Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Etusivu    FAQ

Etusivu » Imperiumi » Imperiumi




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 337 viestiä ]  Siirry sivulle Edellinen  1 ... 10, 11, 12, 13, 14  Seuraava
 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 07 Syys 2016, 21:35 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9344
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
Äxä sai loppuviikoksi omani, siis vkon myöhässä & lauantaina sain sen haettuakin. Kai ne jotain ottivat samalla varastoon?

Mutta tämä RF on kuin paranneltu versio Rogues En Voguesta siinä tärkeimmässä -biisimielessä. ReV:hän oli levynä oikeastaan The Brotherhoodia parempi aikoinaan, siinä kun oli ainakin bonukset hyväksiluettuna (Libertalia) enemmän hyviä kuin edeltäjänsä kaikissa n. 5 biisissä.

Rapid Foraylla ihmetyttää biisistä toiseen vaihtelevat soundit, ihan kuin joissakin olisi melkein oikea rumpalikin :shock: sitten taas riffeistä saattaa johtua se, että toisissa kappaleissa terävä digisirinä häiritsee enemmän kuin toisissa. Mutta on tämä aivan eri maata kuin kaksi edellistä kyhäelmää ja tähän Metal Archivesin käyttäjän arvioon voin yhtyä edelleen itsekin; ihan kuin Rolf olisi yrittänyt taas!
Lainaa:
Holy crap WHAT? - 70%

I planned on not even touching this, I had no reason to ever do such a thing at this point. We know how much Running Wild has sucked for almost twenty years, right? Yeah I'm just gonna skip the preamble and say this is as close to a return to form we're probably ever going to get, but it's still a huge breath of fresh air for the long suffering fans of the band's glory years.

Some of the quibbles that have been plaguing the band ever since the "reformation" (because you and I both know damn well this is just a Rolf Kasparek solo project accompanied by a yes-man and a long deceased anonymous drummer that every single human in the universe knows is a damned drum machine) are still here. Rolf's ancient voice is still floundering in a dry environment in dire need of reverb to cover up his weird snarl (though the more prominent layering and generally stronger choruses certainly help here), the guitar tone is still mechanical and "steely", for lack of a better term, the drums are still an uninspired program milking three beats into oblivion, and all the best parts are still lifted almost note for note from previous classics. But despite all of these problems, Rolf is spending more time ripping off classic albums like Pile of Skulls and Black Hand Inn instead of The Brotherhood. The abundance of lame cock rock songs have been shaved down dramatically, with only a few here to really stink up the joint, and even then a good chunk of them are actually some pretty entertaining tunes. For example, "Stick to Your Guns" should be the exact kind of song I loathe from a surface perspective, but it's more well written than something like "Me and the Boys" or "Down to the Wire". It sounds like a lost AC/DC tune from their stadium filling days, instead of a weak filler track on a 70s KISS album like every other rock song he's penned since the turn of the century. "By the Blood in Your Heart" calls to mind something like "Uaschitschun" or "March On", or even one of Judas Priest's lesser anthems like "United" or "Take On the World". But, like "Stick to Your Guns", it just works somehow. The utterly incessant ohrwurm of the chorus is a pretty large reason for that.

But really, those aren't the main draws of any Running Wild album. "Fight the Fire of Hate" will always pale in comparison to "The Phantom of Black Hand Hill", and that's no different here, since the more metallic and speedy numbers that hearken back to their halcyon years are the best songs here by a galactic mile. "Black Bart" was chosen as an advance single, and that was possibly the smartest thing anybody could have done to promote the album, since it sounds straight out of Pile of Skulls. Granted, part of that is because it's so similar to "Jennings' Revenge", but that doesn't bother me since that's one of their unsung classics of the era. The song is filled to the gills with those glorious nautical melodies that were the band's bread and butter from 87-02. Quick tremolo melodies and sharp triplets make up the lion's share of the music on the track, and every little quirk present is just so indicative of what used to make them so great that it stands head and shoulders above literally everything Rolf has released since Victory (with the obvious exception of "Libertalia", which was basically a lost Blazon Stone song burrowed away as a bonus track on their worst album). The major scale melody immediately following the solo, the catchiest chorus he's written since "Pirate Song", everything here is great, and any Running Wild fan worth their salt will find themselves enthralled with the track from the opening seconds.

While "Black Bart" stands as the obvious highlight, several other songs are littered with golden moments as well. "Warmongers" uses the main riff from "Black Hand Inn", and it works just as well 22 years later. Songs like "Black Skies, Red Flag" and "Hellectrified" are much more in line with traditional heavy metal than the speed metal monsters of "Black Bart" and "Blood Moon Rising" (which, like all the other good songs here, reminds me of a previous classic, this one being "Lions of the Sea"), but they're very strong regardless. The signature closing epic, "Last of the Mohicans" works extremely well too. It, like "Bloody Island" before it, just rips off "Treasure Island" with a startling lack of restraint, but god dammit it works. I don't know if it's just the fanboy in me hearing familiar sounds and instantly latching on after years and years of every new release being worse than the one previous, but to me it just shows that Rolf is still good at what he used to do and he's simply choosing to do it again. He's always bordered on self-plagiarism but it's always been well written and endearing enough to not really matter, and that's exactly what's happening here.

