Juu, kova on!

Uusi Fire Action single ja video Hot Blooded Woman:

Lisää Crazy Lixxiä musiikkivideon muodossa. Biisi alkaa noin minuutin kohdalla, jos ei alkua halua katsella.

Nyt on Fire Actionilta kovaa biisiä kehissä. Tätähän jaksaisi kuunnella levyllisenkin.

Ihan OK biisi ja jessus, että video on Suomi-kasaria. Niin hyvässä kuin pahassa. Terveisiä Iron Crossille ja Zero Ninelle.

Crazy Lixx peuhaa tosiaan saman teeman parissa. Pisteet Sony Walkmanista. Tuo malli oli kova juttu setämiehen nuoruudessa. Biisi ei ole niin hyvä kuin edellinen maistiainen, joka on todella tarttuva. Ei tämäkään huono ole.

Riittäisikö yksi saman saatanan videon upotus per sivu? Tai oikeastaan per ketju...

Tässä taas on Treatin dvd-maistiaisia, uusimman ja ikävän paljon edelliselle Coup De Gracelle jääneen Ghost Of Gracelandin parhaan hetken muodossa, Do Your Own Stunts.

Mistä tätä Crazy Lixxiä oikein tulee?

Fire Actionilla on dildo-mallin lankapuhelin

https://www.youtube.com/watch?v=7ND-Ikdmk1w

Kohta paloheimo vantaalla. Tää tulisuudelma on kyllä niin väärä paikka rock misiikille.

Tuore One Desire -haastattelu julki:

http://www.imperiumi.net/index.php?act= ... ws&id=2252

Crazy Lixx - Ruff Justice julkaistaan huomenna. Luvassa todellaa hyvää matskua, mutta onhan siitä toki kuultu jo lähes puolet ennakkoon.

Annoin aiheesta 9- mutta parempaakin olisi ollut eväitä, jos pari heikompaa kappaletta olisi mietitty loppuun tai koukutettu paremmin.
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=17818

No alkoihan levy toki lupaavasti, mutta liian monta filleriä. Parasta siinä oli se, että uusista miehistä huolimatta soundi oli se vanha tuttu. Seiska puoli olisi irronnut täältä

Yllätys, tälläkin Frontiers-levyllä on Eclipse-äijä Mårtenssonin biisejä. Ei siis ehkä yllätys, että tuoreelle Eclipse-levylle ei riittänyt sen parempia ralleja...

Jep, ei tässä Def Leppardin Hysteriasta tai Whitesnaken 1987:stä puhuta eli fillreitä löytyy. Toisaalta yksin Walk the wire nostaa arvosanaa yhden pykälän. Seiska puoli oli tuttu numero kouluajoilta, mutta onhan tässä nyt enemmän yritystä ja laatua kuin omissa tekemisissäni 1980-luvulla. Siksi ysi miikka.

Crazy Lixx:in uusi hakkaa Amerikan West Coast aor -bändien nykytuotokset 999999999999-0.

Ja tähän väliin jotain täysin erilaista. Samoilla taajuksilla mennään, mutta bändi on Tsekeistä ja meno muutenkin hieman outoa.

Nyt nähdään se aiemmin mainittu seiskapuolikas:
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=17829

Ennakkoon vähän jännitin, että näinköhän enää Crazy Lixx enää jatkaisi laadukasta linjaansa. Mutta kun miettii bändin uutukaiseen "fillereitä", niin minusta ne ovat albumiraidoiksi melko vahvoja ja tasapainottavat meininkiä. Erikoista sinällään, että vauhdikkaimmat palat ovat vähiten tarttuvia. Mutta ilman niitä kokonaisuus olisi aika mid-tempoinen ja sitä myöten varmasti väsyttävämpi. Antaisin itsekin levylle ensikuuleman perusteella suoraan vähintään kasipuolosen. Ihan sama mihin vastaaviin uusiin levyihin vertaa, niin toteutukseltaan ja etenkin sovituksiltaan Rexon & Co. ovat aika melko seppiä.

Kuten aina, niin bändi lainailee tietyissä hyvän maun raameissa muilta juttuja. Walk the Wiresta tulee jonkinlaiset mielleyhtymät sekä Stage Dollsin Love Criesiin että TNT:n Intuitioon. Killer nimensä lisäksi myös kuulostaa hyvinkin vahvasti Love is a Killeriltä ajottain.

Hyvä kommentti. Niin kutsutuissa fillereissä on oma tarkoituksena ja moni muu bändi olisi niistä aiheesta ylpeä. Levyn taso on vain niin kova, jotta keskiverto rokkaavampi rykäisy alkaa kuulostaa välityöltä.

Ja nyt nyt kun sanoit, oli pakko kuunnella Intuition. Kyllä, samankaltaista riffiä pukkaa Walk the wiren alkuun. Mulla tuli jostain syystä mieleen Ratt, mutta väärässä olin. TNT:ä on lainattu hyvässä hengessä. Hieno ele sinänsä. Universumin ehkä aliarvostetuin tukkahevibändi suhteessa suosioon ja musiikin laatuun/kestoon.

Tälläkin hetkellä soi Ruff Justice ja olen entistä varmempi, että ysi miinus on vähintään ansaittu. Itse asiassa näillä fiiliksillä poistaisin sen miinuksen. Brother Firetribe ja Crazy Lixx, siinä parivaljakko kesään. Jos tuosta panee paremmaksi, ollaan lähellä kympin suoritusta. Sellaista en ole kuullut sitten 1980-luvun. (1984, Invasion of your privacy, Tell no tales, Pyromania & Hysteria, 1987, Appetite for destruction...)

