Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Etusivu    FAQ

Etusivu » Imperiumi » Kaaos




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 33 viestiä ]  Siirry sivulle 1, 2  Seuraava
 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 27 Elo 2016, 15:12 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Aloitin hifiharrastajien laudalla ketjun jossa vertailen eri cd- ja lp-painosten äänenlaadullisia eroja. Tavoitteena on saada aikaiseksi pieni osto-opas, mitä levyjä kannattaa (tai ei kannata) vinyylinä hankkia. Se kun ei ole ollenkaan automaattista että vinyyli olisi aina cd:tä parempi äänenlaadultaan.

http://www.hifiharrastajat.org/foorumi/ ... s-CD-vs-LP

T. Soikki

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 27 Elo 2016, 20:03 

Liittynyt: 25 Kesä 2007, 21:55
Viestit: 28
Paikkakunta: Kuluntalahti
Tämä on muuten erittäin tervetullut keskustelunavaus. Vaikka en usko minkään kääntävän hurmioituneen vinyylihenkisten joukon päitä vinyylin ylivertaisuudesta.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 28 Elo 2016, 20:07 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Hyvä jos asia kiinnostaa. Mä voisin vaikka kopsia noi kirjoitukset tänne niin on helpompi seurata.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 28 Elo 2016, 20:12 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
------- Iced Earth: Horror show --------

Iced Earth on amerikkalainen metalliorkesteri jonka levyt ovat bändin perustamisesta asti erottuneet edukseen harmaasta massasta. Tunnusomaista merkkejä bändille ovat timantintarkka rumputuli, melodisesti sahaavat kitarat sekä varsinkin bändin kulta-ajan vokalisti Matt Barlow'n tunteikas laulu.

Iced Earthin uran kiistatta parhaaksi saavutukseksi on noussut vuonna 1998 julkaistu Something wicked this way comes -kiekko, jolta löytyvä Something wicked -trilogia on edelleen ihokarvat pystyyn nostattava potpuri heavy metalin keulilta. Vaan eipä huippusuorituksesta huolimatta jäänyt Iced Earth makoilemaan laakereillaan; seuraava kiekko julkaistiin kolmen vuoden kuluttua. Nyt vertailun kohteena oleva Horror show on sinänsä erikoinen konsepti: levy koostuu eri kauhuelokuvista ja niiden hahmoista sävellettyihin biiseihin. Osansa saavat niin Dracula, Jack the ripper sekä oopperan kummitus kuin moni muukin ikoninen kauhuhahmo. Mutta voiko tällainen konsepti toimia?

Voi, kyllä se toimii. Kitaristi/biisintekijä Jon Schafferin kynä on jälleen terävimmillään ja tuloksena on yksitoista timanttista biisiä genrensä kärkisijoilta. Mutta miten levyn soundipolitiikka on onnistunut, ja ennen kaikkea, kuinka vinyyliversio toimii cd-julkaisuun verrattuna?

Käsiini saamani vinyyli on Century median uusintajulkaisu vuodelta 2016. Näyttäviin gatefold -kansiin pakattu hopeanvärinen tuplavinyyli on komea ilmestys, ja lätyt ovat 180 grammaisia.

Aletaanpas seuraavaksi ruotia soundipolitiikka. CD:n äänimaailma on hieman tumppu, ja valitettavasti myös matalampien äänien kuten tuplabasareiden ja basson toisto voisi olla enemmän kunnolla munaskuihin tarraavaa menoa. Näinpä odotinkin vinyyliltä paljon; varsinkin toivoin diskanttien kirkkaampaa helähtelyä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Aloitetaan levyn parhaalla biisillä. Dracula alkaa tunteikkaalla akustisen kitaran näppäilyllä ja Matt Barlow'n upean liikuttavalla laulusuorituksella. "Do you believe in love, do you believe in destiny?"

Heti alussa paljastuu että cd:n äänessä on enemmän läsnäolon tuntua. Barlow'n laulu on enemmän framilla verrattuna vinyylin ennemmin taustalla olevaan suoritukseen. Kun riffimyllytys viimein alkaa, tulevat vinyyliversion lisäpuutteet kiusallisen selviksi: kitarat ovat cd:llä terävämmät, ja lautasten sekä haitsujen sinänsä jo cd:llä vaimeat sihahdukset ja kilinät ovat vinyylillä vieläkin vaimeampia.