It seems like Rolf somehow remembered how to write excellent choruses again, because the only song that fails in that respect, and unsurprisingly ends up as the only song on the album that I can confidently say is just flat out bad, is "Into the West". The shitness of that song actually almost sours the entire album because it encompasses everything wrong with the drum machine era of RW. The weak chorus, the uninspired riffs and melodies, the fact that it just inoffensively passes through one ear and flops out of the other, it's almost insulting since it's clearly trying to emulate "Little Big Horn" and it's just completely ineffectual anyway. It's weird, it doesn't do anything that any other tracks don't do, but it just doesn't work for me, so take that with a grain of salt.

I'm probably making this sound like it's much better than it actually is, and I'll fully admit that. Rapid Foray is a solid album but nothing more than that. There are tons of little moments of brilliance (like the chorus of "Black Bart" or the "whoa-oh oh" parts in the title track) but none of the songs really live up to their predecessors. It aims for the sound of the early 90s and lands somewhere in the early 00s instead, stuck somewhere between the "solid but not great" The Rivalry and "half great and half fucking terrible" The Brotherhood. I'm cognizant enough to know that the rose tinted glasses are on with me right now, and tracks like "Blood Moon Rising" and "Hellectrified" will very likely fade from memory in favor of the obvious highlights like "Black Skies, Red Flag", "Black Bart", and "Last of the Mohicans", but for a long time fan, this is exactly the kind of album we were hoping Shadowmaker would have been. Remember how I said Resilient, despite a more mediocre slog on the whole, was stronger than Shadowmaker purely because it sounded like Rolf was having fun again? Rapid Foray takes that to the next level, as this is the most energetic and fun-loving collection of songs Running Wild has managed to put together in almost twenty years. It's not going to be on any year end best-of lists unless you're a dad, oldnoob, or German metal magazine, but it's extraordinarily refreshing to get an even "solid at best" album out of Rolf these days so it's worth a listen regardless.


PS: Yes, he does the thing he always does in like eight of the eleven songs. Rejoice.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 08 Syys 2016, 06:06 

Liittynyt: 02 Elo 2012, 13:24
Viestit: 19
No niin kahden kuukauden mittainen Running Wild-projekti takana kun uusin levy Rapid Foraykin on saatu nuijittua päähän. Ei se määränpää vaan se matka-sananparsi tuli heti mieleen sillä onhan ollut unohtumaton matka! Harvoin näissä pitkissä koko tuotannon käsittävissä projekteissa pysyy mieli virkeänä ja fokus itse asiassa mutta nyt ei sitä ongelmaa ollut laisinkaan.

Bändi ei täysin tuntematon ole ollut ennenkään mutta seikkaperäinen tutustuminen oli tarpeen että voisi arvioida uuden levyn suhteessa vanhaan tuotantoon. Hyvää ystävääni käy myös kiittäminen bändin tutustumisesta sillä tällaiset aarteet ei saa jäädä löytämättä.

Vähän itseään etsivän alun jälkeen (Gates To Purgatory sekä Branded And Exiled) bändi kyllä löysi tyylinsä Under Jolly  Rogerilla ja siitä eteenpäin levyt toisensa perään(Port Royal, Death or Glory, Blazon Stone ja Pile of Skulls) olivat heavy metallin juhlaa joka omalla kohdallani huipentui tuohon aivan loistavaan Black Hand Inniin. Kyseinen levy menikin heittämällä aivan tuonne omien suosikkien kärkipäähän. Mielestäni  tämän jälkeen bändi ei ehkä  enää saavuttanut sitä rimaa minkä se oli itselleen asettanut Black Hand Innillä. The Rivalry pääsi kyllä lähelle. Näistä viidestä seuraavasta(Victory, Brotherhood, Rogues en Vogue, Shadowmaker ja Resilient) löysin kuitenkin paljon hyviä juttuja ja ovatkin paljon mainettaan parempia levyjä vaikka Shadowmaker ja Resilient ovat jo melko kaukana siitä tutusta Running Wild-muotista.

Tätä uutta levyä kohtaan odotukset olivat joko hieman pelonsekaiset tai varovaisen optimistiset. Kansi ainakin lupaili hyvää jos niistä nyt ikinä voi mitään päätellä. Maistiaisia levyltä eivät kertoneet oikein mitään joten sokean uskon varassa mentiin ja se kyllä kannatti. Uusi levy osoitti ainakin mulle sen että Running Wild on edelleen relevantti ja Rolfilla on vieläkin taito hallussa(halutessaan). Uudella levyllä kuullaan taas niitä tuttuja melodioita joista bändi alunperinkin tunnetaan, päivitettynä toki. Tuotannollisiin puoliin en sen kummemmin jaksa mennä kun biisit on tärkeämpiä on sitten konerummut tai ei. Ja tunnetta näistä uusista kappaleista löytyy. Nousi hymy huulille kun tätä uutukaista kuuntelee että jes Running Wild on palannut!

Nyt on vähän tyhjä olo. Uusi levy menee vielä useamman kerran läpi mutta mitä sitten. Tämä projekti oli todella mieluinen ja vaikea irtautua siitä. Taidanpa siis aloittaa alusta....

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 08 Syys 2016, 08:26 

Liittynyt: 09 Elo 2007, 22:12
Viestit: 115
Jussi kirjoitti:
Äxä sai loppuviikoksi omani, siis vkon myöhässä & lauantaina sain sen haettuakin. Kai ne jotain ottivat samalla varastoon?

