
23. Electric Wizard - Wizard Bloody Wizard
24. Leprous - Malina
25. Threshold - Legends Of The Shrines
26. Mastodon - Emperor Of Sand
27. Paradise Lost - Medusa
28. Arch Enemy - Will To Power
29. Moonspell - 1755
30. Kreator - Gods Of Violence

Päätypleksiin:

31. Anathema - The Optimist
32. Satyricon - Deep Upon Calleth Deep
33. Santa Cruz - Bad Blood Rising
34. Six Feet Under - Torment
35. VUUR - In This Moment We Are Free
36. Tankard - One Foot In The Grave
37. Sepultura - Machine Messiah
38. Hallatar - No Stars Upon The Bridge
39. Cradle Of Filth - Cryptoriana
40. Danzig - Black Laden Crown

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 30 Tammi 2018, 17:00 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 10:11
Viestit: 2701
Paikkakunta: Helsinki
No laittakaa nyt näitä muutkin tänne, kun aika harvalta vasta maininnat, niin löytää ohi menneet julkaisut. Vuonna 2017 tuli uutta musiikkia kuunneltua Spotifyn ansiosta enemmän kuin koskaan ja kun tämän hetkisen listan kasasi, huomaa että hyvä levyvuosi oli.

Alice Cooper - Paranormal

Huikea paluu kyllä Alicelta laadukkaaseen rockiin ja koko levy toimii mainiosti. Nimibiisissä kyllä hyvin mieleenpainuva riffi ja muutenkin levy parasta vuosiin vanhalta herralta.

Arch Enemy - Will to Power

Kyllähän taas Amott ja kunppanit ovat vääntäneet hyvän ja hienoa sekä mieleenjääviä melodioita sisältävän lätyn, jossa myös hienoa kuulla Alissan puhtaita vokaaleita sentään yhdessä biisissä. Mukava nähdä orkka sitten Tuskassa, ja kuulla näitä huikea kipaleita livenä.

Cradle of Filth - Cryptoriana – The Seductiveness of Decay

Todella pitkästä aikaa laadukas tekele Danin poppoolta, ja IMO parasta Cradlea sitten Crueltyn. Kaikki levyt kuultu ja ei toki odotuksia enää vuosiin, kun edelliset olleet pettymyksiä. Viime vuonna tuo Dusk... and Her Embrace - The Original Sin soi useasti ja uusinkin jää soittolistalle.

Inglorious - II

Vuoden parasta rockia jälleen tältä orkesterilta ja Black Magic kyllä vuoden paras biisi. Nathan Jamesin vokaalit pelkkää kultaa jälleen ja levy täynnä hyvää ja kiitettävää matskua.

Morbid Angel - Kingdoms Disdained

Huikea paluu kunnon death metalliin ja täynnä kieroja riffejä sekä synkän hienoa tunnelmaa, omaperäisiä sooloja unohtamatta. Soundit todella jykevät ja kansitaide vuoden hienoin.

Nocturnal Rites - Phoenix

Pitkään näytti ettei omalta power metallin ykkösnimeltä enää tule uutta levyä, mutta onneksi vuosien jälkeen palasivat sorvin ääreen. Edelleen itsellä tulee kylmät väreet kun Jonny alkaa laulamaan ja biisimateriaalikin alkanut toimimaan toistojen jälkeeen. Ei uutukainen tosin tietenkään klassikko-albumeiden tasolle yllä mutta kuitenkin niin hyvin toimivaa, että jää kyllä soittolistalle vuosiksi.

Samael - Hegemony

Paluu vanhaan hyvään matskuun paluu parin heikoimman tekeleen jälkeen, joista varsinkin Above oli aivan onneton. Levy osuu sinne Eternalin ja Passagen maisemiin ja on täynnä hyvää matskua, Helter Skelteristäkin hyvä coveri.

Vandroya - Beyond the Human Mind

Daisan ääni hallitsee levyä hyvin ja aluksi tuintui, ettei levy oikein toimi, mutta lisäkuuntelut kyllä aukaisivat lätyn taas mainioisti ja onhan tämä läpeensä iskevää ja toimivaa poweria.

Muut maininnan arvoiset:
S-tool - Tolerance O
Hyvää paahtoa, yllätti kyllä hyvin vaikkei eka sinkku iskenytkään
Benighted - Necrobreed
Mainiosti toimivaa death/grindiä hyvillä soundeilla
Elvenking -  Secrets of the magick grimoire
Ei yllä edellisen tasolle mutta ok power vetäisyjä
Evertale - The great brotherwar
Mukava tuttavuus powerin kentällä, Blind Guardian metallia toimivilla kertseillä
Cannibal Corpse - Red before black
Taattua laatua ja paremmin iskevää deathia kuin muutama aiempi pitkäsoittonsa
Moonspell - 1755
Tjaa, ei ole Irreligiouksen jälkeen levyt näiltä iskeneet näin hyvin, vielä kun tarinaankin tutustuisi tarkemmin
The Haunted - Strenght in numbers
Aron ajan hyvien levyjen tasoinen julkaisu bändille tyypillisen thrash henkisen metallin saralta
Origin - Unparalleled Universe
Tekniikka metallia parhaimmillaan jälleen kerran
Body Count - Bloodlust
Ice T saarnaa hyvin ja iskeviä ralleja täynnä, mahtia nähdä viimein livenä ensi kesän Tuskassa