Sama meininki jatkuu levyn päättävällä loppuhuipennuksella; oopperan kummitus raikaa cd:llä pakottomammin ja kirkkaammin. Voisikohan olla noin että vinyylin lähteenä on käytetty originaalinauhojen sijaan cd-levyä tai jotain muuta alkuperäistä heikompaa lähdemateriaalia? Vai onko levyn masteroinnissa mokattu? Entä onko mahdollista että vika löytyy värivinyylistä? Mene ja tiedä. Selvää kuitenkin on että äänenlaadudullinen vertailu päätyy cd:n hyväksi.

------------------

Vertailussa käytetty laitteisto: Linn Majik LP 12, Adikt äänirasia, Graham Slee Reflex M RIAA, Consonance reference CD 2.2, Nad T175 etuvahvistin, Proceed amp 2 pääte, System audio explorer master kaiuttimet

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 28 Elo 2016, 20:18 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Sentenced: The cold white light

Sentenced oli maailmankuulu suomalainen heavy-orkesteri jonka rokkaavat, melodiset kappaleet puhuttelevat yhä. The cold white light -albumi tallensi Sentencedin uransa musiikillisen huipun aikana, levyltä ei löydy ainoatakaan täytebiisiä, vaan hittiä tulee biisi toisensa jälkeen. Jos levyltä halutaan nostaa joku kappale toisten yläpuolelle, on se omalla kohdallani kitkerän katkera ja melodinen No one there. Kyseisellä raidalla muutenkin erinomainen vokalisti Ville Laihiala ylittää itsensä ja Sami Lopakan sanoitukset jäävät työskentelemään alitajuntaan vielä pitkän aikaa biisin päättymisen jälkeen.

En jaksa muistaa julkaistiinko levyä vinyylinä julkaisuvuonna 2002, mutta ainakin nyt tilanne on korjattu Century Median toimesta. Komeissa gatefold -kansissa julkaistu 180 grammainen lätty on vakuuttava ilmestys, eli ainakin ulkokuori on kunnossa. Mutta miten sitten äänenlaatu, verrattuna laserlevyyn?

Laitan vinyylin ja cd:n soimaan yhtä aikaa joten levyjen äänenlaadun vertailu on helppoa ja nopeaa. Ensimmäiseksi kiinnitän huomioni matalien taajuuksien toistoon; vinyylillä bassoa on helpompi seurata, ja ulottuvuuttakin tuntuu olevan hieman hopeakiekkoa enemmän. Kitarat ovat vinyylillä selkeämmät ja Laihialan vokaalit ovat helpommin lähestyttävät ja ne tuntuvat olevan enemmän läsnä. Kaikenkaikkiaan vinyyliversiota on miellyttävämpi kuunnella kuin cd-levyä joten tällä kertaa voitto menee lp-levylle. Erot eivät ole tajuntaa räjäyttävän suuria, mutta kuitenkin riittävän selkeitä jotta yo. johtopäätökset voi tehdä.

------------------
Vertailussa käytetty laitteisto: Linn Majik LP 12, Adikt äänirasia, Graham Slee Reflex M RIAA, Consonance reference CD 2.2, Nad T175 etuvahvistin, Proceed amp 2 pääte, System audio explorer master kaiuttimet

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 28 Elo 2016, 20:23 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Camel: Moonmadness

Moonmadness on Camelin kulta-ajan albumeita. Vuonna 1976 heti erinomaisen The snow goosen jälkeen julkaistu levy sisältää mainiota, eräänlaista "easy listening -progea". Kuunnelkaa vaikkapa Song within a song -kappale niin tiedätte mitä tarkoitan. Myös heavy-hippiorkesteri Opeth on kertonut Camelin olevan yksi vaikuttajistaan. Tämän levyn kanssa on mukava rentoutua, ja antaa musiikin viedä mukanaan.

Mutta mennäänpäs itse asiaan: kuinka LP ja CD -julkaisut vertautuvat keskenään? LP-painoksena minulla on Music on vinyl-julkaisu vuodelta 2013, CD taasen on Decca vuodelta 2002.

Heti vertailun alussa huomaan että tällä kertaa LP:n ja CD:n ero on huomattava. Siinä missä joskus pitää pinnistellä huomatakseen eroavaisuudet, nyt erot suorastaan puskevat päälle. Vinyyliltä toistettuna musiikki on avointa ja levittyy hienosti ulos kaiuttimien ulkopuolelle. Seurattavuus on helppoa, ja transientit toistuvat nopeina ja voimakkaina - dynamiikka on siis kohdallaan. CD:n toistokaan ei sinällään ole huonoa, mutta se häviää kaikissa edellämainituissa ominaisuuksissa vinyyliverrokille. Myös basson seurattavuus ja irtonaisuus tuovat LP:lle voiton. Eipä tästä tarvitse kirjoitella sen enempää, voitto menee tässä tapauksessa vinyylille.

