Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Etusivu    FAQ

Etusivu » Imperiumi » Phobos




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1584 viestiä ]  Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 64  Seuraava
 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Elokuvat
 Viesti Lähetetty: 10 Joulu 2006, 10:08 

Liittynyt: 21 Helmi 2004, 16:18
Viestit: 479
Paikkakunta: Gifu-Japani
Tallaista aihetta ei ollut, joten paatinpa pistaa pystyyn.

Ajattelin ensiksi tehda jonkut "suositelkaa hyvia elokuvia" ketjun, mutta paadyin tallaiseen ratkaisuun. Eli, kaikkea elokuviin liittyvaa. Lempi-elokuvia, viimeksi katsottuja, suosituksia ym.

Ei pelkkia top.10 listauksia, vaan poimikaa mielummin sielta se yksi leffa, josta jaksatte kirjoittaa tarkemmin. Spoilerivaroituksia vois myos lattaa, jos jotain ratkasevaa haluaa jostain syysta kertoa.

Mina aloitan viimeksi katsomallani elokuvalla:

Coffee & Cigarettes

Ohjaaja: Jim Jarmusch

Katsoin taman viime yona ja tykkasin. Kyseiselta ohjaajalta en ole ennen nahnyt kuin Night On Earthin, joka oli sekin hyva elokuva. Elokuva on jonkinlanen tribuutti kahvilassa situskelemiselle. Varsinaista juonta ei ole, vaan unen omainen tunnelma, joka vaihtelee hyvinkin absurdeista tilanteista kiusallisiin kohtaamisiin. Elokuva on mustavalkoinen, joka ei ole miinus, silla se tukee erittain hyvin kahvilamaisemia, joissa koko elokuva tapahtuu. Nayttelijat ovat poikkeuksetta kuuluisia. Mukana on Iggy Poppia ja Tom Waitsia ym. Elokuvaa katsoessa kannattaa varata riittavasti tupakkaa ja kahvia myos itselleen, silla mina ainakin poltin melkein askin tupakkaa ja join pannullisen kahvia. Elokuvaan on myos piilotettu aika paljon pienia epa-kohtia ja viittauksia ties mihin. Niita voi itse koettaa etsia. Kaikenkaikkiaan katsottava leffa, jota voin suositella kaikille kahvilassa istujoille. Saatana kun ens vuonna tulee uusi tupakka-laki.

Kirjoittelen myohemmin lisaa, kun tulee joku hyva leffa vastaan.

Edit:Tuli kiire ja kirjoittaminen jai kesken.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 10 Joulu 2006, 18:24 

Liittynyt: 03 Marras 2005, 18:33
Viestit: 1358
Paikkakunta: Lahti
Nyt kun kerta tuli puhe tupakkaan keskeisesti littyvistä elokuvista, niin pistetään samaa aihetta itsekkin. Wayne Wangin ohjaama Smoke. Hieno, elämänmakuinen ja koskettavakin elokuva. Vaikea sanoa sanoin, kannattaa katsoa itse. Harvey Keitel tekee leffassa myös yhden uransa parhainmista suorituksista.

Tarantinon Reservoir Dogs ja Pulp Fiction ovat sellaisia elokuvia, jotka toimivat aina. Missä tahansa, koska tahansa. Mahtava dialogi yhdistyy täydellisesti raakaan väkivaltaan. Elokuvissa on myös käsittämättömän hyvät musiikit, tälläkin hetkellä soi Pulp Fictionin Soundtrack.

”Any of you fuckin' pricks move and I'll execute every motherfucking last one of ya!”

