Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Etusivu    FAQ

Etusivu » Imperiumi » Imperiumi




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1092 viestiä ]  Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 44  Seuraava
 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 13:24 

Liittynyt: 17 Syys 2013, 12:28
Viestit: 39
Death Metallista löytyy suosittu thread, niin avataan vastaavanlainen myös Black Metallista.

Itse jo 80-luvulla hevimusiikin kuuntelun aloittaneena näin black metallin Venomista ja Mercyful Fatesta toisen aallon yhtyeisiin kuten Mayhem, Darkthrone, Emperor jne. Silloinhan tieto kulki pitkälti Metalliliiton ja levykauppojen kautta. Metalliliitossa oli 90-luvun alkupuolella black metallia varsin hyvin esillä ja muistan ikuisesti Impaled Nazarenen haastattelun. Mielikuvat olivat varsin erilaiset kuin mitä haastattelu antoi ymmärtää. Murteella varsin leppoisasti puhuvat Impaled Nazarenen black metallistit heittivät kokemuksia keikoilta ja black metallista yleensä, sen haastattelun kun jostain saisi käsiinsä. Tähän aikaa BM ei ollut minulle vielä kovinkaan suuri asia. Levyhyllystä löytyi kyllä muutamat alan levyt, mutta se oli vielä death metallin kulta-aikaa, ainakin itselle.

90-luvun lopussa black metal iski sitten uudemman kerran ja kovemmin kuin koskaan. Legendaarinen tarina mitä varsin monelle hevarille on tapahtunut, ensiksi tulivat Immortal, Satyricon, Emperor ja Darkthrone, nämä ehkä tunnetuimmat yhtyeet. Siitä sitten mentiin syvemmälle ja matkustettiin aikaan jolloin black metalliin tutustuin ensimmäisen kerran. Levyja ja bändejä on tullut tähän päivään asti kahlattua jonkin verran lävitse ja yllätten nämä ns. isommat nimet eivät edustakaan sitä parasta black metallia mitä silloin 90-luvun lopussa kuvittelin. Monista bändeistä aikahan on ajannut ohi ja ollaan menty musiikillisesti jonnekin muualle mistä lähdettiin, se ei välttämättä ole huono asia mutta ei sillä kumminkaan ole tekemistä black metallin kanssa mm. Satyricon, Dimmu Borgir.

Uusia yhtyeitä kumminkin on syntynyt ja varsin hyviä sellaisia, se kuinka paljon aattellisesti ollaan black metallin alkulähteillä on omasta mielestäni sivuseikka, musiikki puhukoon puolestaan.

Onko black metal tehnyt uuden paluun? Onko aatteellinen black metal kuollut ja kaupallisuus tappanut aidon black metallin? Kertokaa mielipiteitä ja heittäkää mielenkiintoisia bändejä esille.

Itselläni viime aikoina soittimessa on pyörinyt mm. suomalainen mainio Behexen, ruotsalainen Ondskapt sekä Watainin kaksi ensimmäistä levyä, ranskalainen Merrimack.

ps. modet voivat muokata otsikkoa paremmin keskusteluun sopivaksi.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 13:33 
Emperor on ollut minulle kauhea tärkeä jostain 2000-luvun taitteesta asti. Mayhem myös.

Meni aika monta vuotta tuossa etten oikeastaan black metallia kuunnellut, mutta sitten löysin sattumalta vuonna 2009 tämän Amerikkalaisen bändin, Faunan. Se olikin sitten sellaista black metallia , että en ennen ollut kuunnellut.. Iski niin saatanasti.

Kauheasti ei jaksa enää miettiä, että mikä on "aitoa black metallia" ja mikä ei. Musiikkityylit muuttuu ja ihmiset sen mukana. Muutenkin väsyttää lukea tuota iänikuista keskustelua , että MAYHEM KUOLI KOSKA DEAD SITÄ JA EURONYMOUS TÄTÄ JA IHSAHNIKI LEIKKAS PÄÄN KALJUKSI !!!11ONELEVEN!