------------------

Vertailussa käytetty laitteisto: Linn Majik LP 12, Adikt äänirasia, Graham Slee Reflex M RIAA, Consonance reference CD 2.2, Nad T175 etuvahvistin, Proceed amp 2 pääte, System audio explorer master kaiuttimet

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 28 Elo 2016, 20:25 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Tällä kertaa otan testiin saman levyn kaksi eri vinyylipainosta. Levynä on Dawid Bowien The rise and fall of Ziggy stardust and the spiders from mars. Vanhemman painoksen virkaa toimittaa RCA vuodelta 1980, Tuoreempi painos on taasen EMI:n vuonna 2012 julkaisema 180-grammainen remaster. Alkuperäinen painoshan löytyy jo vuodelta 1972.

Dawid Bowien Ziggy stardust and the spiders from mars ei albumina paljon esittelyjä kaipaa. Kyseessä lienee Bowien kuuluisin levytys, jolta löytyy myös megahitti Starman. Suosittelenkin kyseistä levyä jokaisen asianharrastajan levyhyllyyn.

Uudempi painos soi erinomaisen hyvin; bassot ovat voimakkaat ja tymäkät, lautaset soivat aidon tuntuisesti ja varsinkin transientit lyövät voimakkuudessaan päin kasvoja. Myöd Bowien erinomaiset laulusuoritukset nousevat kolmiulotteisesti "iholle". Selkeyttä ja resoluutiota levyllä riittää. Kokonaisuudessaan voidaan levyn hifi-mielessä sanoa olevan referenssitasoa.

Miten nämä kaksi painosta sitten vertautuvat keskenään? Vanhemman RCA -painoksen diskantit ovat aika lailla kireämmät ja lautaset sihahtavat terävämmin, mutta eivät hengitä kuten uudemmalla painoksella. Basso on hyvällä tasolla mutta ei yhtä elävä kuin tuoreemmalla verrokilla. Bowien laulun suhteen paremmuus on ehkä makuasia; RCA -painoksella vokaalit soljuvat jotenkin elohopeamaisemmin, kun taas uudemmalla painoksella ollaan enemmän kuulijan iholla. Levyn taustajyrinä on RCA:lla voimakkaampi.

Kuten ylläolevasta varmaankin tulee selvästi ilmi, suosittelen hankittavaksi tuoreempaa painosta. Ei vanhempi painoskaan huono ole, mutta uudempi remaster on vain niin pirun hyvin tehty. Levykauppaan mars!

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 03 Syys 2016, 13:52 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Metallica: And justice for all
--------------------------------

And justice for all on Metallican kultakauden paras teos; thrash -huipentuma jota lähelle bändi ei ole sitten viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana päässyt. Justicella kaikki osat ovat loksahtaneet kohdalleen. Levy sisältää 65 minuuttia kuolemattomia riffejä, tasokasta laulua, mainiota kannuttelua sekä bassoraidan jonka miksauksesta debatoidaan vielä tänäkin päivänä.

Justicen soundipolitiikasta on keskusteltu paljon, varsinkin tuosta bassoraidan miksauksesta. Väitetään että Jason Newstedtin bassoa ei kuulu lainkaan, mikä on pötypuhetta. Hyvillä stereoilla basson kyllä erottaa, se kuuluu siellä kitaran alla.

And justice for allin biisit ovat mestariluokkaa; fillereitä ei ole, ja levyltä löytyy esimerkiksi sellaisia Metallica-kaanoniin jääneitä raitoja kuin One ja Harvester of sorrow. Kaikenkaikkiaan levy on thrashin parhautta, mittailipa sitten minkälaisella tikulla tahansa.

Vaan entäpä sitten lp versus cd? Oman vinyylini hain aikoinaan Ylivieskan Fazer-musiikista. Painos on Elektran vuodelta 1988, ja sisältää kaksi lp-levyä. CD on taasen Vertigon julkaisema. CD:n takakannessa on teksti ADD jonka mukaan levyn äänitys olisi tehty analogisesti, mutta miksaus ym. Digitaalisesti.

Avausraita Blackened rysäyttää käyntiin varsinaiset rässibileet. Vaihtaessani vahvistimesta äänilähdettä, ei ole epäselvyyttä siitä etteikö eroja olisi. CD:n raaempi soundi meinaa aiheuttaa peräti kuunteluväsymystä, kun taas vinyylillä tätä vaaraa ei ole, voi vain keskittyä musiikin kuunteluun. Jostain ihmeellisestä syystä vinyyli onnistuu piirtämään huomattavasti cd:tä tarkemman stereokuvan, ja ollen muutenkin yksityiskohtaisempi toistossa. Bassopuolikin on vinyylillä cd:tä paremmin hanskassa ja Larsin bassarit jysähtävät kunnolla sydänalassa.

