In Flames - Siren Charms 2014

[Poro24]

Fiilistelin Youtubessa hieman livevideoita ja törmäsin keikkaan Detroitissa 1999. Katsokaa tuota videon dessussa näkyvää settilistaa. Paras ikinä? Tuo koko keikka löytyy tubesta.

Näköjään Stand Ablazeakin soiteltu livenä. Kyllä on Andersin ääni näissä vanhoissa vedoissa hiton paljon paremmassa iskussa, kun nykyään.

Ei miulla muuta, jatkakaamme keskustelua uudesta levystä. Edelleen pyörii soittimessa täällä.

[Archon]

Näköjään Stand Ablazeakin soiteltu livenä. Kyllä on Andersin ääni näissä vanhoissa vedoissa hiton paljon paremmassa iskussa, kun nykyään.

Sitä soitettiin säännöllisesti TJR-, Whoracle- ja Colony -kiertueilla. Sen jälkeen hyvin vähän tai ei ollenkaan, en tiedä. Syyksi bändi sanoi kerran, että kappale on kirjoitettu alunperin kolmelle kitaralle, eikä näin ollen pääse kunnolla oikeuksiinsa livetilanteessa, ja että kukaan ei tiedä oikeita sanoja. (Legendan mukaan Subterranean -levylle sanat kirjoittanut Henke Forss ei ollut täysin tyytyväinen aikaansaannoksiinsa, ja muurasi lyriikkapaperiarkin talonsa seinään, tjsp.)

[jannezki]

Uus lätty se vaan paranee koko ajan. Livenäkin toimi yllättävän hyvin Sonispheressä (ne muutamat biisit mitä soittivat). The Atticin ja Jester's Doorin tiputtasin pois niin ois kova lätty.

[Jussi]

Katsos, ketju löytyi vuodelta 2011!

Mutta Jesper Strömblad saattaa liittyä Nightrageen, olisi siistiä.

[jannezki]

Jotain tapahtuu kohta, mutta... Ainakin eilen peruivat kesänkeikat ja sanoivat että uusia keikkapäiviä tulossa pian. Levy on valmis kuitenkin.

http://www.inflames.com/

Monenlaisia skenaarioita on heitetty ilmoille, mutta odotellaan.

[jannezki]

No nyt oli naamakirjassa:

In Flames 11th studio album entitled "Siren Charms" will be released September this year. This one is for the Jesterheads, get ready people.

Ilmeisesti levysoppari päättyi Century Median kanssa ja sen takia venyi julkaisuhommat vähän.

Pieni hämärä teaser (pitää painaa pari kertaa sitä kuvaa):
http://www.inflames.com/

[Poro24]

Pakko hämmästellä miksi Nuclear Blast ei viitsi uusintapainaa aikaisempaa tuotantoa vinyylinä. Nyt olisi taas Record Store Dayn johdosta ollut hyvä tilaisuus. Olisi se vaan siistiä omistaa Jester Race ja Colony. Enkä varmana ole yksin mielipiteeni kanssa. In Flamesin alkutaipaleen levyt kuitenkin ovat monelle melko tärkeitä. Voisiko joku tehdä asialle jotain?

[Jussi]

^ osta CD, ei kulukaan käytössä

Tässä on kevättalven mittaan tarttunut kuin vaivihkaa piiiitkästä aikaa joitakin melodödön valintoja (Soilworkin The Chainheart Machine, Dark Tranquillityn Damage Done) soittoon ja ihan liian hyvältä ovat sopivasti annosteltuna kuulostaneet tauon jälkeen. Joskushan tämä(kin) genre ylisaturoitui, viimeistään 2004-07 välillä, kuten jokaiselle trendille käy.

No, mutta siksi IF-ketjuun tätä rustaan, kun omasta mielestäni viimeinen klassikkonsa, CLAYMAN oli tuossa autossa viikolla mukana ja voihan perkele. Kyllä bändi loi nahkaansa radikaalisti harva se levy, mutta vaikka oma suosikkini onkin Colony (vai Whoracle sittenkin..), niin tälle jäi armon vuonna 2000 aika uniikki soundimaailma talteen. Räyhäkkää, tarttuvaa, melodista, mutta silti runtataan aika tyylikkäästi. Kuten esim. Pinball Map (mp3-single samana keväänä! taas näitä "kesti puoli iltaa imuttaa 56-modeemilla"), ..As The Future Repeats Today tai Brush The Dust Away osoittavat.