Petthmykset:
Paradise Lost - Medusa
Nämä biisit ja melodiat kuultu jo, tylsää vanhojen ideoiden kiertoa.
Cavalera Conspiracy - Psychosis
Vain 8-12 minuuttia hyvää musaa, mutta liikaa kyllästyttävää huminaa lähes joka biisillä

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 03 Helmi 2018, 15:42 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9482
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
^ tuoltahan sie löydät yläpuolelta, mun 2017 tsekattujen ja siten mielenkiintoisten levyjen listan, kivan pienellä fontilla :P

Sieltä ne on nämäkin peräisin nyt, kun Impen toimituksen parhaiden listaus on julki:

mie kirjoitti:
Beast In Black - Berserker

Vaikka jälleen kerran voisin vinkua yhden bonusraidan kuulumisesta varsinaiselle albumille korvaamaan toista sille päässyttä kappaletta, on Berserker siltikin niin tasaisen vahva debyytti huippumiehistöltä, että se saa paikoin unohtamaan Anton Kabasen aiemman bändin koko tuotannon. Ei kun kakkoslevyä odottelemaan!

The Dark Element - The Dark Element

Jani Liimataisen yhteistyö Anette Olzonin kanssa ei kieltämättä aivan täyttänyt niitä 10+ -odotuksia, mitä tämä levy-yhtiölleen tyypillinen artistien parittaminen yhtälössään lupasi, mutta The Dark Element on silti todella hyvä albumi. Siitä kertoo jo, miten Dead To Me ja Here's To You lähestulkoon täydellisinä sävellyksinä ovat molemmat vuoden 2017 top-10 biisilistallani, mutta monta muutakin hyvää kappaletta albumilta vielä löytyy!

Elvenking - Secrets Of The Magick Grimoire

Italian omintakeisen folk-vaikutteisen powermetallin taitajat ovat olleet koko kuluvan vuosikymmenen vahvassa vireessä, alkaen aiempaa paremmin popmelodioita hyödyntäneestä Red Silent Tidesista (2010). Era (2012) oli pieni pudotus tasossa, mutta nyt ollaan positiivisen ongelman äärellä pähkäillessä, onko tämä hienoisessa hitaudessaan taas kansanmusiikkimaisempi Secrets Of The Magick Grimoire jopa kolmen vuoden takaista The Pagan Manifestoa parempi levy, joka sekin oli jo yhtyeen uran parhaimmistoa.

Excalion - Dream Alive

Keskisuomalaiset melometallistit onnistuvat neloslevyllään seitsemän vuoden tauon jälkeen jopa teemalevyn haasteellisessa konseptissa, musiikillisia koukkuja unohtamatta, joita vahvan kokonaisuuden seassa tarjoavat esimerkiksi Man Alive ja Amelia.

Galderia - Return Of The Cosmic Men

Vuonna 2012 Galderian The Universality -debyytin paikan tällä samalla listalla vei täpärästi Pathfinderin toinen albumi. Mutta nyt, polakkien vielä selvitellessä miehistöään, ranskalaiset iskivät takaisin mahtavalla melodiapommilla ja eri soittajiensa käyttäminen vokalisteina toimii Return Of The Cosmic Menillä ainoastaan edukseen, aina High Up In The Airin perinteisemmästä tarttuvuudesta Wake Up The World (2.0):n mitä mainioimpaan teknoiluun!

Huom. aakkosjärjestyksessä, kun en koskaan jaa näitä viittä parasta enää sen tarkemmin. Top-kymppi voisi täyttyä vaikka näistä, yhtä elävässä, sisäisessä 5 järjestyksessä:

Jag Panzer - The Deviant Chord
Iced Earth - Incorruptible
Jess And The Ancient Ones - The Horse And Other Weird Stories
Cardiant - Mirrors
Evertale - The Great Brotherwar



WildFiren listassa ihmettelen Galderian puuttumisen lisäksi Serenity-kommentteja, sillä vaikka uransa top-3:een tuo Lionheart menikin, niin onhan 2008 Fallen Sanctuary & 2013 War Of Ages sitä parempia, samassa järjestyksessä :D tarttuvampiakin!

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 03 Helmi 2018, 16:37 
Imperiumi Crew

Liittynyt: 03 Marras 2005, 10:40
Viestit: 1014
Paikkakunta: Ylöjärvi
Jussi kirjoitti:
WildFiren listassa ihmettelen Galderian puuttumisen lisäksi Serenity-kommentteja, sillä vaikka uransa top-3:een tuo Lionheart menikin, niin onhan 2008 Fallen Sanctuary & 2013 War Of Ages sitä parempia, samassa järjestyksessä :D tarttuvampiakin!