Otetaanpas vielä todellinen klassikko. One lienee yksi Metallican rakastetuimmista biiseistä. Biisi sisältää särjettyä kuin akustista kitaraa, suvantokohtia ja todellista konekivääritulta. One'en sopivat samat kommentit kuin mitä jo aikaisemmin kirjailin ylös. CD on selvästi vinyyliverrokkia latteampi tapaus, ei voi mitään. Tällä kertaa voitto on vinyylin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 05 Syys 2016, 11:06 

Liittynyt: 27 Tammi 2005, 04:03
Viestit: 870

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 05 Syys 2016, 11:19 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9167
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
:D

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 05 Syys 2016, 14:20 

Liittynyt: 21 Marras 2006, 15:15
Viestit: 274
Paikkakunta: Övervieska
Moonmadnessista allekirjoitan ylläkirjoitetun samoin miettein. CD:tä ei käy haukkuminen. Siltikin hienosti miksatun ja masteroidun levyn ääniavaruus tuntuu vinyyliltä huomattavasti dynaamisemmalta ja avarammalta. LP:nä itsellä Passport Recordsin alkuperäispainos jenkkeihin 1976.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versus lp
 Viesti Lähetetty: 06 Loka 2016, 12:30 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
-----Mercyful Fate: 9-----

"9" on Mercyful Faten toistaiseksi viimeisin teos vuodelta 1999. Tuolloin bändi oli huikeassa vedossa; 9 edustaa bändin parasta äänitettyä tuotantoa, ja Wackenissa näkemäni liveveto oli mestarillinen suoritus. Äänitteistä minulla on hallussani originaali cd joka on julkaistu vuonna '99 Metal Bladen toimesta, ja vuodelta 2009 Back on Blackin lisensoima verenpunainen uudelleenjulkaisu vinyylillä.

Vertaillaanpas sitten vinyyli- ja cd-julkaisuja toisiinsa. Tällä kertaa vaaka kallistuu nopeasti vinyylin puolelle: lp-formaatti hengittää luonnollisemmin, diskanteissa on ilmaa ja soundi on kolmiuloitteisempi. Myös bassot toistuvat voimakkaammin ja selkeämmin. Yleensäkin levyllä voi sanoa olevan varsin mainiot soundit, jotain mikä ei ole Mercyful Faten levyillä mikään itsestäänselvyys.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versus lp
 Viesti Lähetetty: 06 Loka 2016, 14:29 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Sentenced: The Funeral Album

Sentenced lapioi aikoinaan itsensä tyylikkäästi hautaan The Funeral Albumin sävelin. Nyt, kun levystä on tehty tuore vinyyliuudelleenjulkaisu, on sopiva aika verrata cd:n ja vinyylin äänenlaatua toisiinsa.

Ensialkuun käy selväksi että äänenlaadulliset erot eivät ole suuren suuria. Korvia saa suorastaan pinnistellä huomatakseen eroavaisuuksia. Oikein pinnisteltyäni huomasin vinyyliversion bassojen olevan astetta selkeämmät, ja akustiset kitarat soivat hieman pehmeämmin. Erot ovat kuitenkin hyvin pieniä, eivätkä mielestäni oikeuta vinyylin hankkimista pelkästään äänenlaadullisin perustein. Toisaalta vinyyli tulee hienoissa gatefold -kuorissa joten mikäli arvostat vinyyliä esineenä, voi hankinta perustella paikkansa.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 13 Loka 2016, 14:44 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Lord Vicar: Fear no pain

Lord Vicar on doom metalia parhaimmillaan. Lord Vicar, kuten myös lajitoverinsa Reverend Bizarre, ovat molemmat todellisen renessanssimiehen, Kimi Kärjen luomuksia. Fear no pain on Lord Vicarin ensimmäinen ja ehdottomasti paras albumi. Eivät sitä seuranneet kaksi levytystäkään huonoja ole, mutta Fear no pain on vain niin kova luu ettei sille helpolla löydy vastusta. Levyllä vuorottelevat vastuttamattomasti niin hitaammat doom -luennot kuin vauhdikkaammallakin poljennolla varustetut biisit.