Mutta tämä RF on kuin paranneltu versio Rogues En Voguesta siinä tärkeimmässä -biisimielessä. ReV:hän oli levynä oikeastaan The Brotherhoodia parempi aikoinaan, siinä kun oli ainakin bonukset hyväksiluettuna (Libertalia) enemmän hyviä kuin edeltäjänsä kaikissa n. 5 biisissä.

Rapid Foraylla ihmetyttää biisistä toiseen vaihtelevat soundit, ihan kuin joissakin olisi melkein oikea rumpalikin :shock: sitten taas riffeistä saattaa johtua se, että toisissa kappaleissa terävä digisirinä häiritsee enemmän kuin toisissa. Mutta on tämä aivan eri maata kuin kaksi edellistä kyhäelmää ja tähän Metal Archivesin käyttäjän arvioon voin yhtyä edelleen itsekin; ihan kuin Rolf olisi yrittänyt taas!
Lainaa:
Holy crap WHAT? - 70%

I planned on not even touching this, I had no reason to ever do such a thing at this point. We know how much Running Wild has sucked for almost twenty years, right? Yeah I'm just gonna skip the preamble and say this is as close to a return to form we're probably ever going to get, but it's still a huge breath of fresh air for the long suffering fans of the band's glory years.

Some of the quibbles that have been plaguing the band ever since the "reformation" (because you and I both know damn well this is just a Rolf Kasparek solo project accompanied by a yes-man and a long deceased anonymous drummer that every single human in the universe knows is a damned drum machine) are still here. Rolf's ancient voice is still floundering in a dry environment in dire need of reverb to cover up his weird snarl (though the more prominent layering and generally stronger choruses certainly help here), the guitar tone is still mechanical and "steely", for lack of a better term, the drums are still an uninspired program milking three beats into oblivion, and all the best parts are still lifted almost note for note from previous classics. But despite all of these problems, Rolf is spending more time ripping off classic albums like Pile of Skulls and Black Hand Inn instead of The Brotherhood. The abundance of lame cock rock songs have been shaved down dramatically, with only a few here to really stink up the joint, and even then a good chunk of them are actually some pretty entertaining tunes. For example, "Stick to Your Guns" should be the exact kind of song I loathe from a surface perspective, but it's more well written than something like "Me and the Boys" or "Down to the Wire". It sounds like a lost AC/DC tune from their stadium filling days, instead of a weak filler track on a 70s KISS album like every other rock song he's penned since the turn of the century. "By the Blood in Your Heart" calls to mind something like "Uaschitschun" or "March On", or even one of Judas Priest's lesser anthems like "United" or "Take On the World". But, like "Stick to Your Guns", it just works somehow. The utterly incessant ohrwurm of the chorus is a pretty large reason for that.

But really, those aren't the main draws of any Running Wild album. "Fight the Fire of Hate" will always pale in comparison to "The Phantom of Black Hand Hill", and that's no different here, since the more metallic and speedy numbers that hearken back to their halcyon years are the best songs here by a galactic mile. "Black Bart" was chosen as an advance single, and that was possibly the smartest thing anybody could have done to promote the album, since it sounds straight out of Pile of Skulls. Granted, part of that is because it's so similar to "Jennings' Revenge", but that doesn't bother me since that's one of their unsung classics of the era. The song is filled to the gills with those glorious nautical melodies that were the band's bread and butter from 87-02. Quick tremolo melodies and sharp triplets make up the lion's share of the music on the track, and every little quirk present is just so indicative of what used to make them so great that it stands head and shoulders above literally everything Rolf has released since Victory (with the obvious exception of "Libertalia", which was basically a lost Blazon Stone song burrowed away as a bonus track on their worst album). The major scale melody immediately following the solo, the catchiest chorus he's written since "Pirate Song", everything here is great, and any Running Wild fan worth their salt will find themselves enthralled with the track from the opening seconds.

While "Black Bart" stands as the obvious highlight, several other songs are littered with golden moments as well. "Warmongers" uses the main riff from "Black Hand Inn", and it works just as well 22 years later. Songs like "Black Skies, Red Flag" and "Hellectrified" are much more in line with traditional heavy metal than the speed metal monsters of "Black Bart" and "Blood Moon Rising" (which, like all the other good songs here, reminds me of a previous classic, this one being "Lions of the Sea"), but they're very strong regardless. The signature closing epic, "Last of the Mohicans" works extremely well too. It, like "Bloody Island" before it, just rips off "Treasure Island" with a startling lack of restraint, but god dammit it works. I don't know if it's just the fanboy in me hearing familiar sounds and instantly latching on after years and years of every new release being worse than the one previous, but to me it just shows that Rolf is still good at what he used to do and he's simply choosing to do it again. He's always bordered on self-plagiarism but it's always been well written and endearing enough to not really matter, and that's exactly what's happening here.

It seems like Rolf somehow remembered how to write excellent choruses again, because the only song that fails in that respect, and unsurprisingly ends up as the only song on the album that I can confidently say is just flat out bad, is "Into the West". The shitness of that song actually almost sours the entire album because it encompasses everything wrong with the drum machine era of RW. The weak chorus, the uninspired riffs and melodies, the fact that it just inoffensively passes through one ear and flops out of the other, it's almost insulting since it's clearly trying to emulate "Little Big Horn" and it's just completely ineffectual anyway. It's weird, it doesn't do anything that any other tracks don't do, but it just doesn't work for me, so take that with a grain of salt.