Oma suosikki on kuiten em. flipperikartan ja Bullet Riden ylitsekin ollut aina Square Nothing. Voi sitä fiilistä, kun Tuskassa 2001 soittivat sen, vaikka jostain aikalaisesta setlist.fm:n tapaisesta olisin muka vilkuillut, ettei sitä pitänyt tulla. Akustinen intro ja kaikkea hankalaa. Toki nimibiisi ja aina(?) julkaisustaan asti setissä ollut pomppuhitti Only For The Weak ovat kohokohtia myös, sekä melodiapommi Swim.

[Nostromo]

Itse myös viime kuukausina kuunnellut duunimatkoilla kuulokkeilla Whoracle/Colony/Clayman-kolmikkoa. Ja onhan sitä tullut mietittyä miten sääli on että bändi joka teki noin loistavaa musiikkia aikoinaan on vajonnut niin alas. Ei niitä uudempia yksinkertaisesti voi kuunnella.

Mitähän niiden päässä oikein liikkui.

[jannezki]

Itse myös viime kuukausina kuunnellut duunimatkoilla kuulokkeilla Whoracle/Colony/Clayman-kolmikkoa.

Heh, täysin sama. On siinä sellainen kolmikko tosiaan, että alta pois. Noiden takia sitä jaksaa jostain syystä odottaa uutta IF-levyä, mutta pahasti on petytty varsinkin kahden edellisen kanssa.

Lämmöllä kuitenkin muistelen Sonispherea 2011 (etenkin kuin koko naama paloi siinä perkeleen helteessä ), uudempi kamakin toimi paljon paremmin kuin levyllä. Mutta voih sitä tunnetta, kun vaikka em. Pinball Map lähti käytiin. :rawk:

[vacuum99]

Subterranean
Jester Race
Black-Ash
Whoracle
Colony
Clayman

Aika paljon bändi muuttu viiden vuoden aikana. Toisaalta tähän samaan jaksoon mahtu aivan sootanasti kovaa kamaa vielä kun muistaa et Strömblad teki Hammerfallin ja Sinergyn debyytit tohon samaan läjään. Ja Dimension Zeroaki vielä. Huh!

[jannezki]

Ja Dimension Zeroaki vielä. Huh!

Helvetin harmi, että ei ilmeisesti DZ enää levyä tee (tai ei Jesper ole haastatteluissa kysyttäessä oikein sanonut juuta eikä jaata). The Resistance nyt on ihan hyvä korvaaja, mutta ei mahda Dimension Zerolle mitään.

Nyt soi: Dimension Zero - Hell is Within

[Pete Bondurant]

Itse myös viime kuukausina kuunnellut duunimatkoilla kuulokkeilla Whoracle/Colony/Clayman-kolmikkoa.

Heh, täysin sama. On siinä sellainen kolmikko tosiaan, että alta pois. Noiden takia sitä jaksaa jostain syystä odottaa uutta IF-levyä, mutta pahasti on petytty varsinkin kahden edellisen kanssa.

Lämmöllä kuitenkin muistelen Sonispherea 2011 (etenkin kuin koko naama paloi siinä perkeleen helteessä ), uudempi kamakin toimi paljon paremmin kuin levyllä. Mutta voih sitä tunnetta, kun vaikka em. Pinball Map lähti käytiin. :rawk:

Omalla kohdalla uusin levy pääsi yllättämään ja pidin/pidän siitä kovasti, varsinkin kun vanhana jesterheadina olen lopulta hyväksynyt, että aikoinaan melodista deathmetallia soittaneelta yhtyeeltä on pudonnut vuosien mittaan ensin tuo "death" ja sitten jopa "metal" pois. Uuden levyn melodiat pääsivät yllättämään miten hyvin ne toimi ja varsinkin "A New Dawn" antoi häivähdyksen vanhaa. Vastaavasti Clarity ja Purpose suht kuraa, mikä ehkä laskikin odotuksia, niin ei odottanut mitään ja sitten homma yllätykseksi toimikin. En nyt vertaan mitenkää vanhaan, mutta uusin on yllättävän hyvä levy.