Hallussani olevat cd- ja vinyylipainokset ovat The Church Within Records'in julkaisemia, eikä uusintapainoksia ole tehty. Mutta mennäänpäs sitten asiaan ja vertaillaan cd- ja vinyylipainoksen äänenlaadullista eroa. Heti alkuun voi kehua levyn soundipolitiikkaa, joka on onnistunut loistavasti. Basso pörisee, kitarassa on juuri sopivasti säröä ja rummut toistuvat irtonaisesti. Kokonaisuudessaan soundit ovat erinomaisen selkeät. Cd- ja vinyylipainosten äänenlaadulliset erot ovat pieniä mutta selkeitä. Vinyylillä kitara "hengittää" enemmän, ollen myös samalla kolmiulotteisempi. Rumpujen lautaset ovat vinyyliversiossa metallisemmat, ja bassorumpu toistuu vinyylillä isommalla auktoriteetilla. Kaikenkaikkiaan suosittelen siis vinyylipainosta.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 27 Loka 2016, 12:10 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Iced Earth: Something Wicked This Way Comes

Amerikan Yhdysvalloista kotoisin oleva Iced Earth on kuulunut lähes koko historiansa ajan, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, metallimusiikin kärkeen. Bändin rosterista löytyy kerrassaan loistavia julkaisuja, joiden kirkkaimmaksi kärjeksi lähes poikkeuksetta luetaan ykkösnyrkki Something Wicked This Way Comes. Varsinkin levyn päättävä Something Wicked -trilogia on typerryttävän hieno esitys bändin osaamisesta. Kuunnellaanpas seuraavaksi vinyyli- ja cd-julkaisujen äänenlaadulliset erot.

CD-versiona minulla on alkuperäinen vuoden 1998 -painos, vinyyli on taasen uusiotuotantoa vuodelta 2016. Molemmat ovat Century Median julkaisemia.

Laserlevyn ja vinyylin erot ovat kohtalaisen selkeät. CD:llä on kirkkaammat ja todenmukaisemmat diskantit, eli rumpujen pellit toimivat luonnollisemmin. LP on taas muuten voitolla; ääni on kolmiulotteisempi ja orgaanisempi, varsinkin kitarat hyötyvät tästä ja ne tulevat hienosti ulos kaiutinkaapeista. Sanoisinko jopa vinyylin olevan musikaalisempi.

Tällä kertaa en julista vertailulle voittajaa, vaan sen saa jokainen itse valita yo. kuvaukseen perustuen.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 27 Loka 2016, 12:40 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Judas Priest: Painkiller

Tuskinpa kukaan odotti aikoinaan että jo vuonna 1974 ensilevytyksensä tehnyt Judas Priest tekisi lähestulkoon uransa parhaan levytyksen armon vuonna 1990. Mutta niin vain kävi, Painkillerin aikana Priest oli käsittämättömän kovassa iskussa; raidat Kuten vaikkapa Painkiller ja Night Crawler kuuluvat ehdottomasti Judas Priest -kaanoniin.

Vinyylinä ja cd:nä minulla on Painkilleristä alkuperäiset 1990 CBS:n julkaisemat versiot, joten aloitetaanpas äänenlaadullinen vertailu.

Ei mene montakaan hetkeä huomata että tällä kertaa formaattien eroavaisuudet ovat varsin selkeät. Vinyylillä yläpää avautuu framille aivan erilailla kuin jossain määrin tumppu cd. Halfordin ääni raikaa vinyylillä kirkkaana ja kitarat soivat raikkaasti ja kuulostaa melkein kuin soittajat olisivat samassa huoneessa kanssani. CD on myös huomattavasti "sisäsiistimpi" versio, vinyyli repii ja raastaa kuulijaansa aivan eri tavalla. Tällä kertaa voitto menee siis kirkkaasti vinyyliversiolle.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 27 Loka 2016, 13:07 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Eppu Normaali: Valkoinen Kupla

1986 Eppu Normaali eli suuruutensa parasta aikakautta. Hanskassa oli suurmenestys Kahdeksas Ihme, ja nimellään ja kannellaan Beatlesia parodioiva Valkoinen Kupla jatkoi menestystarinaa. Valkoinen Kupla ei nimestään huolimatta ollut kupla, vaan päinvastoin varteenotettava julkaisu.

Vertailua varten minulla on käsissäni vinyylistä sekä cd:stä ensipainokset.

Äänenlaadullisia eroja ei vinyylin ja laserin välillä tarvitse kauan etsiä. Vinyylin yläpää on kirkkaampi ja erottelevampi, akustiset kitarat soivat aidommin ja bassoa on helpompi seurata. LP:llä tuntuu myös olevan sitä maagista musikaalisuutta enemmän kuin CD:llä.