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 14:07 

Liittynyt: 15 Touko 2006, 20:25
Viestit: 494
Paikkakunta: Delfinaario
Cassiopei kirjoitti:
Kauheasti ei jaksa enää miettiä, että mikä on "aitoa black metallia" ja mikä ei. Musiikkityylit muuttuu ja ihmiset sen mukana. Muutenkin väsyttää lukea tuota iänikuista keskustelua , että MAYHEM KUOLI KOSKA DEAD SITÄ JA EURONYMOUS TÄTÄ JA IHSAHNIKI LEIKKAS PÄÄN KALJUKSI !!!11ONELEVEN!

Juu, mutta jos nyt silti pidetään nämä vammailut pois tästä keskustelusta.
Mielestäni black metal on koko ajan elänyt ja voinut hyvin, mitä nyt tietyt hybridityylit ovat välillä genren aallonharjalla. En tiedä ovatko nämä ihan vaan omassa päässä muodostuneita, mutta tuntui että tuossa noin kymmenen vuotta sitten oli black/thrash veivaukset aika vahvasti esillä.
Sen perään tuli tämä "cascadian black metal" skene josta henk. koht. en kyllä juurikaan perusta, bändeillä tuntuu olevan enemmän tekemistä post-rockin ja shoegazen kuin black metalin kanssa.

Viimeisin (ja mielestäni erittäin hieno asia) on *genrewank* dissonant ja/tai religious black metal-yhtyeiden edustajien vahvat näytöt viime vuosilta, esim. Deathspell Omega, Svartidaudi jne.

Toinen maininnan arvoinen asia on että sosialistisen median myötä on ihan mainstream-mediaa myöten hypetetty black metallin hittilevyjä kuten Mglaa, Plagaa ja vaikka nyt sitä vitun oksettavaa Deafheavenia. Kiva lukea jostain Keskisuomalaisesta kun Maaritin ykkösfani yrittää päästä sisälle Teitanbloodin levyyn.

Mitäs muuta, natsibändit ei jaksa enää natseilla, pagan black metal jyllää aivan samalla tavalla kuten aina ennenkin. Watain on hyljätty liian suurten myyntien ja rituaaliboksien myötä ja genre etsii uutta lippulaivaa.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 14:38 
Johan D. kirjoitti:
Uusia yhtyeitä kumminkin on syntynyt ja varsin hyviä sellaisia, se kuinka paljon aattellisesti ollaan black metallin alkulähteillä on omasta mielestäni sivuseikka, musiikki puhukoon puolestaan.


Tietty jos ensin päästäisiin jonkinlaiseen konsensukseen sen suhteen mikä on aitoa ja alkuperäistä black metallia. Tai en tiiä tarviiko, tarkemmin ajatellen.

Kaikenlaista paskaa sitä tarjoillaan black metallina. Tilanne ei ole oleellisesti erilainen kuin viime vuosituhannella. Yleensä nää virtaukset asettuvat tarkempiin uomiinsa vasta ajan tuoman perspektiivin kautta. Esim. religious black metal -liike, joka ei sekään enää ihan tuore juttu ole (Si Monumentum... 2004 ja Mystérion Tés Anomias 1998) ei ollut loppupeleissä kuin muutama NoEvDia liitännäinen bändi. Se fiilis, että nyt ollaan genren huipulla ja koetaan, että eletään ja tehdään historiaa, "...on syntymäisillään jotain uutta", on aina vakio.

-Untamo- kirjoitti:
Mitäs muuta, natsibändit ei jaksa enää natseilla, pagan black metal jyllää aivan samalla tavalla kuten aina ennenkin. Watain on hyljätty liian suurten myyntien ja rituaaliboksien myötä ja genre etsii uutta lippulaivaa.


Sanoisin, että nsbm on vakiinnuttanut paikkansa tiettynä alakulttuurin nichenä. Watain taas on ottanut tietoisesti askeleita kauemmas black metallista. Se, että sössötettiin kuinka uudistetaan ja määritellään black metal täydellisesti uudestaan, ei tässä tapauksessa tarkoittanut kuin totaalista wimpahtamista. Perinteinen ruotsalaisten bm-jätkien perisynti seota vanhaan heavy metalliin ja inttää, että nyt ollaan uuden, äärimmäisen ja todellisen jännän äärellä.