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 11 Joulu 2006, 12:13 

Liittynyt: 21 Helmi 2004, 16:18
Viestit: 479
Paikkakunta: Gifu-Japani
Hmm.. Pistetaan sitten pari leffa kokemusta lisaa:

Ensimmaiseksi Todd Solondzin elokuva Happiness joka on tullut katsottua pariin kertaan. Enimmaisen kerran nain sen pienempana, kun se tuli videolle, ja taytyy sanoa, etta vaikka pidin siita ja nauroin tyhmille asioille, niin aika saatanasti jai tajuamatta. Tuli sitten katsottua uudestaan Niagarassa kai taman vuoden alkupuolella, kun elokuvakerho Aie! Aie! sita esitti pariin otteeseen. Taytyy sanoa, etta yksi parhaiten omaa leffamakuani vastanneista tuotoksista. Ehka loistavinta elokuvissa on juuri se, kun tekee pahaa nauraa, mutta nauraa silti. Piti tiukasti otteessaan heti loistavasta alkukohtauksesta asti ja ainoa notkahdus oli mielestani viimeinen punch-line, joka ei oikeen sopinut leffan muuhun mustaan huumoriin. Huumori leffassa on todella mustaa ja aihepiiri kattaa mm. pedofiliaa ja raiskausta. Nayttely ja ohjaus ovat huippuluokkaa, enka mitaan kovin pahaa sanottavaa tasta leffasta keksi. Vahan tallainen "kriitikoiden ylistama" teos, mutta ylistavat kylla ihan syysta.

Etta jos omaa vahankin kieromman huumorintajun, niin kannattaa kattoa. Uutta leffaa en ole Solondzilta nahnyt, mutta ajattelin vuokrata, jos videoliikkeessa tormaan. Ei varmaankaan ylla samalle tasolle, mutta uskoisn, etta sekin on ihan katottava.

Seuraavaksi Pedro Almodovarin Kika, jota yksi Almodovar-fani tuttuni haukkui huonoksi leffaksi. Aitini kanssa joskus vuokrattiin kyseinen leffa kun ei ollut muutakaan tekemista ja mie ainakin yllatyin positiivisesti. Huumori on aika perus Almodovaria ja tarina mukavan kiero. Parhaiten taisi jaada mieleen eras hieman erikoinen raiskauskohtaus ja elokuvan tv-toimittaja joka uutisoi paivan kauheimmista tapahtumista. En sitten tieda mika hc-Almodovar kaveriani tassa elokuvassa arsytti, itse en ole nahnyt hanelta kuin viitisen leffaa ja pidin tasta eniten. Eli kannattaapi katsoa.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 11 Joulu 2006, 14:43 
ArthurDent kirjoitti:
Etta jos omaa vahankin kieromman huumorintajun, niin kannattaa kattoa. Uutta leffaa en ole Solondzilta nahnyt, mutta ajattelin vuokrata, jos videoliikkeessa tormaan. Ei varmaankaan ylla samalle tasolle, mutta uskoisn, etta sekin on ihan katottava.

Storytelling on aika vaikuttava pläjäys. Leffa jakautuu kahtia fiktioon ja faktaan. Jako ei perustu kerronnan kohteeseen (ainakaan suoraan) Upealla tavalla ikävää tavaraa kumpikin puolisko.

Fiktiopuoli on minun mielestäni vähän huonompi. Asiat kärjistetään turhaan. Miedomminkin olisi asian voinut esittää. Jo ensimmäiset 20 sekuntia määrittävät puoliskon tyylin ja siinä aika hyvin pysytään. Fiktion kautta totuus esiin.

Jälkimmäisen (fakta) puolen raadollisuus on erinomaisen viiltävää. Ja samalla napsahtaa maaliinsa oikein kunnolla. Elokuva kääntyy tavallaan arvostelemaan itseään. En muista nähneeni yhtä tyhjää katsetta missään leffassa, kuin mitä fakta-puoliskon päähenkilöllä. Ei tämä ole samalla tavalla hauska elokuva kuin Happiness. Jos nyt yhtään millään tavalla.

Hyvä elokuva. En lähde enempää spoilailemaan ja tulkitsemaan.

 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 13 Joulu 2006, 14:56 

Liittynyt: 04 Huhti 2003, 11:48
Viestit: 337
Eilen tuli katsottua sellainen elokuvataiteen merkkiteos kuin A Nymphoid Barbarian in Dinosaur Hell. Elämys oli todella puuduttava.