Olen hieman kärjistäen pitänyt In Flamesia miniatyyri Metallicana, missä ensimmäiset levy niitä kuolemattomia klassikoita ja millä luotiin maine sekä fanikunta. Sitten lähdettiin hakemaan uusia tuulia ja laajempaa kuulijakuntaa, mikä sitten aika tehokkaasti vieraannutti vanhat fanit kuten minut ja jäimme siinä pysäkillä junasta. Kuitenkin tulee ostettua uutta tuotantoa toivoen, että saataisiin edes häivähdys sitä vanhaa ja vaikka muutama hyvä biisi. Ei sieltä enään tule mitään Jester Race II:sta, mutta on melkein parempi etteivät ala väkisin vääntää mitään jöötteporia jos ei tule luonnostaan. Jos tämä on linja mitä haluavat tehdä, niin tehköön. Harmittaahan se niin kuin pientä oravaa että näin hieno yhtye, mitä seurasin ihan alkuajoista asti taantui tällaiseksi "yleisöystävällisesti dödöksi", siinä missä aikalainen Dark Tranguillity on pitänyt tiukemmin kiinni tyylistään. Voisi melkein vannoa, että IF myynyt moninkertaisesti tällä nykyhötöllä kuin DT mutten ihan usko että se on ainoa syy linjanmuutokselle...

Onneksi IFn kohdalla homma toimii (vielä) helvetin hyvin livenä, joten siinä kohden poiketaan mielipiteistä riippuen Metallica vertauksesta.

Todennäköisesti ostan taas sen uuden levyn jossain vaiheessa, mihin todennäköisesti petyn. Raahaan itseni keikalle virttyneessä "Colony" kiertue t-paidassa kertomaan nassikoille kuinka kova tämä bändi oli vuonna miekka ja kilpi kun sitä soitettiin Metalliliitossa eikä Radio Rockissa. Toivon että soittavat "Lord Hypnoksen" tai "Dead Eternityn", mutta tyydyn "Pinball Map"iin ja kumppaneihin hieman pettyneenä. Sitten odottamaan uutta levyä ja kiertuetta salaa toivoen, että mitä jos ne vielä pystyisivät kun Soilworkin pystyi. Hitto, jos vielä kerran...

Mutta en tajua, miten tämä uusin levy toimii omalla kohdalla. Kait sitä on tullut jotenkin vanhaksi tai jotain...

[jannezki]

the first single "Rusted Nail" will be released June 13th, 2014.
The album "Siren Charms" will be released September 5th, 2014 by Epic/Sony Music, except for Scandinavia where the album will be released by RAZZIA RECORDS.

To hear a preview of the first single, check out http://www.inflames.com

"Siren Charms":

01. In Plain View
02. Everything’s Gone
03. Paralyzed
04. Through Oblivion
05. With Eyes Wide Open
06. Siren Charms
07. When The World Explodes
08. Rusted Nail
09. Dead Eyes
10. Monsters In The Ballroom
11. Filtered Truth

[Hetzer]

Itse hyppäsin IF kelkkaan vasta Reroute to Remainin kohdalla joten mitään ensilevyjen taakkaa ei ole omalla kohdalla, ja jos totta puhutaan niin eipä noita ole tullut paljoa edes kuunneltua (Clayman tosin toimii). Henkilökohtaisesti arvostan bändin linjaa tehdä omaa juttuaan eikä jumiteta samassa levyssä vuodesta toiseen vaikka tälläistä tuntuu moni toivovan, se on toki eri asia onnistutaanko näissä aina. Sense of Purpose oli ilmestyessään pettymys eikä tuota ole paljoa tullut kuunneltua, viimeisin sen sijaan toimi osin ihan hyvin. Livenä bändi ei ole vielä pettänyt kertaakaan.

[Davy Jones]

Eikös Clayman kuitenkin ole jo tätä "uutta IF:ää". Colony lienee se vedenjakaja, jossa on vielä paljon vanhaa ysäridödistä mukana, mutta kuitenkin myös jo tätä valtavirtasaundia. Siitä eteenpäin toimii tänne, murinat eivät. Embody The Invisiblen riffi lienee maailman kaikkien aikojen top 5:ssa. Siellä Hallowed Be Thy Namen, Know Your Enemyn ja Risen seurassa.