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 15:01 

Liittynyt: 15 Touko 2006, 20:25
Viestit: 494
Paikkakunta: Delfinaario
Holden kirjoitti:
religious black metal -liike, joka ei sekään enää ihan tuore juttu ole (Si Monumentum... 2004 ja Mystérion Tés Anomias 1998) ei ollut loppupeleissä kuin muutama NoEvDia liitännäinen bändi. Se fiilis, että nyt ollaan genren huipulla ja koetaan, että eletään ja tehdään historiaa, "...on syntymäisillään jotain uutta", on aina vakio.


No joo, sanotaanko sitten näin päin että yleensä noi religious black metal-bändit oli sieltä dissonanttisemmasta päästä musiikillisesti ja siitä suunnasta on tullut viime vuosina paljonkin hyviä rieskoja.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 15:05 
-Untamo- kirjoitti:
Holden kirjoitti:
religious black metal -liike, joka ei sekään enää ihan tuore juttu ole (Si Monumentum... 2004 ja Mystérion Tés Anomias 1998) ei ollut loppupeleissä kuin muutama NoEvDia liitännäinen bändi. Se fiilis, että nyt ollaan genren huipulla ja koetaan, että eletään ja tehdään historiaa, "...on syntymäisillään jotain uutta", on aina vakio.


No joo, sanotaanko sitten näin päin että yleensä noi religious black metal-bändit oli sieltä dissonanttisemmasta päästä musiikillisesti ja siitä suunnasta on tullut viime vuosina paljonkin hyviä rieskoja.


On toki. Relevantimpana minä muutenkin pidän nykyhetken tarjontaa, vaikka ei niistä samanlaisia kiksejä saa kuin ekaa kertaa metässä mankan kanssa 90-luvulla.

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 15:14 

Liittynyt: 09 Maalis 2003, 13:25
Viestit: 827
Heh, metalliliiton mainitsemisesta tuli mieleen Vintersemestren haastattelu äänenmuokkauksineen.

Itselle BM on maistunut kausiluontoisesti. Nuorempana sydäntä lähellä oli Burzum sekä Mayhem. Satyricon, Emperor ja Immortal ei jostain syystä uponnut ollenkaan. En myöskään käsittänyt Darkthronen (ja vastaavien) levyjä, joiden ulosanti kuulostaa lähinnä metallipajalla tapahtuvaa hitsausta ja sirkkelöintiä. Filosofem kyllä on raakalaissoundilla tuotettua hitsausta, mutta siihen onkin saatu jonkinlainen magia mukaan. Mutta olenkin tällainen puukorva, enkä etenkään täysverinen BM-mies. Muutenkin lyyrinen anti tyyliin "Raiskaan ja häpäisen jeesuksen kristuksen ristillä samalla kun vedän ranteeni auki kryptassa huutaen saatanan nimeä" on mielestäni vitun köyhää. Dissectionin jannu oli sanojensa takana. Toki sanoitukset yleensä väännetään metaforiksi, mutta kuten Death- sekä Black metallissa, ne on sitä samaa ummehtunutta huttua, mikä ei onneksi monesti musiikin mainioudessa näy, onneksi.

Nyt on tullut Post-Black metal- määre kuvioihin. Ainahan sitä pitää kateGoresoida, mutta termi on saanut minut rapsuttamaan päätäni. Altar of Plagues on hyvää musiikkia, mutta onko se sitten post-black metallia ja jos on, niin onko sillä mitään väliä?

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 15:18 
StuG kirjoitti:
Mutta olenkin tällainen puukorva, enkä etenkään täysverinen BM-mies. Muutenkin lyyrinen anti tyyliin "Raiskaan ja häpäisen jeesuksen kristuksen ristillä samalla kun vedän ranteeni auki kryptassa huutaen saatanan nimeä" on mielestäni vitun köyhää. Dissectionin jannu oli sanojensa takana. Toki sanoitukset yleensä väännetään metaforiksi, mutta kuten Death- sekä Black metallissa, ne on sitä samaa ummehtunutta huttua, mikä ei onneksi monesti musiikin mainioudessa näy, onneksi.