Lyhyestä virsi kaunis, valinta osuu tällä kertaa vinyyliin.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 27 Loka 2016, 16:41 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Metallica: Black Album

"Black Album" merkkasi Metallicalle uuden sivun kääntämistä: entistä rockimpi lähestyminen musiikkiin nosti yhtyeen supersuosituksi. Valitettavasti omalla kohdallani tämä merkkasi jo musiikillisen alamäen alkamista, joka vain jyrkentyi Loadin kaltaisilla turhilla albumeilla. Nykyisessä kuosissaan bändi on mielestäni jo lähestulkoon irrelevantti, kun puhutaan metallimusiikin mestareista. Loadin jälkeinen alamäki muuttui syöksylaskuksi St. Angerin kaltaisilla turhakkeilla, eikä suunta valitettavasti juurikaan muuttunut Death Magneticin kaltaisilla demoriffeilyillä.

Hallussani ovat vuonna 1991 julkaistut cd- ja vinyyliversiot joten vertailu sujuu samasta "sourcesta" käsin. Uusintajulkaisuissahan ei voi yleensä olla varma siitä mitä lähdettä on käytetty: master-nauhoja, digitoituja tiedostoja vai mitä. Tässä olisikin pieni pyyntö paikallaan levy-yhtiöille, esimerkiksi Svartille: kertokaa uudelleenjulkaisuissa, mitä äänilähdettä julkaisussa on käytetty. Pahimmassa tapauksessahan vastaus voi olla vaikkapa cd-levy.

Black Albumilla on sekä vinyylinä että cd:nä varsin hyvät soundit. Kuulas yläpää, mouruava alaosasto ja kirskuvat kitarat. Vaan kumpi sitten onkaan parempi, lp vai cd? Vastaus on hyvin helppo tällä kertaa: lp. Vinyyliversion toisto aukeaa ihan eri tavalla laserlevyyn verrattuna. Yläpää on leveä ja kolmiulotteinen, kitarat puskevat silmille ja basso on jylhä ja romuluinen. Lp:n seurattavuus on omaa luokkaansa, on kuin cd-version päälle olisi heitetty villahuopa.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 28 Loka 2016, 11:02 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Kauko Röyhkä: Onnenpäivä

Onnenpäivä on yksi Röyhkän parhaita levyjä. Suhteellisen lyhyeen levyn pituuteen on ahdettu hitti jos toinenkin - esimerkkinä vaikkapa Kanavaan Hukutettu ja Onnenpäivä. Onnenpäivä -levy on mitä mainioin esimerkki Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan synergiasta, biisit ja kitarat toimivat suorastaan erinomaisesti.

Vertaillaanpas tällä kertaa kahta vinyylipainosta keskenään; alkuperäistä vuoden 1983 painosta ja sitten Svartin ilmeisesti vuonna 2014 julkaistua uusintaversiota.

Alkuperäispainoksen soundit ovat kohtuullisen hyvin kohdallaan, mutta silti ei voi välttyä tunteelta että jotakin puuttuu. Tuon puuttuvan osan tuo mukanaan uusintapainos. Uudemmalla versiolla lautaset kilahtavat metallisemmin, kitarat tulevat enemmän iholle ja bassoa on mukava seurata. Voisi sanoa että uudelleenjulkaisu tuo bändin kyökin puolelta olohuoneeseen -aika massiivinen ero siis.

Uusintapainos on jo myyty Svartilta loppuun, mutta hyvällä tuurilla tuota voisi ehkä vielä levykaupasta löytyä - mikäli levyä ei vielä hyllyssä ole niin ehdotan hankintaan ryhtymistä. Tämä levy n "must" jokaiselle Röyhkä -fanille.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 30 Loka 2016, 13:38 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Therion: Theli

Therion on yksi sinfonisen metallimusiikin uranuurtajia. Alunperin puhdasoppisena death metal -orkesterina aloittaneen bändin ensimmäinen enemmän sinfonisia elementtejä käyttänyt levytys on Lepaca Kliffoth, järjestyksessä bändin viides albumi. Varsinainen läpimurto tapahtui seuraavalla levyllä: vuonna 1997 Theli on jo varsinaista "oopperaheviä" kuoroineen ja sinfonioineen. Monella taholla Theliä pidetään Therionin parhaiten onnistuneena hevin, oopperan ja sinfonian sekoituksena, eikä tämä liene kovin kaukana totuudesta.

Hallussani on alkuperäispainoksena cd vuodelta 1997 ja uusintapainosta edustava vinyyli vuodelta 2010.