Elokuva alkaa lyhyellä mutta sitäkin sekavammalla introlla, jossa viitataan kolmanteen maailmansotaan ("the war lasted only a day - no one even knows who started it and why") ja sen seurauksena syntyneeseen ydinlaskeumaan. Viimeinen naula ihmiskunnan arkkuun oli kertojaäänen mukaan kuitenkin sodan jälkipuinti, johon ei ohjaajan mielestä ole tarpeellista paneutua sen enempää. Joka tapauksessa jäljellä on enää muutamia selviytyneitä, jotka taistelevat henkensä edestä dinosauruksiksi mutatoituneita entisiä lemmikkejään vastaan.

Pääosissa nähdään itse nymfobarbaari, hämmentävän huonosti näyttelevä ihmispökkelö Paul Guzzi sekä Kikkelis kokkelis -miehen ja Thulsa Doomin sekoitukselta näyttävä pääpahis. Täysin yhdentekevässä juonessa erilleen joutuneet hyvikset etsivät toisiaan ja taistelevat dinosauruksia sekä muita epämääräisiä pahiksia vastaan nahkavaatteisiin ja keskiaikaisiin aseisiin sonnustautuneena. Dialogia ei ole nimeksikään ähinää ja mutanttien rasittavaa kurnutusta lukuun ottamatta. Elokuvan loppukohtauskin on erikoisen lattea, sillä oikeastaan koko leffa on yhtä taistelua pääpahista vastaan, eikä viimeinen nujakointi erityisesti eroa aiemmista.

Nymfoilua ei nähdä laisinkaan, vaikka elokuvan nimi muuta lupaileekin. Kyseessä on kaikin puolin tympeä ja vältettävä tekele, jonka huumoriarvo katoaa ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ja hautautuu karmeiden näyttelijöiden, vammaisen kuvauksen ja ylipitkän käsikirjoituksen alle. Avoid.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 13 Joulu 2006, 15:41 

Liittynyt: 21 Helmi 2004, 16:18
Viestit: 479
Paikkakunta: Gifu-Japani
^Helvetti kun tuollaisista leffoista kuullessa tulee aina hinku nahda kys. leffa, vaikka paskaks haukutaan. Enpa taida kuitenkaan katsoa.

Eilen tuli katsottua Matti-elokuva. Eli siis se kaikkien tietama elokuva makihyppaaja/karaoke-laulaja Matista. Itseasiassa ylaltyin positiivisesti. En ole pitkaan aikaan kattonu mitaan suomalaista leffaa lukuunottamatta Pelikaanimiesta ja Heinahattu & Vilttitossua elokuvaa, jotka tuntuvat olevan ainoat, mita taalta loytaa (ihan hyvia molemmat anyway). Eli siis osa leffan miellyttavyydesta taisi tulla juuri sita, etta se oli suomeksi perus suomimeininkia ja minulla oli kaljaa. Vahan kuin olisi urheilukisoja katsonut. Mutta ihan tasapainoinen elokuva. Tosin kokoajan oli sellainen tunne, etta ei ole mitaan mita odottaa, kun kaiken jo tietaa. Nayttely oli varsin hyvaa, ja varsinkin Matin ja Mervin nayttelijat, sen lisaksi, etta nayttelivat roolihahmojaan hyvin, myos nayttivat niilta (toinen nayttelija ottakoot taman kohteliaisuutena ja jalkimmainen loukkauksena ). Vaikka tuo Matin nayttelija minua jaksaa henkilona inhottaa, niin ei voi muuta sanoa, kun etta osaahan se hommansa.

Musiikkiraidalla sitten tulikin se suurin yllatys. Voi saatana, hetken aikaa luulin, etta olivat pistaneet Stam1naa raidalle, mutta pian tajusin, ettei se ihan Stam1naa olekkaan, vaan sita legendaarisinta shittii. Kylla lammitti mielta siina nousuhumalassa, harmi vaan, etta biisi loppui ennen kuin oli alkanutkaan. Nurkan takaa kuitenkin tuli.

Eli jees jees suomi-meininkia joka menee hyvin alas aivot nollilla ja kaljaa kitatessa. Spoilatahan tata ei voi, mutta jos joku on elanyt tynnyrissa, niin kunnioitan heita, ja jatan kertomatta juonesta. En tosin tieda kuinka toden mukainen tuo juoni oli, kun tuntuivat menevan asiat vahan vaarassa jarjestyksessa.