Tällaiset väittämät kertoavat pikemminkin kuuntelijan käsityskyvystä kuin genreä määrittävistä tunnusmerkeistä. Mutta toki sitä saa olla vapaasti mieltä, juuh.

edit.
Toi post-etuliitehän on siitä mukava, että voi olla jokseenkin varma ettei sillä ole juuri tekemistä emonsa kanssa. Sehän siis viittaa pikemminkin aikajanaan, eikä suinkaan toimi määrittelevänä tekijänä. Eli post-hevonpaska = jotain muuta kuin hevonpaska, mahdollisesti kuitenkin myös paskaa, joka on emergentti hevonpaskan jälkeen.

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 15:32 

Liittynyt: 09 Maalis 2003, 13:25
Viestit: 827
Lainaa:
Tällaiset väittämät kertoavat pikemminkin kuuntelijan käsityskyvystä kuin genreä määrittävistä tunnusmerkeistä. Mutta toki sitä saa olla vapaasti mieltä, juuh.

Käsityskykyyn vetoaminen on tässä tapauksessa itsessään aika mielenköyhä määre, mutta toki sitä saa vapaasti määreensä vetää, juuh.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 15:34 
StuG kirjoitti:
Lainaa:
Tällaiset väittämät kertoavat pikemminkin kuuntelijan käsityskyvystä kuin genreä määrittävistä tunnusmerkeistä. Mutta toki sitä saa olla vapaasti mieltä, juuh.

Käsityskykyyn vetoaminen on tässä tapauksessa itsessään aika mielenköyhä määre, mutta toki sitä saa vapaasti määreensä vetää, juuh.


Niin, siis ei tarvitse olla mukana henkeen ja vereen ymmärtääkseen jotakin ilmiötä. Esim. täysiverinen BM-mies ja black metal.

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 27 Maalis 2014, 20:09 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 15 Loka 2002, 22:08
Viestit: 355
Paikkakunta: Vantaa Victim of the Insane
Vaikka enää ei BM:ia (tai vahvasti BM-lähtöistä kamaa) tule nykyisin kuunneltua kuin joskus harvoin pienessä hönössä nostalgisoidessa, niin siltipä perkeles: Burzum (Filosofemiin asti), Isengard, Darkthrone (Total Death viimeinen hyvä), Graveland, Abigor (Opus IV saakka), Borknagar (kaksi ekaa), Kampfar (EP ja Mellom...), Enslaved (Blodhemniin asti), Blut Aus Nord (debyytti), Tulus, Ulver (eka levy), Dødheimsgard (eka), Satyricon (kolme ensimmäistä), Blazebirth Hallin bändit (joista Forest hienoin), Hate Forest, Root, Immortal (aina Blizzard Beastsiin saakka), Gorgoroth (Destroyeriin asti), Hades (Almighty), Arckanum (Kampeniin asti), Sabbat, Bathory (kolme ekaa), Hellhammer...

Siinä aika pitkälti niitä, jotka itselle määräsivät ja kiteyttivät koko homman. Pääpiirteittäin 2000-luvun puolella BM ei enää missään vaiheessa yltänyt lähellekään aiempien aikojen tasoa, innovatiivisuutta tai kiinnostavuutta millään tavoin, vaikka hyvän aikaa yritinkin aikoinaan tyyppailla uudempiakin. Lopulta kiinnostus loppui suurilta osin, kun uudet olivat jatkuvasti ihan suorilta paskoja, ja vanhat taas niin läpikotaisin ja maailman tappiin asti soittimessa puhki pyöritettyjä, että kaljat jo vaatii että jaksais edes kerran vielä. %-H

Nykypäivän meiningistä, uusista tulemisista tai post-sitä-ja-tätä -hommista ei tosiaan ole harmainta aavistustakaan. Resiinan kyydistä tuli tiputtua jo ajat sitten, eivätkä tyylisuunta taikka sen nykytilanne enää ole tätä postaustani enempää kiinnostukseni piirissä. Poistun takavasemmalle jatkamaan tuomion, pörinän ja kasarin parissa. ->

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 02:30 

Liittynyt: 13 Loka 2007, 20:30
Viestit: 531
Hienot Black Flames of Blasphemy-tapahtumat, Loputon Gehennan liekki, Beheritin hyvät uudet julkaisut ja yleisön jano kohti oikeaa black metallia tarkoittaa sitä, että mustan metallin kylmää ydintä ei ole vielä kadotettu ja joukkomme ovat jopa lisääntyneet.

