Doom metal

[HailAndKill]

No helvetti, eipä paljon paskempia uutisia olisi voinut tämän viikon alkuun tulla eli The Gates of Slumber on sitten kuollut ja kuopattu.

[Peter Vicar]

TGoS on iso menetys. Basisti Jason lähti yhtyeestä ja se oli siinä sitten. Niiden kanssa tuli kierrettyä enemmän kuin minkään muun orkesterin, hienoja muistoja.

...

Lord Vicar, Mansion ja Earthbound Machine sitten ensi viikolla Tku ja Hki, lisää keikkapuolella siitä.

[Hakkapeliitta]

Minotaurin "II" levylle on suunniteltu vinyylijulkaisua, lisää infoa tästä myöhemmin..

http://www.youtube.com/watch?v=sTIJWOTGr9E

[herr nabel]

The Wretch LP kun ei niin kolahtanut ja viimeisin tuotos Stormcrow MLP kun oli mainio niin ikävä juttu, sieltä ois saattanut tulla kova täyspitkä vielä!

[Vekenator]

Hipit huomio! Minotauro records julkas just vinyylinä Paul Chainin Alkahestin ja In the Darknessin. Alkahest varsinkin kuuluu äijän parhaimmistoon meikäläisen mielestä. Voyage to Heeeeeell!

[StuG]

Ei nyt jaksa uutta threadia aloittaa, joten suositelkaas hyvää funeral doomia, hieman Esotericin tapaan, eli psykedeelisyyttä yms. saisipi olla mukana.

[MartyrForNone]

Ei nyt jaksa uutta threadia aloittaa, joten suositelkaas hyvää funeral doomia, hieman Esotericin tapaan, eli psykedeelisyyttä yms. saisipi olla mukana.

Anhedonist. Enempi tosin sellaista melankolista, depressiivistä ehkä, ei niinkään psykedeliaa.

[Cvbe]

2013 goes down as the 10th year in Garden of Worm’s existence. With one full-length album, a handful of small releases and a couple of dozen gigs under our belts, one could admittedly say that things have taken their time to shape up. For a while now we’ve felt that it is time to put an end to the silence that has gone on for probably too long.

So, come March 2014 and we will find ourselves busy recording a follow-up for the self-titled 2010 album. The studio is booked. This one will feature material ranging from slow doom metal dirges via psychedelic improvisation to earthy and laid back hard rock packed with newfound inspiration.

While trying to cope with the wait, kick back and relax with an outtake from the self-recorded and -released tape we made a year back. Here’s a song called “Fleeting are the days of man”.

[Häpeä]

Ei nyt jaksa uutta threadia aloittaa, joten suositelkaas hyvää funeral doomia, hieman Esotericin tapaan, eli psykedeelisyyttä yms. saisipi olla mukana.

En nyt tiedä siitä puhtaasta funeralista mutta, tsekkaa Ahab.

[Häpeä]

Ja lisää hyvää, uutta hautajaismeininkiä

http://youtu.be/DLgk6XgzHwY

[Lane]

Venälänen Abstract Spirit tarjoilee funeral doomia neljän levynsä edestä Bandcamp-sivullaan. Suosittelen.

[Häpeä]

Niin, ja Esotericmaisuutta (ja samoja tyyppejä) löytyy kovasti Lychgatesta.

http://lychgate.eu/

[Zhema]

Tuli uusimmasta Iron Fististä bongattua semmonen bändi kun Capilla Ardiente. Kävin justiinsa "Bravery, Truth and the Endless Darkness" levykäisen hakemassa ja perskeles, hyvin jytisöö! Jos Solitude Aeturnus, Candlemass tai Procession uppoaa, niin uppoo tämäkin. Sisältää jäseniä Processionista.

[Frostheim]

- - Capilla Ardiente - -

Jos Solitude Aeturnus, Candlemass tai Procession uppoaa, niin uppoo tämäkin.