Meika on varmaan paskin leffa-arvostelija ikina.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 13 Joulu 2006, 19:20 
ArthurDent kirjoitti:


Eli jees jees suomi-meininkia joka menee hyvin alas aivot nollilla ja kaljaa kitatessa. Spoilatahan tata ei voi, mutta jos joku on elanyt tynnyrissa, niin kunnioitan heita, ja jatan kertomatta juonesta. En tosin tieda kuinka toden mukainen tuo juoni oli, kun tuntuivat menevan asiat vahan vaarassa jarjestyksessa.


Mitäpä voi odottaa leffalta, jonka pääasiallinen tavoite tuntui olevan, että saadaan kaikki Matin mukahauskat letkautukset samaan leffaan mukaan.

 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 21 Joulu 2006, 12:13 
Kävin Venäjällä katsomassa Mel Gibsonin uusimman ohjaustyön Apocalypto. Visuaalisesti huikean komea spektaakkeli, jossa läträtään ehkä hieman liiankin kanssa intiaaniverellä. Missaamani Passion of the Christ on tosin kuulemma vielä verisempi. Pätkässä puhutaan ainoastaan mayakieltä, mikä parantaa tyylikästä tunnelmaa entisestään. Rouheita näyttelijäsuorituksia ainakin itselleni täysin tuntemattomilta nimiltä, miehekkäitä pahiksia, jossain määrin jopa omaperäisiä juonenkäänteitä ja hektinen, pitkä takaa-ajokohtaus. Mielenkiintoisia keskitysleiriviittauksia parissa kohtaa - yrittäisikö Gibson paikkailla aiempia juutalaislausuntojaan, vai onko elokuva filmattu ennen niitä?

Suomen ensi-ilta on näköjään tammikuun lopussa, ja suosittelen tuotosta varauksetta kaikille eeppisten ja seikkailuhenkisten elokuvien ystäville. Parituntinen hurahti kuin siivillä. Runsaiden raakuuksien ja ajoittain hyvinkin painostavan tunnelman vuoksi perheen pienimmät kannattaa kuitenkin jättää kotiin. Voisin myös kuvitella, että pätkän näkeminen valkokankaalta on suunnilleen 666 kertaa vakuuttavampaa kuin divx:n kyylääminen pölyiseltä 14 tuuman näytöltä.

 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 21 Joulu 2006, 14:11 
Sain viimeinkin katsotuksi Stanislaw Lemin kirjaan perustuvan Andrei Tartovskyn Solaris-leffan, josta varmaan nykyään kuuluisampi versio on Soderberghin 2002 vuoden versiointi. Aikaisemmin olin nähnyt tuon uudemman elokuvan, josta innostuneena oikeastaan tuli sitten hommattua tuo Tartovsky. Vähän turhan elitistiseltä saattaa kuulostaa, mutta alkuperäinen moniulotteisempi versio kyllä latisti Soderberghin leffan pelkäksi ihmissuhdedraamaksi, jossa avaruusasema ja itse Solaris ovat vain itsetarkoituksellisia kulisseja tapahtumalle. Pitäisi varmaan lukea se Lemin kirjakin.

 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 21 Joulu 2006, 14:41 
Kirja kyllä pieksee molemmat leffat, tosin vanhan ryssäversion vain nippanappa.

 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 21 Joulu 2006, 15:24 
Koska itse katson enimmäkseen toiminta -ja rikoselokuvia, on pakko ehkä suositella muutamia (tosin suurimmalta osin jo kanonisoituja) teoksia. Yhteistä näille on käsikirjoitusvetoisuus. Elokuvat eivät ehkä ole mestariteoksia, mutta itseäni ne ovat viihdyttäneet.

Korppikotkan kolme päivää julkaistiin vihdoin Suomessakin dvd-muodossa. Varsin viihdyttävä ja tarkasti kirjoitettu teos.

Likainen Harry sisältää ehkä amerikkalaisen elokuvahistorian niljakkaimman pahiksen.