Onhan tuo Galderiakin todella hyvä, mutta sen edelle mainitsemieni lisäksi menisivät vielä ainakin DragonForce, Elvenking, Bloodbound ja Majesty. Ehkä Galderia täydentäisi sitten top-10:n. Tajuttoman kova levyvuosi kyllä jälleen, en olisi ikinä uskonut alkuvuodesta, kun Bloodbound julkaisi uransa parhaan albumin, että se ei tule lopulta mahtumaan vuoden top-5:een.

Ja onhan Lionheart nyt selvästi Serenityn paras albumi. War of Ages taas on yksi bändin heikommista. Mutta sitten taas voin allekirjoittaa lähes kaiken, mitä kirjoitit Beast in Blackin, The Dark Elementin ja Elvenkingin levyistä.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 03 Helmi 2018, 17:53 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9482
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
WildFire kirjoitti:
Onhan tuo Galderiakin todella hyvä, mutta sen edelle mainitsemieni lisäksi menisivät vielä ainakin DragonForce, Elvenking, Bloodbound ja Majesty. Ehkä Galderia täydentäisi sitten top-10:n. Tajuttoman kova levyvuosi kyllä jälleen, en olisi ikinä uskonut alkuvuodesta, kun Bloodbound julkaisi uransa parhaan albumin, että se ei tule lopulta mahtumaan vuoden top-5:een.


Joo nää on taas näitä eroja, mulla kun hyvä jos uusin BB mahtuu edes heidän omaan top-vitoseen, kaikista 7 levystä :D

Samoin levyvuodesta 2017 mietin tuota koostaessa, että eihän tuo kovin hyvä sato ollut kokonaisuutena, kun jo 8½ levyt pääsevät top-kymppiin :o joskus, kuten esimerkiksi 2015 oli paljon korkeampaa arvosanaa keskimäärin omilla valinnoilla.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 03 Helmi 2018, 18:56 

Liittynyt: 14 Huhti 2008, 14:57
Viestit: 210
Imperiumin suqqisosasto on puhunut ja Beast In Black on vuoden levy. Ok.

Omassa listassa PL:n Medusa on ainakin tuplasti kovempi kiekko, mutta 2017 ykkönen oli kuitenkin Mastodonin Emperor of Sand.

Muita kovia 2017 olivat

Immolation - Atonement
The Haunted - Strength in Numbers
Enslaved - E
Archspire - Relentless Mutations
Body Count - Bloodlust

Kaartisen ja Saarisen musiikkimaku herättää edelleen kunnioitusta.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 03 Helmi 2018, 19:04 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9482
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
^ vaikka Body Count oli Nik(k)on ja Ryhäsen listoilla ja Mastodon myös Lindforsin :o Ok.

Ja olihan Paradise Lostisikin näemmä vuoden ulkomainen levy :?:

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Vuoden 2017 parhaat + flops
 Viesti Lähetetty: 03 Helmi 2018, 19:45 

Liittynyt: 25 Elo 2002, 15:48
Viestit: 99
Paikkakunta: Vantaa
Oma listani löytyy tosiaan Imperiumin vuoden levyjen joukosta:

BODY COUNT: Bloodlust
POWER TRIP: Nightmare Logic
TÄHTIPORTTI: Superdepressio
NIGHTSTOP: Dancing Killer
LEGENDARY SHACK SHAKERS: After You've Gone

Näiden lisäksi vuoden 2017 huipuista maininnan ansaitsee mielestäni kotimaisen death metallin legenda Purtenancen kova mutta aivan liian lyhyt Paradox Of Existence, kotimaisen protohevin (tms.) aliarvostettu kärkinimi Korpolompolon 4D -EP ja pitkän linjan jenkki-Oi! -bändi Templarsin tuorein Deus Vult. Yksikään näistä eivät ole vuoden levy -matskua, mutta sarallaan todella kovia. Cock Sparrerin Forever oli mukava yllätys, koska en odottanut että veteraanibändi enää julkaisisi mitään, mutta ei millään yltänyt samaan kuin vuoden 2007 Here We Stand, joka on yhtyeen diskografian kärkeä.

Uusintajulkaisupuolella Century Media teki hienosti kun pukkasi Gorementin The Ending Questin uudestaan pihalle, Ice Cuben Death Certificaten 25-vuotisversio on laajennettunakin timanttinen, ja Woodcut puolestaan teki hienosti kun julkaisi uudestaan Thyranen Black Harmonyn.

Peacevillen Mayhemin Dawn Of The Black Hearts -vinyyli Live In Sarpsborg oli ulkoisesti aivan mahtava, mutta ikävä kyllä äänenlaatu oli köykäisempi kuin bootlegin bootlegillä mikä mulla on CD:nä hyllyssä ollut jo iät ja ajat. Muuten ei erityisempiä pettymyksiä tullut tänä vuonna vastaan, vaan pääosin tasaisen ihan jees -levyjä tutut bändit pukkasivat ulos.

 
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
 
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 35 viestiä ]  Siirry sivulle 1, 2  Seuraava

Etusivu » Imperiumi » Imperiumi


 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Siirry:  
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com ja www.imperiumi.net