Ainoa vaatimus minulta uusille bändeille on se, että alottakaa seikkailunne aivan alusta. Punkista, Motörheadista saakka. Sieltä Quorthon sai inspiraationsa alkupään levyihinsä. Punk synnytti black metallin. Jättäkää Cradle of Filthit, Deathspell Omegat, Alcestit, NSBM:t ja 'sinfoniset black metal'-yhtyeet pois. Aloittakaa peruskivistä (Celtic Frost, Bathory, Discharge, Blasphemy, Hellhammer) ja muistakaa myös genren ikitimantit (Burzum, Emperor, Gorgoroth, Beherit, Mayhem...). Darkthronen ja Impaled Nazarenen ensimmäisistä levyistä löytää vaivatta black metallin sydämen joutumatta kahlaamaan tuhansia kopioijia läpi tylsistymisen kourissa.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 07:55 

Liittynyt: 09 Maalis 2003, 13:25
Viestit: 827
Jos tahdotaan olla true kult, niin aloittelevien bändien kannattaa kuunnella puuvillaa poimivaa Alabaman mustaa miestä. :D

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 08:16 
Oss1 kirjoitti:
Hienot Black Flames of Blasphemy-tapahtumat, Loputon Gehennan liekki, Beheritin hyvät uudet julkaisut ja yleisön jano kohti oikeaa black metallia tarkoittaa sitä, että mustan metallin kylmää ydintä ei ole vielä kadotettu ja joukkomme ovat jopa lisääntyneet.


Mistä joukoista on kyse?

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 08:43 
Oss1 kirjoitti:
Hienot Black Flames of Blasphemy-tapahtumat, Loputon Gehennan liekki, Beheritin hyvät uudet julkaisut ja yleisön jano kohti oikeaa black metallia tarkoittaa sitä, että mustan metallin kylmää ydintä ei ole vielä kadotettu ja joukkomme ovat jopa lisääntyneet.

Ainoa vaatimus minulta uusille bändeille on se, että alottakaa seikkailunne aivan alusta. Punkista, Motörheadista saakka. Sieltä Quorthon sai inspiraationsa alkupään levyihinsä. Punk synnytti black metallin. Jättäkää Cradle of Filthit, Deathspell Omegat, Alcestit, NSBM:t ja 'sinfoniset black metal'-yhtyeet pois. Aloittakaa peruskivistä (Celtic Frost, Bathory, Discharge, Blasphemy, Hellhammer) ja muistakaa myös genren ikitimantit (Burzum, Emperor, Gorgoroth, Beherit, Mayhem...). Darkthronen ja Impaled Nazarenen ensimmäisistä levyistä löytää vaivatta black metallin sydämen joutumatta kahlaamaan tuhansia kopioijia läpi tylsistymisen kourissa.



Vittu mitä elitististä paskaa :D

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 09:23 

Liittynyt: 16 Maalis 2013, 14:16
Viestit: 70
Mulle PLÄKKIS on siitä harvinainen metallin alalajike, että sitä tulee vielä kotonakin silloin tällöin kuunneltua, puolison ollessa kotoa poissa. Muuten sitten musiikillinen mielenkiinnostukseni on pitkälti metallin ulkopuolella.

Black metal oli mulle iso juttu ysärivuosina, Emperor ollen se tärkein, ja samaan syssyyn ne muut tutut norminorskit, mitä täällä jo on lueteltukin. Jos miettisi, että mitkä levyt ovat sellaisia, jotka ovat kulkeneet mukana jo kohta parikymmentä vuotta, niin Thy Serpentin eka, Burzumin Filosofem, Emperorin Anthems... ja Ulverin Bergtatt ja Nattens Madrigal ovat varmaan ne.