Ette ehkä usko tätä, mutta Petetty (Tom Berenger!) on varsin kelpo jännityselokuva.


Viestiä muokkasi viimeisimmäksi Lauri Perkele 21 Joulu 2006, 15:26. Muokattu kerran.
 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 21 Joulu 2006, 15:25 

Liittynyt: 25 Tammi 2003, 17:02
Viestit: 206
Paikkakunta: Kallio, Hki
^ komppaan. Kirja on loistava. Itekin katsoin tuon Soderberghin version tuossa parisen viikkoa sitten nauhalta, ja aika kökkö oli niihin mielikuviin verrattuna, mitä päässä oli mielessä kun kirjan 14-vuotiaana luki.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Elokuvat
 Viesti Lähetetty: 21 Joulu 2006, 20:26 
ArthurDent kirjoitti:
Katsoin taman viime yona ja tykkasin. Kyseiselta ohjaajalta en ole ennen nahnyt kuin Night On Earthin, joka oli sekin hyva elokuva. Elokuva on jonkinlanen tribuutti kahvilassa situskelemiselle. Varsinaista juonta ei ole, vaan unen omainen tunnelma, joka vaihtelee hyvinkin absurdeista tilanteista kiusallisiin kohtaamisiin. Elokuva on mustavalkoinen, joka ei ole miinus, silla se tukee erittain hyvin kahvilamaisemia, joissa koko elokuva tapahtuu. Nayttelijat ovat poikkeuksetta kuuluisia. Mukana on Iggy Poppia ja Tom Waitsia ym.


Kahvia ja tupakkaa on kieltämättä loistoleffa. Tom Waitsin ja Iggyn kohtaaminen on parhauttua. Pidin myös siitä kohtauksessa, jossa ylihermostunut tyyppi oli kahvilla ja joi kahvia suoraan pannusta.

ArthurDent kirjoitti:
Elokuvaa katsoessa kannattaa varata riittavasti tupakkaa ja kahvia myos itselleen, silla mina ainakin poltin melkein askin tupakkaa ja join pannullisen kahvia.


Joo-o, lopetin tupakoinnin semmoiset 7-8 vuotta sitten, mutta tätä leffaa seuratessa alkoi tehdä kummasti mieli röökiä. Yleensä en enää edes koe moisia mielihaluja.


Viestiä muokkasi viimeisimmäksi luonnonoikku 09 Syys 2007, 13:16. Muokattu kerran.
 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 26 Tammi 2007, 10:19 
Kävinpäs tuossa taannoin katsomassa epäonnisesta näpistysyrityksestään ja missivaimostaan tunnetun Olli Saarelan uusimman eli Suden vuosi http://fi.wikipedia.org/wiki/Suden_vuosi_(elokuva) . Melkoisen yllättäen leffa oli erityisen onnistunut. Turha hötkyily karsittu, kuvaus ja eritoten Helsingin kuvaus oli upeaa ja näyttelijätkin hoitivat tonttinsa hienosti. Actionia ei ollut ja susikin oli lopputekstien perusteella koira :roll: , mutta oikein suositeltava raina nautittavaksi ei miesseurassa.

 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 29 Tammi 2007, 07:40 

Liittynyt: 23 Elo 2002, 07:56
Viestit: 1086
Paikkakunta: Pohjois-Espoo
Joku mainitsi Steven Soderberghin, niin tuli mieleen sellainen leffa kuin Out Of Sight - Mieletön juttu. Katselin telkkarista jokunen vuosi sitten ja oli minusta oikein hyvä ja viihdyttävä, mustaa huumoria oli mukana vähän samaan tapaan kuin Quentin Tarantinon leffoissa. Otin kyseisen pätkän nauhallekin, mutta kun muunsin koko leffakokoelmani digitaaliseksi, niin kyseinen pätkä katosi. Eilen sitten pistuin tilaukseen CDONista, kun siellä oli joku pakettitarjous. Samaan syssyyn tuli ostettua Arnold Schwarzeneggerin 80-luvun kulttiklassikko The Running Man - Juokse tai kuole. Syvällisempiä merkityksiä kyseisestä pätkästä on turha hakea, mutta popcorn-viihteenä toimii mainiosti ja toimi jo nähdessäni sen kakarana ekan kerran. "-Where's Buzzsaw? -He haad too spleet." :lol: :lol:

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 16 Helmi 2007, 15:07 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9109
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
^ plus että Bridget Moynahan on varsin böönä siinä.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 17 Helmi 2007, 09:35 
Pekka ja Pätkä elokuviakin on nyt näköjään dvd muodossa, joita suosittelen kaikille hölmönhuumorin ystäville.