I'm probably making this sound like it's much better than it actually is, and I'll fully admit that. Rapid Foray is a solid album but nothing more than that. There are tons of little moments of brilliance (like the chorus of "Black Bart" or the "whoa-oh oh" parts in the title track) but none of the songs really live up to their predecessors. It aims for the sound of the early 90s and lands somewhere in the early 00s instead, stuck somewhere between the "solid but not great" The Rivalry and "half great and half fucking terrible" The Brotherhood. I'm cognizant enough to know that the rose tinted glasses are on with me right now, and tracks like "Blood Moon Rising" and "Hellectrified" will very likely fade from memory in favor of the obvious highlights like "Black Skies, Red Flag", "Black Bart", and "Last of the Mohicans", but for a long time fan, this is exactly the kind of album we were hoping Shadowmaker would have been. Remember how I said Resilient, despite a more mediocre slog on the whole, was stronger than Shadowmaker purely because it sounded like Rolf was having fun again? Rapid Foray takes that to the next level, as this is the most energetic and fun-loving collection of songs Running Wild has managed to put together in almost twenty years. It's not going to be on any year end best-of lists unless you're a dad, oldnoob, or German metal magazine, but it's extraordinarily refreshing to get an even "solid at best" album out of Rolf these days so it's worth a listen regardless.


PS: Yes, he does the thing he always does in like eight of the eleven songs. Rejoice.


Hienoa, että edes joku on tuon Äxän kautta saanut! Itse tilasin ennakkoon tuon heti kun oli mahdollista ja vieläkin lukee, että jälkitoimituksessa.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 09 Syys 2016, 23:33 

Liittynyt: 14 Huhti 2012, 17:17
Viestit: 402
Mane kirjoitti:
Jussi kirjoitti:
Äxä sai loppuviikoksi omani, siis vkon myöhässä & lauantaina sain sen haettuakin. Kai ne jotain ottivat samalla varastoon?

.




Tuo äxän toiminta noiden ennakkotilausten kanssa alkoi aikoinaan tympiä itseäni niin etten edes enää yritä mitään ennakkotilausta tehdä sieltä. Vaihdoin tilausteni tekemisen EMP:lle. Vielä en ole tuota RW:n uusinta ostanut mutta eiköhän sekin tule hankittua kunhan olen tärkeimmät (Testament, Grim Reaper, Hardline) hommannut.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 10 Syys 2016, 23:44 

Liittynyt: 20 Maalis 2003, 16:16
Viestit: 968
Paikkakunta: Kuusamo
Itse olen posermaisesti vain tyytynyt kuuntelemaan Spotifysta, mutta silti on pakko todeta, että tämähän toimii! Avausbiisi toimii hienosti ja Warmongers jatkaa hyvine kertseineen ja tuplineen pirteää meininkiä.

Running Wildille aika tyypillisesti levyn nimikappale Rapid Foray on se levyn ehkä terävin keihäänkärki. Mukavan rempseää mutta silti nopeaa toimintaa joita erinomainen bridge ja hyvä kertsi eivät ainakaan mitenkään haittaa.

Black Bart ja Hellelectrified toimivat molemmat myös, vaikka ennakkomaistiaisessa edellinen tuntui vain sellaiselta "ihan ok" -vedolta.

Noista hitaammista jynksyttelyistä By the Blood in Your Heartin kertsi jää ikävästi tai mukavasti päähän.

Last of the Mohicansiin en ole vielä uskaltanut tai ehtinyt tutustua.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 11 Syys 2016, 06:20 

Liittynyt: 22 Maalis 2004, 20:37
Viestit: 1532
Paikkakunta: Tampere, Hervanta
Yllättävän hyvän levyn on Rolf saanut aikaiseksi. Sitä voi jopa sanoa Running Wildin levyksi. Ei se klassikkojen tasolle yllä, mutta hyvä se on joka tapauksessa.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 11 Syys 2016, 12:14 

Liittynyt: 22 Huhti 2007, 16:05
Viestit: 116
Minunkin mielestä on jopa niin hyvä levy, että herää epäilys, liekkö Rolf itse tehnyt näitä biisejä .:shock:

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 29 Syys 2016, 21:40 

Liittynyt: 14 Huhti 2012, 17:17
Viestit: 402
Vasta ensimmäinen pyöräytys levylle menossa ja olen tyytyväinen. Parasta RW:ia sitten Rogues En Voguen. Eniten iskee alkupään kolme ekaa ja instrumentaali sekä Hellectrified.

Josko se Rolfin alus on taas löytänyt kurssilleen ja seuraava levy olisi vielä parempi.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 22 Loka 2016, 17:51 

Liittynyt: 15 Syys 2010, 15:36
Viestit: 443
Paikkakunta: Perse
Nyt on aika ristiä sormet ja varpaat. Running Wild nimittäin poistuu Saksanmaalta ensimmäistä kertaa sitten Jeesuksen aikojen.

"RUNNING WILD is going to play Russia for the very first time: Whom of you will we see in April 2017 in Saint-Petersburg (07.04.) and Moscow (08.04.)?"

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 22 Loka 2016, 21:20 

Liittynyt: 24 Elo 2002, 13:17
Viestit: 92
Paikkakunta: Hell On Earth
Kuin myös Running Wild soittaa Espajansa jollain metallifestareilla. Mikäs nyt Rolfiin on mennyt ? Eikös sen eukko pitänyt olla sairas, ettei voinut poistua Saksasta ??