Viime vuosina lähinnä täältä keskustelupalstalta olen bongaillut yhtyeitä, ja niistä mulle maistuu ne leijuvammat ja tunnelmallisemmat tai, jostain kumman syystä, retroräkäisemmät. Jos tosta Spotify-soittolistaa äkkiseltään katselee, niin viime vuoden suosikkeja ovat olleet Beheritin Engram, Burzumin Belus, Drudkhin joku äänite, Oranssin Pazuzun Valonielu, Paysage D'Hiverin nimilevy, Liturgyn Renihilation ja koko Wolves in the Throne Room, koska mettähippa on jees.

Ja toki myös uusi Black Crucifixion, Lunar Auroran Mond, aika lailla kaikki Shiningin levyt ja Totalselfhatredin nimilevy on olleet jees, mutta ne taitaa mennä genrerunkkauksen tuolle puolelle. Mikä on sekin jees.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 11:56 

Liittynyt: 09 Maalis 2003, 13:25
Viestit: 827
Drudkh on kyllä saatanan kova. Hate Forest myös. Scythian demoajoista asti tullut tykättyä. Kyseisellä levyllä osaa kyllä olla synkkä tunnelma.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 12:11 

Liittynyt: 23 Elo 2002, 10:03
Viestit: 599
Paikkakunta: Espoo desolation
Tämä Dayal Pattersonin uusi teos on juuri luvun alla, ja siitä on jo mainittu ihan tarpeeksi.

Tuli tuossa lukiessa mieleen vain, että vaikka Darkthrone ei olekaan enää mikään black metal -pioneeri nykyään, niin tuo bändin ja ennen kaikkea Fenrizin sota ylituotettua metallisoundia kohtaan on edelleen täysin relevantti juttu. Minkään genren puhtaus tai "väärät" vaikutteet/korostukset eivät minua häiritse lainkaan niin paljon kuin se, että ne äänitteet halutaan saada kuulostamaan samalta kuin "kovilla bändeillä".

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 12:16 

Liittynyt: 15 Touko 2006, 20:25
Viestit: 494
Paikkakunta: Delfinaario
Oss1 kirjoitti:
Ainoa vaatimus minulta uusille bändeille on se, että alottakaa seikkailunne aivan alusta. Punkista, Motörheadista saakka. Sieltä Quorthon sai inspiraationsa alkupään levyihinsä. Punk synnytti black metallin. Jättäkää Cradle of Filthit, Deathspell Omegat, Alcestit, NSBM:t ja 'sinfoniset black metal'-yhtyeet pois. Aloittakaa peruskivistä (Celtic Frost, Bathory, Discharge, Blasphemy, Hellhammer) ja muistakaa myös genren ikitimantit (Burzum, Emperor, Gorgoroth, Beherit, Mayhem...). Darkthronen ja Impaled Nazarenen ensimmäisistä levyistä löytää vaivatta black metallin sydämen joutumatta kahlaamaan tuhansia kopioijia läpi tylsistymisen kourissa.

Eikö toi nyt ole vähintäänkin töppöä että näin ideologiaan sidonnaisen genren bändeille ladotaan jotain tiettyjä musiikillisia kulmakiviä joita täytyy seurata?

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 12:17 
Itäinen pitkä kirjoitti:
Mulle PLÄKKIS on siitä harvinainen metallin alalajike, että sitä tulee vielä kotonakin silloin tällöin kuunneltua, puolison ollessa kotoa poissa.

Onneksi sitä on itse varustettu paremmalla puoliskolla, joka toisinaan kaiken maailman j- ja suomipoppeihin kyllästyneenä röynii levyhyllyni läpi, onnistuu kaivamaan sieltä ne kaikkein epämääräisimmät ug-julkaisut ja ihastuu niihin ikihyväksi.