[Jussi]

Eikös Clayman kuitenkin ole jo tätä "uutta IF:ää". Colony lienee se vedenjakaja, jossa on vielä paljon vanhaa ysäridödistä mukana, mutta kuitenkin myös jo tätä valtavirtasaundia. Siitä eteenpäin toimii tänne, murinat eivät. Embody The Invisiblen riffi lienee maailman kaikkien aikojen top 5:ssa. Siellä Hallowed Be Thy Namen, Know Your Enemyn ja Risen seurassa.

Miten sen ottaa & laskee; Ordinary Story vs. Pinball Map, jne. Jos siis yksittäisistä, omista suosikkibiiseistä katsoo esimerkiksi, niin hankalaa sanoa. On Colonylla kuitenkin niin paljon samaa vielä, kuin Whoraclella tai The Jester Racella, niin mie jäävään kerrankin kommentoinnin ainakin sikseen..

Eikö tuo ETI:n melodia muuten ollut Dragonball Z:n tai vastaavan japsianimen tunnarista lainattu? Näin puhuttiin back in the day, mutta vissiin mie olen laiska, kun en ikinä ole jaksanut tarkistaa. Ei siinä, onhan se Hopeanuolenkin vastaava toiminut jo 8-vuotiaasta + X-määrä bändejä nauhoitellut sitä joko COB:in peitenimellä (napster-huijaukset elävät edelleen?) tai ilman.

[kupteri]

Mulle Colony (selvä jatke Whoraclelle) ja Clayman on jatkumoa (pikkuhiljaa syntsajuttuja lisää mausteeksi), mutta Reroute To Remain aloittaa sitten uudemman jakson (soundit, syntsat, konehommat, tyylilajikin muuttuu ankarammaksi).

[vacuum99]

Mulle Colony (selvä jatke Whoraclelle) ja Clayman on jatkumoa (pikkuhiljaa syntsajuttuja lisää mausteeksi), mutta Reroute To Remain aloittaa sitten uudemman jakson (soundit, syntsat, konehommat, tyylilajikin muuttuu ankarammaksi).

Nii siis yksittäisissä biiseissä joo (ankarampaa), mut kokonaisuutena bändi pehmeni aika paljon.

[Haunted Shores]

Eikös Clayman kuitenkin ole jo tätä "uutta IF:ää". Colony lienee se vedenjakaja, jossa on vielä paljon vanhaa ysäridödistä mukana, mutta kuitenkin myös jo tätä valtavirtasaundia. Siitä eteenpäin toimii tänne, murinat eivät.

Ihan fiilispohjalta allekirjoitan tämän. Subterranean, The Jester Race, Whoracle ja Colony ovat itselleni erittäin tärkeitä levyjä menneiltä ajoilta, mutta jo Clayman oli mielestäni ilmestyessäänkin aika lailla paskaa.

Tuon jälkeenhän Reroute to Remain oli "ihan kiva" ja muita nyt ei pysty kuuntelemaan. Viimeiseltä en ole tainnut kuullakaan kuin max yhden biisin. Jos sitäkään.

Joko siis Colonyn ja Claymanin välillä muuttui bändi tai sitten allekirjoittanut. Ehkä vähän molempia. Tosin tuolloin 1999-2000 itselleni tuli muutenkin aikalailla ähky aika isosta osasta "mainstream" osastolle laskettavaa musiikkia ja oli jotenkin vaan luonnollinen siirtymä palata old school - osaston black metalin ja death metalin pariin. (salaa kuuntelin tietysti Kikkaa)

[Impro]

Liityn siihen joukkoon jolle myöhempi IF on tutumpi. RtR oli ensimmäisiä levyjä joita omistin, sitä ennen taisin muutamia kappaleita IFltä kuunnellut. Mitään nostalgiaa vanhempiin levyihin ei ole, mutta toisaalta kaksi uusinta eivät myöskään suuremmin säväytä. Eipä sillä että yhtye muutenkaan nykyisin suuremmin listoilla keikkuisi. Uusi levy on kyllä aina mielenkiintoinen, mutta mitään sen suurempia odotuksia ei ole.