Meikä on kivenkova Solitude Aeturnus -faniboikka, samaten Candlemassin Epicus on mm. tärkeimpiä teoksia ikinä. Mutta sit esim. Procession tai Capilla eivät uppoa lainkaan. Ns. "epic doom" on toki itselle helvetin tärkeä ja kovaa koliseva tuomionlaji, mutta omaan makuuni oikeasti hyviä bändejä (tarkemmin siis ehjänä kokonaisuutena toimivia yhtyeitä) on lopulta valitettavan vähän, siis sellaisia, joiden kanssa ei leviäisi pälli viimeistään siinä vaiheessa, kun laulaja avaa suunsa, vaikka muutoin biiseissä hyviä juttuja olisikin. Läjäpäin on tullut käytyä alan nimikkeitä ajan mittaan läpi, ja uuden & mahdollisuuksien mukaan positiivisesti yllättävän etsinnästä löydän itseni melko usein. Mutta oma tuomioni (*köh*) ainakin toistaiseksi tässä vaiheessa on, että hirvittävän paljon on joko keskinkertaisia tai suorastaan huonoja laulajia juurikin tämän alagenren edustajissa noin yleisesti. Tää Capillan jäbäkin on siinä rajoilla, että jaksaako tuota edes pienessä hönössä vai ei, vaikka biisit itsessään ihan meneviä toki ovatkin. Ei toki sillä, välillä tulee toki palailtua näiden vähemmän iskeneiden pariin uudelleenkin, jos vain hiukankaan on jotain erikoisempaa tai parempaa jäänyt mieleen biiseistä noin muutoin. Ties vaikka jossain vaiheessa viimein kolisisi tämäkin. =)

[Dies Irae]

Kun noita linkkejä tänne laitatte, niin sellainen pikku toive, että niitä saa myös nimetä. Ei oikein huvita randomilla tsekata, mitä kunkin alta löytää.

Joko vain nimeä ja linkkiä perään tai sitten koko linkin nimeäminen:

HALUAMASI TEKSTI

[Zhema]

Tää Capillan jäbäkin on siinä rajoilla, että jaksaako tuota edes pienessä hönössä vai ei, vaikka biisit itsessään ihan meneviä toki ovatkin.

No eihän toi nyt mikään Rob tai Messiah ole, mutta kyllä mun mielestä sielä rajan paremmalla puolella. Ehkä sitä on tullut rima matalemmalle kun on niin monta kertaa joutunut luovuttamaan tämän genren bändien kohdalla nimenomaan laulun takia.

[haukka_]

Eeppisestä doomista kun kerta tuli puhe, niin itellä on viime aikoina ollut kovassa huudossa maltalainen Forsaken:

[youtube]s22uWpg3wpI[/youtube]

Dominaeon ja After the Fall levyt on kyllä molemmat kannesta kanteen aika rautasta tavaraa. Erityisesti vokalistin osalta.

Ja While Heaven Wept:iähän ei voi tietenkään koskaan kuunnella liikaa. Vaikka ensimmäisellä kerralla se juuston määrä kyllä vähän säikäytti.

[Frostheim]

- - tai Messiah - -

Messiah on mun mielestäni aivan järkyttävän huono laulaja överivibroineen ja överiteatraalisuuksineen kaikkineen. En voi sietää kyseisen taistelupallon ääntä suunnilleen kuin vain hyvin vähissä erissä. Alkupään Candlemass olis mun mielestäni aivan vitusti kovempaa jos Längquist olis ollut mukana alusta lähtien aina Tales of Creationiin saakka. Mutta mikä vitun aivoitus oli sille lähteä veks debyytin jälkeen ja sit joku vitun Marcolin tilalle. Mulle Johan on SE Candlemassin laulaja yyber alles. Muita en kelpuuta ikinä. Piste. Lowen aikainen matsku puolestaan on siitä paskaa, että biisit itsessään ovat tylsiä, tasapaksuja sekä mitäänsanomattomia, ja siihen päälle muutoin hienon (tai peräti kovimman ikinä!) laulajan ääni on suunnilleen väkisin vain liimattu ja ympätty irrallisena kaiken muun päälle. Eihän se toimi niin yhtään sellainenkaan. Sit taas uudempi välimaaston Candlemass ennen Lowen aikoja muine laulajayrityksineen on jo sit sen verran heikkoa kamaa että ei sitä spedeilyä jaksa enempiä edes kommentoida.

Forsaken on paikoin ihan kohtalaisen ok settiä, mutta jotain määrättyä twistiä ja voimaa jää tostakin mun kirjoissani uupumaan...

Toi nyt edes hiukan parempaa niiltä:
[youtube]AlMpOVfeKog[/youtube]

Mutta toi While Heaven Wept jota kovin moni niin hehkuttaa... Hyvät hyssykät, olen yrittänyt jo lukemattomat kerrat niiden kamaa testailla ja vielä edelleenkin joo ei kiitos helvetti soikoon / vittu morjens -split. Sitä juustoisuutta ja muniin puhaltelua ei kestä oikeasti erkkikään. Meikä edellyttää doomilta "hiukan" enemmän särmää.