Black metal taitaa olla itselläni se genre, johon tulee aina sivupoluilla harhailtua lopulta palattua, jos ei muuten niin siksi, ettei mikään muu toimi vitutuksen purkamiseen yhtä hyvin. Ja koska vitutus on Suomen vientituote nro 1 ja sellaisena aika lailla ehtymätön luonnonvara, ei se bläkkis ihan nopeasti kulu puhki. Ainoa vika on vain se, että iän myötä tulen vain nirsommaksi ja vanhat suosikit jäävät aika usein cd-torniin pölyyntymään. Teinivuosien Emperor-fanaattisuus näkyy nykyään enimmäkseen vaatekaapissa ja muut norskisuosikit ovat sieltäkin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kadonneet, lainapeitekoon Thorns-paitakin on toimittanut pitkälti työtakin virkaa viimeiset muutaman vuotta.

Elämään ovat tainneet jäädä enimmäkseen artistisidonnaiset julkaisut. Näin esimerkiksi Czralin luotsaamat täysin erilaiset Ved Buens Ende, jonka äänimaisemaa kuvaillessa yritän parhaani mukaan mutta huonolla menestyksellä välttää sanoja kuten katarsis tai transsendenssi, sekä saman miehen Aura Noir, jonka thrash-parituksen kiehtovuus piilee varsinkin ensimmäisillä levyillä siinä, että bändin soitto lähtee lapasesta hetkenä minä hyvänsä, joka kuitenkin huonoista kellaribändeistä poiketen vain nostaa tunnelmaa. Vastaavasti Emperorin tavoin vaatekaapissani nykyisin yliedustettu brittiläinen <code> kiehtoi aikoinaan debyyttijulkaisullaan samalla tavoin äänihermojani kuin VBE ja jälkimmäisten levyjen kanssa luovi kauemmas black metalista ja vaikka viimevuotinen Augur Nox lienee pienempienkin puristien silmissä jotain ihan muuta kuin black metalia, välittyy musiikista sama tunne kuin kymmenisen vuotta sitten. Se tunnepuoli on kuitenkin tässä tyylilajissa eniten mielenkiintooni vaikuttava tekijä, koska jos verrataan tuota Augur Noxia vaikka Borknagarin tuotantoon, pidän sitä fiilispohjansa ansiosta korvieni välissä enemmän pläkkiksenä, vaikka musiikki saman sorttiseen teknistyneeseen kikkailuun olisi mennytkin. Puhtaammalla bläkkisrintamalla olen kuitenkin viime aikoina tehokkaimmin kuluttanut <code> -kitaristi Aortin siellä sun täällä hehkuttamaani sivuprojektia Blutvial, joka soundin puolesta on norjalaisempi kuin puoli Skandinaviaa. Kolmella eurolla joka levyalesta irtoavan debyyttilevyn kymmenminuuttinen päätösbiisi Hiraeth nyt muutenkin on niitä kappaleita, joiden kanssa käytän sanaa transsendenssi täysin häpeämättä.

Artistiuskollisuuteen tietty vaikuttanee sekin, etten jaksa kahlata intterneteissä kiljoonaa kuraista demobändiä läpi löytääkseni yhden helmen. Valonielun myötä vammaisen nimensä vuoksi vierastamaani Oranssiin Pazuzuunkin tutustuin pitkälti mielenkiintoni herättyä inkkarikytkösten ansiosta ja ehkä parempi näin, koska bändi tuntuu vasta viimeisimmällä levyllään irrottaneen ylimääräiset kuminauhaviritykset metronomistaan.