Cd ja vinyyli ovat äänenlaadullisesti hyvin lähellä toisiaan, mitään valtavan suuria eroavaisuuksia ei soundissa ole. Sinänsä kumpikaan versio ei ole mitään hifi-referenssikamaa mutta kuuntelukelpoisia sentään. Pidemmän kuuntelusession jälkeen alkaa paljastua että cd vie tällä kertaa soundivoiton. Kitarat ovat cd:llä hieman elävämmät ja leviävät kaiuttimien ulkopuolelle, pysyen kuitenkin hyvin kasassa. Basso on laserlevyllä aavistuksen verran rikkaampi ja selkeämpi. Muuten eroavaisuudet ovat todella pieniä nyanssieroja. Kokonaisuudessaan cd vie kuitenkin tällä kertaa voiton.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 31 Loka 2016, 00:24 

Liittynyt: 15 Maalis 2007, 23:14
Viestit: 299
Paikkakunta: Ulukomailla
Muistaakseni nuo 80-90-luvun taitteen CD-julkaisut olivat järjestään jotenkin kylmän, kolkon ja sieluttoman kuuloisia. En tiedä oliko korva vain tottunut vinyylisoundiin vai oliko sen aikakauden masteroinneissa jotain oikeasti pielessä?

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 31 Loka 2016, 14:08 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Therion: Deggial

Vuosituhannen vaihteessa Therion eli kultakauttaan: muutama vuosi sitten julkaistu Theli oli nostanut bändin kiinnostavuudessa ykköskastiin. Christopher Johnsson, bändin primus motor, eli valtaisaa luomiskautta ja julkaisi Therionin kanssa levyn per vuosi. Vuonna 2000 julkaistu Deggial jatkoi kultakautta mallikkaasti, ollen sekä musiikillisesti että soundillisesti varsin mainio täyspitkä. Erinomainen esimerkki tästä on vaikkapa levyn avaava Seven Secrets of the Sphinx, joka jytisyttää massiivisuudellaan vaikut korvista.

Minulla kuuntelussa olevat cd ja lp ovat molemmat ensijulkaisuja vuodelta 2000.

Vertailussa ensituntuma on että nyt mennään eroavaisuuksissa todella nyansseissa; eroavaisuuksia bongatakseen pitää olla todellakin korvat höröllä. Kuuntelun ja vertailun edistessä nuo pienet nyanssierot tulevat kuitenkin kohtuullisen selviksi. Tällä kertaa paremmuus muodostuu mielestäni makuasiaksi. Cd:llä on hieman avoimempi ja dynaamisempi sointi, tuntuu siltä kuin lp:tä olisi hieman kompressoitu. Toisaalta cd:llä on hieman kireämpi ja raaempi yläpää. Nyt en siis julista voittajaa vaan jätän sen makuasiaksi.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 31 Loka 2016, 17:58 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit

Niskalaukaus oli saanut jo hieman kokemusta suomenkielisen hevimusiikin tekemisestä Hävetkää! -ep:llä. Pitkäsoittodebyytillä Lopunajan merkit palaset loksahtivat mainiosti paikalleen ja tie suomalaisten sydämiin oli alkanut. Tässä vaiheessa suosio oli tosin vielä varsin pientä eikä bändi saanut aina mediassakaan ymmärtämystä. Mieleeni on jäänyt Rumba-lehden arvostelusta lause "sankariheviä kalevalasta pitäville". Eipä bändi itsekään vielä oikein uskonut suosionsa nousuun; kun tämän levyn aikoihin haastatteli bändiä, totesi Rautiainen että "jos musiikkimme joskus soi radiossa, on vain kaksi mahdollisuutta: joko kansakunnan tila on erittäin heikko, tai musiikkimme on paskaa". Valitettavasti en koskaan päässyt Rautiaiselta kysymään kumpi vaihtoehto toteutui.

Vertailussa on mukana tällä kertaa alkuperäinen cd vuodelta 1999 ja Svartin julkaisema vinyyli vuosimallia 2012.