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 23 Loka 2016, 11:20 

Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:26
Viestit: 293
Paikkakunta: Oulu
Archtur kirjoitti:
Kuin myös Running Wild soittaa Espajansa jollain metallifestareilla. Mikäs nyt Rolfiin on mennyt ? Eikös sen eukko pitänyt olla sairas, ettei voinut poistua Saksasta ??


Rock Fest Barcelonassa taisivat olla? Tuli käytyä kyseisissä kemuissa tänä vuonna ja tarkotus ois mennä ens vuonna uudestaan varsinkin kun RW soittaa siellä. Todella asialliset kinkerit oli kyllä hispanjooleilla.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Blazon Stone - War Of The Roses
 Viesti Lähetetty: 31 Joulu 2016, 18:13 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9344
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
^ Sweden Rockissa ovatten kans; josko sinne veisi kolmatta kertaa peräkkäin tie & olisi viimevuotista Wacken-pettymystä parempi settilista...

Mutta ketju tuli mieleen kaivaa, kun ruotsalaisten BS:sta on ollut tässäkin juttua ja vuoden levy-langassa
Palantyre kirjoitti:
Running Wild - Rapid Foray
Viime vuonna ylistin Blazon Stonea Runnin Wildin manttelinperijänä; Tänä vuonna Rock'n Rolf tuli ja otti manttelinsa takaisin.


niin tuumasin kehaista vielä toistamiseenkin uusinta War Of The Rosesia. NYT on Cederik hionut biisien yksityiskohdatkin sellaisiksi että tänne kelpaa ja 2013 + 2015 eniten kompastelleet vokalistit on nyt 3. kerralla saatu kondikseen riittävän kasparekmaisen Erik Forsbergin (enpäs tiedä onko Cedelle sukua? onhan tuo yleinen nimi) tulon myötä!

On tuo RW vain kasvattanut skandinaviassa erikoisia fanipoikia peräkammareihin, kun osaavat noin emuloida Rolfin tyyliä, tuokin Ced kitaran lisäksi uudella tuntuu tributoivan Ian Finlayn ja mr. AC:n peltejä suhisuttavaa soittotyyliä rummuissa ja onpa tekaissut ihka ehdan Jens Becker-bassoinstrumentaalin Welcome To The Villagessa :o ehkä tämän tarkoituksellisen perässähiihdon vuoksi jäi 2016 top-kymppini ulkopuolelle, mutta vain siksi ja hyvin niukasti!

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 01 Tammi 2017, 07:01 

Liittynyt: 04 Touko 2003, 17:21
Viestit: 340
Paikkakunta: Pori
Mä en kyllä ymmärrä yhtään tän uuden Blazon Stone-vokalistin hehkutusta. Minusta mies kuulostaa varsin heikolta verrattuna edellislevyn jamppaan, jonka karheahko kähinä sopi bändin musiikkiin paljon tätä siloiteltua kultakurkkua paremmin. Joissain kohdissa tämä kakkos-Forsberg kyllä tuntuu vähän yrittävän kovistella, mutta kun ei vakuuta. Kovin vähän voimaa äänessä. Jossain AOR-pumpussa tai Keldian-kloonissa vois ollakin mies paikallaan. Ekan levyn tyyppi kuulosti muuten vaan enemmän Rolfilta, en tajua mitä vikaa siinäkin muka on.

Eikä nää biisitkään kyllä putoa meikälle yhtään samalla tavalla kuin edellislevyillä. Plus soundeissa mättää joku mitä en oikein osaa määritellä. Jotenkin... ohuet?

Kyllä Rolfing Wild vie erän 2016 ihan suvereenisti. Katsotaan miten jatkossa.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 01 Tammi 2017, 07:58 

Liittynyt: 04 Touko 2003, 17:21
Viestit: 340
Paikkakunta: Pori
Jaaha, jotku italiaanot on kuullu Blazon Stonea ja päättäny että "hei meki halutaan!"



Huvitti ensi alkuun jo muutenkin, mutta sitten katsoin videon kuvaukseen ja alkoi oikein naurattaa:

Lainaa:
-- Cederik Forsberg - Drums

Wild Waves was mixed and mastered by Cederick Forsberg at Studio 2-Takt in Sweden.


On se saatana ihme jätkä :D

P.S: On tuo BS:n uus vokalisti ainakin tätä makaroonia parempi :)

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Blazon Stone
 Viesti Lähetetty: 02 Tammi 2017, 20:40 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9344
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
Palantyre kirjoitti:
Mä en kyllä ymmärrä yhtään tän uuden Blazon Stone-vokalistin hehkutusta. Minusta mies kuulostaa varsin heikolta verrattuna edellislevyn jamppaan, jonka karheahko kähinä sopi bändin musiikkiin paljon tätä siloiteltua kultakurkkua paremmin. Joissain kohdissa tämä kakkos-Forsberg kyllä tuntuu vähän yrittävän kovistella, mutta kun ei vakuuta. Kovin vähän voimaa äänessä. Jossain AOR-pumpussa tai Keldian-kloonissa vois ollakin mies paikallaan. Ekan levyn tyyppi kuulosti muuten vaan enemmän Rolfilta, en tajua mitä vikaa siinäkin muka on.

Eikä nää biisitkään kyllä putoa meikälle yhtään samalla tavalla kuin edellislevyillä.

Näh, mie en uso, tai siis ole samaa mieltä. En tosin tiedä hehkuttaako tuota E. Forsbergiä kukaan muu, mutta samapa se sillä.

