T of Fire wrote:
Kerro enemmän noista epäloogisuuksista.
Tottakai, esim. Cliffs of Gallipolli biisissä on tämä välivaihe, jossa pari aika tökeröä vaihtoa kohdasta toiseen. Lähinnä välivaiheessa josta siirrytään takaisin välisoiton jälkeen säkeistöön (04:00 kohta noin suurinpiirtein). Näitä hieman kyseenalaisia hätäratkaisuja on muuallakin esim. kummassakin 40:1 ja unbreakable -biiseissä on pelkän rumpukompin kautta siirtyminen vaiheesta toiseen sekä parikin biisiä aloitetaan samalla tavalla, mutta kuten sanottua niin nämä hommat on todella pieniä kokonaisuutta.
T for Fire wrote:Mutta vakavasti sanottunu, niin kuin aikaisemmin mainitsin, niin The Art of War on kympin lätty. Imperiumin arvostelun kanssa olen täysin samoilla linjoilla paitsi miinusta en voi antaa kun en tunne kasarimelodioita niin hyvin, että ne tuolta biiseistä tunnistais.
Onhan niitä siellä ja kuunnellessa niitä pomppaa eteen, vaikka ihan äkkiä en nyt kuuntelematta pysty sanomaan. Kaksi oleellisinta mitä muistan, on ensinnäkin Unbreakable -biisi, josta tulee välittömästi paristakin kohtaa mieleen Metallican Fade to Black, ite asiassa koko biisi on kiertää sen yhden riffin ympärillä. Cliffs of Gallipollin prechoruksesta taas tulee mieleen Hans Zimmerin sävellykset, etenkin The Rock -soundtrackin avaus (se hitaamman teeman taustalla oleva sointukulku). Lisäksi kitaramelodian melkein odottaa kulkevan samalla tavalla kuin edellä mainitussa teoksessa. Union -biisin avauksen riffi taas on tuttu, en kyl muista jotta mistä.
Näitä tulee kun kaikki musa on joskus melkein kirjoitettu. Nämä on tosiaan pikkainen miinus levyllä, mutta en koe että sillä on merkitystä oikeastaan missään määrin. Kunhan huomautin, tiukkaa kamaa tämä on silti.
Kiitoksia mielenkiinnostanne kirjoittamaani arviota kohtaan.
.