PS. No niin elikkäs hehheh. Muutamakin kalja tässä vedetty ja tunteenpalot asian tiimoilta lievästi pinnassa!

[Frostheim]

Tossa tuli joskus vastaan tommonen kuin Vein:

[youtube]pcrooCMNtW0[/youtube]

[youtube]tuqxrcVzXwA[/youtube]

Mutta jotain uupuu tästäkin. Tavallaan ok, mutta jotenkin lopulta hiukan keskenkasvuista tämäkin.

Altar of Oblivion on puolestaan sarjassamme niitä bändejä, joita olen yrittänyt monet kerrat lähestyä uudestaan, mutta oikeasti vitulla päähän tota laulajaa tässäkin:

[youtube]35BjEYKRdto[/youtube]

[youtube]-iaVn-EYQqM[/youtube]

Italiasta löytyy epic doomia kans jonkin verran, Thunderstorm nyt huomattavimpana, mutta jokin tässäkin mättää:

[youtube]EN8JWttXa28[/youtube]

[Zhema]

No ei ihme ettei Felipe Plazan ääni kelpaa.

Kyllä meikäläinen jumaloi niin Epicusta, Nightfallia kuin King of the Grey Ilandsiakin.

[Frostheim]

Jooh, olen järkyttävän ronkeli.

Brittiläinen Solstice on eritoten Lamentationsilla ihan saatanan kovaa settiä, hyvä perkele!!! Tämä pyyhkii lattiaa melko monella muulla:

[youtube]H8gvs6UhpfA[/youtube]

Ei sillä, ei noidenkaan laulaja mikään kovin erikoinen lopulta ole, mutta jotenkin vain sopii tohon yhteyteen hemmetin hyvin. En edes osais lopulta kuvitella muunlaista just tolle levylle, kun tuohon tuotokseen sellaisenaan niin vahvasti ajan myötä tottunut. Biisithän taasen ovat asianomaisella levyllä aivan timanttia.

[Frostheim]

Ja vielä on pakko tähän saumaan hehkuttaa Troublea. Ilman sitä olis niin Solitude Aeturnus kuin Candlemasskin jääneet jos eivät ihan nyt syntymättä niin vähintään olleet lopulta jotain ihan muuta. Psalm 9, The Skull, Run to The Light ja S/T ovat merkkiteoksia, silloin, nyt ja ikuisesti.

Just joitain tän tyyppisiä, selkeästi 80-luvun heavymetalimpia juttuja toivoisin myös nykypäivän doomilta:

[youtube]oqNR-_nHZwQ[/youtube]

[youtube]kfhKNE81uQU[/youtube]

Mutta ehkä käyn tästä nyt nukkumaan ja selviämään illan kaljoista.

Jatkakaa / doom on -split. \,,/

[Poppers vastaava]

[youtube]PHPMGMrUSW0[/youtube]

[Sabbathman]

Messiah on mun mielestäni aivan järkyttävän huono laulaja överivibroineen ja överiteatraalisuuksineen kaikkineen. En voi sietää kyseisen taistelupallon ääntä suunnilleen kuin vain hyvin vähissä erissä. Alkupään Candlemass olis mun mielestäni aivan vitusti kovempaa jos Längquist olis ollut mukana alusta lähtien aina Tales of Creationiin saakka. Mutta mikä vitun aivoitus oli sille lähteä veks debyytin jälkeen ja sit joku vitun Marcolin tilalle. Mulle Johan on SE Candlemassin laulaja yyber alles. Muita en kelpuuta ikinä.

Kiitos aamukaffinauruista! "Taistelupallo"...

Candlemassia minulle ei koskaan kukaan suositellut, oli vain kyselyitä että olenko kuunnellut sitä. Muutaman vuoden verran Candlemass jäi kokeilematta kaikkien muiden bändien paineessa. Taisin itsekseni luulla että se on jotain flegmaattista funeral doom -räkää...No, lopulta Epicus-levyn 25-vuotispainoksen julkaisu-uutisen luettuani päätin kokeilla ko. levyä että mikä se levy ja tämä bändi oikein on. BOOM!!! Tuosta levystä ja Candlemassista tuli heti yksi tärkeimmistä viime vuosien löydöistä minulle. Epicus... on mielestäni kaikkein vahvin Candlemassin levyistä ja pidän kyllä Johan Längqvistin laulusta ihan korvat mustana. Siltikin, Messiaan aikakausi 1987-1992 jyrää meikälle kokonaisuutena aivan mahtavasti ja eniten, varsinkin Nightfall ja Tales...Pidän Candlemassin + albumiakin kovana teoksena, niin Messiaan laulun kuin myös itse musiikin puolesta.