Tuosta jos otetaan ihan satunnaisotannalla reilun vuoden(! -nopea tahti tälläkin) takaa a Traitor Among Us, niin se Georgy Peichev kuulostaa kun a) laulaisi pottu suussa & b) on heikkoa tasoaan jouduttu miksaamaan enemmän taustalle. Kun taas vastaava Stay In Hell tuossa on War Of The Rosesilta ihan eri luokkaa oleva suoritus omiin korviin. Jos ne on nuo korkeammat sfäärit mitkä tuovat AOR:n mieleen, niin kyllähän niitä Rolfinkin soundissa on ollut -varsinkin tuotannon ensimmäisessä neljänneksessä.
Toki ne ovat nuo biisit, mitkä ovat se kaikkein tärkein, eikä tuo SIH ole edes parhaita uudelta* vaan parempia ne Voici La Grande Peur & Mask Of Gold esimerkiksi ovat. Return To Port Royalilla niitä _hyviä biisejä_ taas ei löytynyt tänne päin yhtäkään ja toinen Erik, Nordkvist oli sen vokalistina sanalla sanoen paska :|

*en tiedä sitten onko WOTR sen vuoksi niin tiukka ja hyvä kokonaisuus, jos sen fillerit on siivottu tälle viimeisimmälle julkaisulle, Ready For Boarding (eh..) 4 biisin EP:lle? Pitää panna kuunnellen, josko silläkin on hyvää materiaalia ja julistaa tuo Cede ehdaksi ihmemieheksi, bändinsä parantamisen suhteen. Rocka Rollasin se kyllä lopetti, kun ei itse pysty vokalistina toimimaan, joten ehkä sekin tuo riffi- ja melodiapankin saldoa paremmaksi?

edit: Kah, noinhan tuolla eepeen kommenteissa joku toinenkin miettii RR/BS-suhdetta :arrow:
Lainaa:
StrongArmOfTheLaw2 viikkoa sitten

I think they're copying RW to some extent, mainly because Blazon Stone was just a fan tribute band until War of Roses. Just listen Beasts of War and Stand your Line, it's just the Bad to the Bone riff played faster. But Ced was wise and "merged" Blazon Stone with Rocka Rollas because, frankly, he needed to step up from releasing the same albums every year for the two bands. Now Blazon Stone is its own thing while carrying the RW style, enjoying Ced's total attention and better than ever.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Blazon Stone
 Viesti Lähetetty: 02 Tammi 2017, 20:45 

Liittynyt: 22 Huhti 2007, 16:05
Viestit: 116
Jussi kirjoitti:

. Rocka Rollasin se kyllä lopetti, kun ei itse pysty vokalistina toimimaan, joten ehkä sekin tuo riffi- ja melodiapankin saldoa paremmaksi?



Justhan tuo tänään facessa kirjotti, että uus Rocka Rollas levy on tulollaan, äänitykset jo pitkällä :D

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Blazon Stone
 Viesti Lähetetty: 03 Tammi 2017, 07:45 

Liittynyt: 04 Touko 2003, 17:21
Viestit: 340
Paikkakunta: Pori
Jussi kirjoitti:
Tuosta jos otetaan ihan satunnaisotannalla reilun vuoden(! -nopea tahti tälläkin) takaa a Traitor Among Us, niin se Georgy Peichev kuulostaa kun a) laulaisi pottu suussa & b) on heikkoa tasoaan jouduttu miksaamaan enemmän taustalle.

a) En mä kyllä kuule mitään pottuja ollenkaan. Taitaa olla sun korvissa ne. :) Toisaalta mua ei muutenkaan kiinnosta laulusuorituksen ns. tekninen taso, vaan lauluääni ja sen sopivuus musiikkiin, joka tässä tapauksessa on just hyvä.
b) Onhan se miksattu harmillisen taustalle, mutta siitä lie syyttäminen Cediä eikä laulajaa. Minusta tuossa War of the Rosesillakin laulut välillä vähän hukkuu sinne sekaan.

Jussi kirjoitti:
Kun taas vastaava Stay In Hell tuossa on War Of The Rosesilta ihan eri luokkaa oleva suoritus omiin korviin. Jos ne on nuo korkeammat sfäärit mitkä tuovat AOR:n mieleen, niin kyllähän niitä Rolfinkin soundissa on ollut -varsinkin tuotannon ensimmäisessä neljänneksessä.

Ei se korkeus, vaan se pehmeys ja särmättömyys. Niinkuin jo sanoin, ei ole minusta voimaa tuossa laulussa. Enkä nyt tarkoita desibelejä, vaan sitä vaikutelmaa.

Jussi kirjoitti:
Return To Port Royalilla niitä _hyviä biisejä_ taas ei löytynyt tänne päin yhtäkään ja toinen Erik, Nordkvist oli sen vokalistina sanalla sanoen paska :|

Pistin tuon nimibiisin soimaan muistin virkistykseksi ja paitsi että biisi on hyvä*, pakko todeta että ainakin tämän bändin yhteydessä kuuntelisin tätäkin laulajaa mieluummin kuin tuota uutta. Ei se kieltämättä mikään virtuoosi ole, mutta jälleen sopii musiikkiin paremmin koska siinä on oikeanlaista karheutta ja särmää.

*Tunnustan, että ei mulla ole kahdelta ekalta Blazon Stone-levyltä jäänyt näin äkkiseltä mieleen yhtään tiettyä erityisen hyvää biisiä, mutta tämä johtuu vain siitä että ne on kaikki sen verran tasaisen hyviä. Oon aina kuunnellut kerralla ainakin yhden levyn kokonaan, useammin molemmat, ja diggaillut joka hetkestä enemmän tai vähemmän.