[Deedee]

Eikös Clayman kuitenkin ole jo tätä "uutta IF:ää". Colony lienee se vedenjakaja, jossa on vielä paljon vanhaa ysäridödistä mukana, mutta kuitenkin myös jo tätä valtavirtasaundia.

No jaa. Ehkä jollain tapaa sen voisi noinkin nähdä. Vuodesta 2014 taaksepäin katsoen voi väittää, että Clayman oli se levy, jolla IF siirtyi ikään kuin seuraavaan vaiheeseensa ja josta ei sitten ilmeisesti ollutkaan paluuta vanhaan.

Mutta samaa ajatusleikkiä leikkimällä tulee toisaalta mieleen, että bändin tuotantoa on aika keinotekoista jakaa tiukasti "vanhaan" ja "uuteen" ja väittää, että siinä välillä on tiukka raja. Ei tunnu oikein mielekkäältä kuunnella peräkkäin Pinball Mapia ja Deliver Usia ja ajatella, että kummatkin biisit edustaisivat millään tavalla linjakkaasti samaa "aikakautta" tai tyylisuuntaa In Flamesin musiikissa.

Itse siis niputan musansa lähinnä lokeroihin "loistavat ja hyvät" (hassua kyllä, Clayman on viimeinen varauksetta tämän leiman saava levy) ja "miten te oottekin alkanu tällasta paskaa tikistämään?!" (RtR:stä tähän päivään, Come Claritylta jokunen poikkeusyksilö on saanut armahduksen). Soundtrack to Your Escape on jonkinlainen musta hevonen, jolla olen jotenkin "oppinut" kuulemaan vähän molempia.

Summa summarum: suunnilleen kaikki uudeksi IF:iksi yleisesti käsitetty on mielestäni aika höttöä, mutta tyylillisesti en kyllä osaa niputtaa niitä yhdeksi kokonaisuudeksi.

[Mikko Mallikas]

turinaa

Aika hyvin Peten fiilikset osuivat yksiin omani kanssa. Whoraclesta lähtenyt fanitus itselle on aiheuttanut yllättävän vähän pettymyksiä ajan kanssa ja pidän uudesta levystä hyvinkin paljon. Tosin sitä edeltävät notkahdukset Sense of a purpose, Soundtrack to your Escape ja ehkä Come Claritykin eivät olleet niinkään pettymyksiä, mutta eivät riemuvoittojakaan, kun odotusarvo ei ole korkealla. Mainitut ovat vähiten kuunneltuja levyjä. Bändiä seuraa enää sivusilmällä, mutta aina sitä tulee kuitenkin uutuuteen tutustuttua, vaikkakin niiden ilmestymispäiviä ei enää odota samalla tavalla.

[kupteri]

Mulla siis Whoracle oli se mikä iski täysillä. Sen jälkeinen Colony iski myös, ellei jopa kovemmin tietyltä osin. Jatkoa seuras Claymanilla ja osa biiseistä toimi edelleen huipusti kuin ennenkin (kelpaavat siis läpi asti sellaisenaan), mutta tuli sekaan jos semmoista matskua ettei koko levy tunnu enää yhtä hyvältä kuin edeltäjä.

Tosta seuraava Reroute To Remain olikin sitten sitä maata ettei äskeisestä jatkumosta löytyny enää yhtymäkohtia. Eli mun ajattelema Whoracle-Colony-Clayman -jatkumo loppui ja tosta alkoi uusi. Ja jatkumo tarkoittaa tässä että on biisimatskua joka kelpaa samaan seuraan kivasti samoilla meiningeillä. Vaikka soudit ja konemaailma ympärillä kehittyykin. Ja koko ajan oheni noiden "jatkumobiisien" määrät. RtR:n kohdalla se oli sitten nolla.

Ei siinä, RtR:llä on omat kivat biisinsä ja sama muillakin levyillä. Mutta ei ne oli mitään vs. tuo IMO W-C-C -putki.

[Davy Jones]

Uusi sinkku Rusted Nail ainakin Spotifyssa nyt.

Eipä tämä mitään riemunkiljahduksia herätä. Ihme gootti-bridge ja paska huutokertsi vailla melodiaa.