Crazy Lixxin kuuntelu on vielä parin kerran varassa, joten en sano siitä muuta kuin että kuulostaa yllättävän laadukkaalta siihen New Religioniin nähden jonka tsekkasin 2010(?) Mapen intoilun ja arvion vuoksi. Se 21 Til' I Die oli toki ihan hitikäs mutta ei sitä vanha hårdrock-fanikaan ottanut levynä kestokuunteluun, kun nyt tämän uuden ilmestymisen kynnyksellä vasta palasin sen pariin.

Mutta Sunboundista voi nyt kymmenien kuuntelukertojen ja parin vkon takaisen keikan jälkeen todeta että vaikka uudet biisit odotetusti toimivat levyä paremmin livenä, on se heikoin Firetribe näistä kaikkiaan neljästä. Jos tuohon mmankelin arvosanaan peilaisin, pitäisi #2 Heart Full Of Firelle antaa kai 15/10

Sinkkubiisit jo vähän pelottivatkin, kun miettii miten kova tasonpudotus niissä uudella tehtiin vrt. For Better Or For Worsesta; albumien avauskappaleita bändi ei muuten ole oikein millekään niistä osannut valita "oikein" vaan ovat aina olleet omaan makuuni niitä kokonaisuuksien heikoimpia.

Pari viimeistä vuotta Robbin Crosbyn elämästä. ‘Don’t feel sorry for me…I lived enough for ten men…I did everything I wanted to do’. Siitä huolimatta karu ja yksinäinen loppu hemmolle, jota 1980-luvulla katsoimme kadehtien taivaskanavien suoltamilta videoilta. Silloin tuollainen kohtalo tuntui etäiseltä ja mahdottomalta ajatukselta. Jos kukaan niin juuri Robbin oli mielikuvissamme kuolematon.

https://allthatshreds.com/robbin-crosby ... ists-life/

Oli kokonaan mennyt ohi, että huomenna ilmestyy myös Art Nationin uusi levy Liberation.

Crazy Lixxin Ruff Justice ollut viikon tehokuuntelussa, muuta ei ole tullut kuunneltua. Iski aika saatanan kovaa jo alkuun, eikä edelleenkään hiipumisen merkkejä näy. Kokonaisuutena selkeästi vahvin levy bändiltä, vaikkei mitään 21 Til I Dien tai Girls Of The 80's:in kaltaista tajunnanräjäyttäjää levyllä ole. Ei sillä, etteikö etenkin If It's Love (huikee kertsi, varsinkin ne koskettimet, jotka soi vähän hämysti taustalla), Shot With A Needle Of Love, Walk The Wire ja XIII muka olisi vitun hyviä biisejä. Mahtava levy. Pakko päästä keikalle.

Crazy Lixxiin tuli tutustuttua kunnolla tämän palstan hehkutuksen innoittamana. Hell Raising Women jäi mieleen etenkin mahtavan bridgen osalta, kunnon 80s Alice Cooper nostatus siinä.

Muuten CL menee tähän yleiseen nyky glam/hardrock -kontekstiin, jossa hienot riffit loistavat poissaolollaan. Rattin, Loudnessin, Dokkenin ja vastaavien tahdissa kasvaneena en jaksa innostua pelkästä power chord -rämpytyksestä. Edes 80-90-luvuilla eivät iskeneet Faster Pussycat, GNR tai Poison juuri tästä syystä.

Kotimaisista pitkän linjan yrittäjistä Stud vetää yhä kunnon riffiheavyä, uudemmista tuo Fire Action on mukavan lähellä Ratt yms -fiilistä soitannollisesti, vaikka uusi biisinsä rivakampi onkin. Tuleeko jengille mieleen muita vastaavia uusia bändejä?

Brother Firetribe eilen Turussa. Musiikillisesti tämän vuoden paras keikka. GNR totta kai isompi ja fiilikseltään tykki, mutta BT oli muilta osin melko lailla parempi. Etenkin vokaalien, mikä ei liene kenellekään yllätys. Kiva kuulla, että edes yhden kerran lavalta kuultu vastaa jotakuinkin levyllä soitettua. (Tästä syystä jätän ensi viikon KISS:n väliin.)

Hyvä äänentoisto, vakuuttavaa osaamista ja koko bändi mutta etenkin Pekka Heino liekeissä äänen ja spiikkien suhteen. Iso peukku myös Jason Finckille. Tuhtia soittoa ja erinomaista taustalaulua. Suomen Michael Anthony?

Setissä olisi voinut olla muutama biisi enemmän aiemmilta levyiltä. Puhkisoitetun ja jotenkin väkinäisen I am rockin aikana oli hyvä hakea takki narikasta ja poistua viileän keväiseen iltaan. Illan parhaat: Shock ja Heart of the matter.

Maanantaina Dark Tranquillity panee vielä paremmaksi? Luotto on kova.

PS
Terveisest kahdelle jullille, jotka höpisivät/huusivat koko keikan ajan illan bändistä, musiikista yleensä ja ties mistä. Toisella oli päällä Extremen kiertuepaita, mistä huumoripisteitä. Tuli mieleen, onko järkeä mennä keikalle vaihtamaan kuulumisia korvasta korvaan huutaen, kun sen voisi tehdä vaikka baarin puolella tai seuraavana päivänä? No, siirryin muutaman askeleen miksauspöydän keskilinjaan ja aloin taas kuulla Pekka Heinon ääntä.

Ensimmäisessä haastattelussaan debyyttilevynsä Frontiersin kautta elokuussa julkaiseva kotimainen The Nights:

http://metalliluola.fi/the-nights-seura ... uuri-nimi/