Apropoo, pitäisköhän sitä perustaa joku erillinen ketju näille Cedin projekteille? Meinaan kun sillä on aika helvetisti rautoja tulessa ja ois niistä varmaan enemmän puhuttavaa kuin esim. Running Wildista yksinään.
Kirjoitteleehan se tuolla Facessaan jo mm. neljännestä Blazon Stone-levystä, jonka sanoo olevan nopein BS-levy tähän asti. Saas nähdä meinaako "yhdistää" Rocka Rollasin tähän kun tuloillaan oleva levy on valmis vai häh. Henkkoht kyllä tykkäisin enemmän, jos BS pysyisi selkänä RW-tribuuttinaan ja RR jatkaisi aiempien levyjen speed metal-kohkausta. Mutta mies tekee mitä parhaaksi näkee.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Blazon Stone
 Viesti Lähetetty: 03 Tammi 2017, 19:09 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9344
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
^ b)ssä meinasin tosiaan että mun kuulemaa vokalistin huonoutta/heikkoutta on pitänyt piilottaa sitä tuonne miksaukseen; ei olisi ensimmäinen joka näin tekee.

Mutta juuh, nämä on näitä aina kun noin perustavanlaatuisia muutoksia tulee: toiset tykkää, toiset ei. Itelle kun eivät 2 ekaa toimineet, niin tervehdin ilolla tätä uutta lättyä. Mutta voin samalla kuvitella montakin vastaavanikäistä bändituttavuutta, joissa muutos olisi olisi sääli tai suorastaan kauhistus :)
Mielenkiintoista sitten miltä kuulostaa, jos ja kun sama vokalisti pysyy ensi kertaa toisenkin BS-albumin putkeen, tuo tuleva matsku.

Miksikäs ei se olisi oma ketjukin, kun varsinkin on noin käsittämättömän tuotteilias. Yksin tekee tätä oldschool-BG:täkin (onkohan sille jatkoa tulossa tai hommaako sillekin netistä uuden ukon :P ), huh!
Metal Heart kirjoitti:
Justhan tuo tänään facessa kirjotti, että uus Rocka Rollas levy on tulollaan, äänitykset jo pitkällä

Kävin katsomassa tätä Rocka Rollas RIP -nimellä olevaa fasea, kun piti ottaa seuranta pois kaiken sen vinkunan, marttyyriuden ja 'kun ei vokalistia löydy' -itkun & 1000 päivitystä viikossa vuoksi ja miten tämä vaikuttaisi olevan jokin uudelleenäänitetty julkaisematta jäänyt levy tai jotain:
Lainaa:
2017 has begun! Let's talk about CELTIC KINGS!

There was quite some buzz around the would-have-been Rocka Rollas album "Celtic Kings" a couple of years ago so let me say this again: the original recording is DITCHED! You can find some recordings from it on reissues of The War Of Steel Has Begun (some tracks recorded with Josef Mineur on vocals) and even the Blazon Stone - Return To Port Royal 2017 reissue, since the song "Beasts Of War" was eventually adopted by Blazon Stone from RR.
There's still a few tracks nobody has ever heard as well.

So yeah, I've said this before but consider this "Celtic Kings 2.0" because it's 5 brand new songs, the gigantic 14 minute title track and also a re-recording of Riding Wild, that's even faster than before!

And yeah, since I had trouble singing for a while I gave up on recording vocals and we searched for a singer; the one we were interested in ended up not wanting to do it... So I gave it a shot again and yeah, I'm gonna do it now. Actually, most basics of the songs have been recorded, I just have to refine some parts to take it to it's full potential.

Still a couple of solos, some drum layers, but not crazy much left.
Oh, and guest vocalists for the title track. I wont sing that one alone haha! Most slots have already been taken or at least thought about by myself tho, so don't ask if you can participate at this point. I have not asked everybody I've been interested in tho, I've been a bit slow on this, but now that I've almost completed the vocal tracks I guess it's time.

ALL IN ALL: I'm PRETTY SURE 2017 will be the final year of this story.

In short I will talk a bit about the upcoming BLAZON STONE album as well ;)

Heavy metal new year everybody!!!

Tuntuu että olin oikeassa tuosta Ready For Boardingista; vain viimeisessä biisissä oli vähän sitä voimaa, mitä War Of The Rosesilla.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 07 Tammi 2017, 01:12 

Liittynyt: 14 Huhti 2012, 17:17
Viestit: 402
Kun täällä nyt on näin kovasti tästä blazon Stonesta puhuttu niin päätin itsekin tutustua tähän. pari biisiä ihan vaan näytteenä juutuubista ja piti kitaroiden alkaessa tarkistaa että laitoin BS:ea enkä Running Wildia soimaan. MUTTA laulu kun alkoi en enää pitänyt, en vaikka kuuntelin muitakin biisejä. Harmi, niin helkkarin hyvän kuulosta musaa muuten.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: BS
 Viesti Lähetetty: 07 Tammi 2017, 15:35 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9344
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
mad-mike kirjoitti:
MUTTA laulu kun alkoi en enää pitänyt, en vaikka kuuntelin muitakin biisejä. Harmi, niin helkkarin hyvän kuulosta musaa muuten.

Miltä levyltä kuuntelit? Kun tosiaan jokaisella kolmesta on eri vokalisti.