Jälleen kerran vinyylin ja laserlevyn äänelliset erot ovat varsin pieniä. Tällä kertaa suurin ero löytyy taajuusalueen yläpäästä: lp on avoimempi, ja stereokuva on vinyylillä laajempi. Valittakoon siis vinyyli voittajaksi, karvan mitalla.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 01 Marras 2016, 13:15 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Lasten hautausmaa: 10" EP

Lasten hautausmaa on herättänyt ihastusta niin kriitikoiden kuin maksavan yleisönkin puolesta. Eikä ihme - näin verevää suomirokkia ei olla vähään aikaan kuultu. Lasten hautausmaa ottaa vaikutteita eri suunnista mutta muokkaa niistä selvästi oman näköisensä kokonaisuuden. Bändin soundissa ja sanoituksissa löytyy niin Noitalinna huraata kuin Mana manaakin, mutta väittäisinpä että mukana on myös aimo annos Kollaa kestää -orkesteria. Yksi osa Lasten hautausmaan menestyskonseptia on tietynlainen viattomuus, jollaista tapaa enää aniharvoin. Nyt testissä oleva EP on bändin ensimmäinen tuotos, ja vertailen sitä bändin ensi-cd:n mukana tulleeseen uusintajulkaisuun ko. ep:stä.

Ensimmäinen havainto vertailussa on, että nyt mennään jälleen kerran hyvin lähellä soundillisesti. Eroavaisuutta löytyi lähinnä vinyylin selkeämmässä basson toistossa ja hiukan selkeämmässä yläpäässä - myös taustalaulut kuuluvat vinyylillä hiukan tarkemmin. Erot ovat kuitenkin niin pieniä että pelkästään soundin takia en lähtisi vinyyliversiota hankkimaan. Mutta jos vinyyli viehättää esineenä niin mikäs siinä.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Äänenlaadullista vertailua, cd versis lp
 Viesti Lähetetty: 01 Marras 2016, 14:06 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 23 Tammi 2003, 00:43
Viestit: 46
Mana mana: Totuus palaa

Sanon heti alkuun että Mana mana on itselleni pyhä bändi. Mikään muu orkesteri ei tee minuun samanlaista vaikutusta - Mana mana pureutuu läpi orvaskedestä ja lyö tappuransa kiinni vääjäämättömästi eikä päästä irti. Mana mana on myös kulttibändi, jonka lento loppui aivan liian varhain laulaja-kitaristi-biisintekijä Jouni Mömmön itsemurhaan. Mömmön kuoleman jälkeen jäljelle jääneet jäsenet tekivät vielä postuumisti yhden loistavan levyn, mutta keskitytään nyt Mana manan väkevimpään tuotantoon eli Mömmön kauden ainokaiseksi jääneeseen Totuus palaa -äänilevyyn. Tällä kertaa vertailen toisiinsa alkuperäistä Gaga goodies'n julkaisemaa levyä sekä Svartin uudelleenjulkaisua. Alkuperäistä vinyyliä on nykyään äärimmäisen vaikea löytää, mutta Svartin julkaisua löytänee vielä kohtuudella.

Alkuperäinen Gaga goodies -versio on kuulijalleen armoton; kitarat ovat raa'at ja repivät kuuntelijaansa riekaleiksi pala palalta. Kokemus on suorastaan tuskallinen kaikessa anteeksiantamattomuudessaan. Kun Mömmö laulaa "kuolla elävänä, sillä on puolensa, herätä hulluna, silläkin on puolensa" ei sanomassa ole mitään falskia vaan naulat iskeytyvät kuuljaan kuin Jeesus Nasaretilaiseen Golgatan ristillä. Levyn sanoitukset antavat kuulijalle aavistuksen siitä kiirastulesta mitä Mömmö kävi läpi.

Levyn uusintapainos on soundeissaan armollisempi; kitarat eivät kirsku korvissa läheskään yhtä raakoina vaan soundipolitiikka on huomattavasti pehmeämpi. Toisinsanoen uusintapainosta on miellyttävämpi kuunnella. Soundit ovat uudella levyllä myös huomattavasti tummemmat, ja jostain syystä vaikuttaa siltä että alkuperäisesityksellä on leveämpi stereokuva joka ulottuu kaiuttimien ulkopuolelle.

No, kumpi sitten on soundillisesti parmpi julkaisu? Vaikka uusintajulkaisu on miellyttävämpi ja kenties "hifimpi" kuunneltava, valitsen kuitenkin alkuperäisen julkaisun voittajaksi. Olkoot kitarat raa'at, särkeköön ne korvissa - tämä on silti uskollisempi bändin alkuperäiselle näkemykselle siitä miltä levyn tulee kuulostaa.

Vertailussa käytetty laitteisto: Nad T-175 esivahvistin, Linn LP12 Majik levysoitin, Consonance Reference CD-2.2 cd-soitin, System Audio Explorer Master -kaiuttimet, Proceed Amp 2 -päätevahvistin

 
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
 
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 33 viestiä ]  Siirry sivulle 1, 2  Seuraava

Etusivu » Imperiumi » Kaaos


 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Siirry:  
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com ja www.imperiumi.net