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 12:36 
Imperiumi Crew

Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:16
Viestit: 1777
Paikkakunta: Turku
Cassiopei kirjoitti:
Emperor on ollut minulle kauhea tärkeä jostain 2000-luvun taitteesta asti. Mayhem myös.
Näin nykyvalossa en voi kuin ihmetellä miten eri mieltä voidaan olla. Emperor tappoi itsensä Anthemsilla, jonka sekin kyllästytti minut pidemmän päälle, jo ennen 2000-lukua ja Mayhem ei valitettavasti ole tehnyt mielestäni mitään hyvää 2000-luvulla. Ikävää, sillä DMDS on yksi kaikkien aikojen parhaita BM-levyjä. Mayhemin megasuosiota on muutenkin vaikea käsittää. Vielä 10 vuotta sitten joka toisella polkkatukalla oli Mayhem-paita päällä. Nykyään taitaa tilalla näkyä Watainia.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 12:47 
Serpent kirjoitti:
Cassiopei kirjoitti:
Emperor on ollut minulle kauhea tärkeä jostain 2000-luvun taitteesta asti. Mayhem myös.
Näin nykyvalossa en voi kuin ihmetellä miten eri mieltä voidaan olla. Emperor tappoi itsensä Anthemsilla, jonka sekin kyllästytti minut pidemmän päälle, jo ennen 2000-lukua ja Mayhem ei valitettavasti ole tehnyt mielestäni mitään hyvää 2000-luvulla. Ikävää, sillä DMDS on yksi kaikkien aikojen parhaita BM-levyjä. Mayhemin megasuosiota on muutenkin vaikea käsittää. Vielä 10 vuotta sitten joka toisella polkkatukalla oli Mayhem-paita päällä. Nykyään taitaa tilalla näkyä Watainia.


Samaa mieltä. Sillä erotuksella, että kuuntelen mielummin Anthemsia - jos on pakko - sillä minusta ItNE on oikeasti huono levy. Aina ihmetellyt bändin nauttimaa arvostusta.

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 12:54 
Itse käsitin tuon kommentin siten, että Emperor ja Mayhem ovat olleet tärkeitä siitä asti, kun niihin 2000-luvun taitteessa tarkemmin tutustui. Ei siis, että bändien parhaimmat tuotokset olisi julkaistu vuosituhannen taitteen jälkeen.

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 12:56 
D kirjoitti:
Itse käsitin tuon kommentin siten, että Emperor ja Mayhem ovat olleet tärkeitä siitä asti, kun niihin 2000-luvun taitteessa tarkemmin tutustui. Ei siis, että bändien parhaimmat tuotokset olisi julkaistu vuosituhannen taitteen jälkeen.


Juu, näin käsitin itsekin. Uskoakseni myös Serpent.

 
  
 
 Viestin otsikko: Re: Black Metal ennen ja nyt
 Viesti Lähetetty: 28 Maalis 2014, 12:58 

Liittynyt: 17 Syys 2013, 12:28
Viestit: 39
Holden kirjoitti:
Serpent kirjoitti:
Cassiopei kirjoitti:
Emperor on ollut minulle kauhea tärkeä jostain 2000-luvun taitteesta asti. Mayhem myös.
Näin nykyvalossa en voi kuin ihmetellä miten eri mieltä voidaan olla. Emperor tappoi itsensä Anthemsilla, jonka sekin kyllästytti minut pidemmän päälle, jo ennen 2000-lukua ja Mayhem ei valitettavasti ole tehnyt mielestäni mitään hyvää 2000-luvulla. Ikävää, sillä DMDS on yksi kaikkien aikojen parhaita BM-levyjä. Mayhemin megasuosiota on muutenkin vaikea käsittää. Vielä 10 vuotta sitten joka toisella polkkatukalla oli Mayhem-paita päällä. Nykyään taitaa tilalla näkyä Watainia.


Samaa mieltä. Sillä erotuksella, että kuuntelen mielummin Anthemsia - jos on pakko - sillä minusta ItNE on oikeasti huono levy. Aina ihmetellyt bändin nauttimaa arvostusta.


Samaa mieltä minäkin Mayhemistä sekä siitä, että Emperorin ensimmäisen on SE levy. Anthems vielä menee, mutta sen jälkeen lähti ihan käsistä.

Perustuuko Watainin suosio mainioon Casus Luciferiin vai onko porukka oikeesti The Wild Huntin myötä löytänyt yhtyeen? Casus Luciferi on Dissection ja Mayhemin DMDS kopiointisyytöksistä huolimatta aivan loistava levy.

 
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
 
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1092 viestiä ]  Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 44  Seuraava

Etusivu » Imperiumi » Imperiumi


 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Siirry:  
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com ja www.imperiumi.net