Mutta tuo se oli itsellekin, heikkojen ja koukuttomien kappaleiden lisäksi (RTPR-debyytillä erityisesti) se ongelma viime vuosina; tällä uusimmalla, yllämainitulla WOTR:lla sitten vaihtoivat sellaiseen laulajaan jonka itse hyväksyn :)

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: BS
 Viesti Lähetetty: 08 Tammi 2017, 00:24 

Liittynyt: 14 Huhti 2012, 17:17
Viestit: 402
Jussi kirjoitti:
mad-mike kirjoitti:
MUTTA laulu kun alkoi en enää pitänyt, en vaikka kuuntelin muitakin biisejä. Harmi, niin helkkarin hyvän kuulosta musaa muuten.

Miltä levyltä kuuntelit? Kun tosiaan jokaisella kolmesta on eri vokalisti.

Mutta tuo se oli itsellekin, heikkojen ja koukuttomien kappaleiden lisäksi (RTPR-debyytillä erityisesti) se ongelma viime vuosina; tällä uusimmalla, yllämainitulla WOTR:lla sitten vaihtoivat sellaiseen laulajaan jonka itse hyväksyn :)


taisipa olla juurikin tuo Return To Port Royal. kannessa oli sellainen laiva seilaamassa. Mutta jos tosiaan laulajia on useampi ollut niin pitää tsekata uudelleen eri albumit.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 02 Helmi 2017, 00:39 

Liittynyt: 24 Elo 2002, 02:00
Viestit: 567
Paikkakunta: Praha
Vapautui juuri kaksi paikkaa Running Wildin Pietarin keikan bussimatkalle:

viewtopic.php?f=7&t=47686

Running Wildin voi nähdä myös Sweden Rockissa mihin meiltä tulee bussi niin ikään:

viewtopic.php?f=7&t=47841

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 12 Elo 2017, 20:07 

Liittynyt: 11 Elo 2003, 13:58
Viestit: 646
Paikkakunta: Desolate woods
Eka satsi noita reissueita on nyt julkaistu. Gates to Purgatorysta Death or Glory -levyyn asti. Seuraava satsi 25.8. Nuo Noisen aikaset levyt on kai olleet vähän kiven alla ja nyt näiden reissueiden myötä löytyy taas levykaupoista. Yhtyehän oli kovassa iskussa Noisen aikaan, etenkin Port Royal - Black Hand Inn väli oli melkosta lentoa, huippuhetkinään Death or Glory ja em. Black Hand Inn. Toki Under Jolly Roger ja myöhempi Masquerade ovat tasokkaita ja toki myös GUN Recordsille julkaistu The Rivalry on hyvä levy.

DoG edustaa yhtyeen ns. 80-luvun lopun soundin parhainta muotoa. Meno on jykevää, mutta vielä kuitenkin hieman kasarilla tavalla. Blazon Stonelta alkaen mukaan alkoi tulla 90-lukulaista saundia ja entistä nopeampia kappaleita ja sitä seuraavilla Pile of Skulls ja Black Hand Inn -levyillä sen kuulee hyvin. Käsittääkseni Running Wild oli yksi Judas Priestin Painkiller levyn ns. innoittajista.

Remasteroitu saundi ei äkkiseltään kuulosta huonolta tai ylenpalttisen kompressoidulta. Toki Spotify ei ole ideaali tuotannon arvosteluun.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 16 Elo 2017, 12:39 

Liittynyt: 03 Joulu 2009, 05:40
Viestit: 4581
Paikkakunta: Seinäjoki
Oli vaan mahtavaa eilen ottaa esiin postilaatikosta nämä ensimmäiset 5 remasteria. Kauan näitä levyjä on etsiskelty ja odoteltu! Hienot digipackit, vihot ja levyjen sisällöt!

En ole koskaan nähnyt näitä vanhoja RW-levyjä myynnissä missään, en lähes 20 vuotta sitten enkä koskaan sen jälkeenkään. Huuto.netissä on näkynyt joitakin näistä aina joskus harvoin mutta liian korkeilla hinnoilla. Nyt näiden remasterien julkaisun alla levyjä alkoi olla kaupan enemmänkin ja hieman kohtuullisemmalla hinnalla.

Eihän minulla ennestään ollutkaan kuin The Rivalry josta bändin fanitus aikoinaan alkoi, kaikki kolme livejulkaisua 1988, 2002 ja 2009, Gates To Purgatory (Lemon Records), Victory ja Riding The Storm 2CD.

Viime aikoina RW:n musiikki on kyllä soinut rankasti, niin hallussa olevat levyt kuin myös aikaa sitten kaverin kokoelmista kyhätty oma 2CD kokoelma 1984-1989 & 1991-1998...

25.08. tulee sitten loput 4 remasteria.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Running Wild is back!
 Viesti Lähetetty: 16 Elo 2017, 15:49 

Liittynyt: 22 Maalis 2004, 20:37
Viestit: 1532
Paikkakunta: Tampere, Hervanta
Omalla kohdallani Running Wildin kulta-aikaa oli 1987 - 1998. Niin ja hienon levyn saivat nyt viime vuonna aikaan. Onnittelut Sabbathmanille loistavista hankinnoista!

 
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
 
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 337 viestiä ]  Siirry sivulle Edellinen  1 ... 10, 11, 12, 13, 14  Seuraava

Etusivu » Imperiumi » Imperiumi


 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Siirry:  
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com ja www.imperiumi.net