Livetilanteessa toivoisin näkeväni ja kuulevani nimenomaan Messiaan. Erilaisilla livejulkaisuilla juuri hänen laulusuorituksensa ja lavapreesensinsä osuu ja uppoaa, myös ykköslevyn kappaleiden esityksensä ovat maagisia. Jotenkin kun mietinkään Candlemassia niin tämä "taistelupallo" siellä kummittelee. "Taistelupallo"...hah, ei vittu että jaksaa repeillä tähän! Pitäis melkein teettää paita jossa on 2-värisenä varjostuskuvana Messiaan naama ja Candlemassin logon tekstillä TAISTELUPALLO.

Vanhemmat kaverini, jotka a) eivät suositelleet tätä bändiä minulle vaan kyselivät vain ja b) ovat kuunnelleet Candlemassia 80-luvun lopulta lähtien, vannovat myös Messiaan nimeen. Toinen näistä kieltäytyi lähtemästä suosikkialbuminsa Ancient Dreams -juhlakeikalle koska ei ollut "munkkia" mukana. En minäkään lopulta lähtenyt, yksin kun olisi pitänyt (taas) reissata.

Onneksi keikka on nyt tulossa Jalometallissa. Mats Leven laulajana, ei se mitään koska arvostan Matsia laulajana ja onhan hän vakuuttanut hyvin Candlemassinkin laulajana.

20th Anniversary Party DVD on vielä katsomattomana hyllyssä, siellähän on Johan Längqvist ja Tony Martin vierailijoina - pitääpä tykittää se pian!

Muutamakin kalja tässä vedetty ja tunteenpalot asian tiimoilta lievästi pinnassa!

Kun lukee tekstejäsi näistä eri bändeistä, käy mielessä että pitäisi järjestää johdollasi jonkinlainen Welcome To The Land Of Doom -iltama jossa opastat läpi doomin iloisen maailman...

[Frostheim]

TAISTELUPALLO.

Marcolinin ajan levyt toimivat kyllä muutoin, vahvaa ja ikonista materiaalia toki kaikilla tuotoksilla. Messiahin ääntä olen tosiaan ajan mittaan kestänyt varsin vaihdellen ja enimmäkseen pienemmissä erissä. Joskus saattanut kuunnella kuin huomaamattani kokonaisen levyllisen tai parikin putkeen, kun taas jonain toisena kertana stoppi iskenyt jo parin biisin jälkeen. Ajan mittaan olen alkanut sietää ääntä kumminkin paremmin, etten oikeastaan jaksa asiasta nykyisin enempiä stressata.

Tuo mainittu 20th Anniversary löytyy itseltäkin, katsomisen arvoista kamaa ehdottomasti. Biisi "Where the Runes Still Speak" on muuten tuossa livenä vedettynä n. tuhat kertaa munakkaampi kuin levyllä (Chapter VI).

Kun lukee tekstejäsi näistä eri bändeistä, käy mielessä että pitäisi järjestää johdollasi jonkinlainen Welcome To The Land Of Doom -iltama jossa opastat läpi doomin iloisen maailman...

Heh, ei kai sentään. Olen sellaiseen yhtäältä liian valikoiva, ja toisaalta onhan täällä muitakin tämän alan "olennaisista" bändeistä tietäviä paljon. Jokainen kumminkin kokee asiat eri tavoin, hakee eri juttuja ja pitää eri asioista, ja varmaan siis parempi, jos itsekukin esim. googlettelee ja youtubettaa kaikessa rauhassa omalla ajallaan vain. =)

Vaikka doom sen monissa muodoissa onkin ollut itselle jo vuosikaudet se merkittävin juttu sekä pohjana kaikelle sittemmin tapahtuneelle toimimiselle ja tarkastelulle, ovat kaikenlaiset Messiaan, Disciplen ym. mestareiden, tietäjien ja suunnannäyttäjien tittelit/manttelit jaettu ajan saatossa jo muualle.

Ei sillä, tokihan fiilistely- ja kaljoitteluiltamat noin rennommin kiinnostavat aina.

Eikä noista meikän aiemmista kaljakoohotuksista kannata sen kummempia välittää. Keep on dooming / kippis -split vaan! \,,/