 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 17 Helmi 2007, 12:19 
Kävin eilen katsomassa Uhka nimisen ranskalaisen kauhuelokuvan. Ja täytyy kyllä sanoa että oli harvinaisen pelottava. Yleiseen kauhuelokuva tasoon verrattain voisin sanoa että kyseessä on suorastaan loistava pätkä. Elokuva oli kuvattu hieman pienemmällä budjetilla ja se vain paransi sitä. Olinkin kyllästynyt nohin kaikkiin amerikkalaisiin kauhu pätkiin. Tiivistettynä idea siis oli: Nuori pari muuttaa asumaan syrjäiseen huvilaan ja metsässä vaanii uhka. Käykää katsomassa. Suosittelen lämpimästi.

 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 21 Helmi 2007, 08:31 
Imperiumi Assistant

Liittynyt: 21 Huhti 2004, 20:59
Viestit: 186
Paikkakunta: Oulu
Leevi kirjoitti:
Kävinpäs tuossa taannoin katsomassa epäonnisesta näpistysyrityksestään ja missivaimostaan tunnetun Olli Saarelan uusimman eli Suden vuosi http://fi.wikipedia.org/wiki/Suden_vuosi_(elokuva) . Melkoisen yllättäen leffa oli erityisen onnistunut. Turha hötkyily karsittu, kuvaus ja eritoten Helsingin kuvaus oli upeaa ja näyttelijätkin hoitivat tonttinsa hienosti. Actionia ei ollut ja susikin oli lopputekstien perusteella koira :roll: , mutta oikein suositeltava raina nautittavaksi ei miesseurassa.


Olipas kyllä saatu tehtyä alatyylinen versio kirjasta. Helsingin näkymät olivat hienoja, mutta henkilöt täydellisen epäuskottavia. Oikea Groman ei olisi koskaan huomannut esimerkiksi ex-vaimonsa sukulaisten paheita.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 23 Helmi 2007, 14:39 
Jos kahden ihmisen kohtaaminen on jollekin uusi ja omaperäinen idea, suosittelen sosiaalisen elämän hankkimista.

 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 23 Helmi 2007, 15:51 
Destructo Behave kirjoitti:
Pekka ja Pätkä elokuviakin on nyt näköjään dvd muodossa, joita suosittelen kaikille hölmönhuumorin ystäville.

Voi voi kun Petelius ja Hietanen tekisivät ne Yömyöhä sketsien leffat: Pekka ja Pätkä homoina sekä Pekka ja Pätkä bordellissa.

Täytyy noita odotellessa tyytyä jo tehtyihin. Aika hyviähän ne taisi olla. Hyväntuulista hauskuuttamista. Eikös se yksi ollut nimeltään Pekka ja Pätkä neekereinä? Mahtaako sitä tulla dvd:nä. Ettei olisi näinä hienotunteellisuuden aikoina nimetty uudelleen.

Tilaukseen lähti tuollainen paketti CDON:ista
SF Elokuvaklassikot 3
- Pekka Puupää
- Pekka Puupää kesälaitumilla
- Pekka ja Pätkä lumimiehen laitumilla
- Pekka ja Pätkä puistotäteinä

Ei pöllömpi setti. 5 euroa / leffa.

 
  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 24 Helmi 2007, 17:09 

Liittynyt: 06 Maalis 2003, 00:10
Viestit: 404
Täällä kun on pyörinyt näitä suositusketjuja, niin monta kertaa on ollut tarkoitus mainita Tombstone. Vaikkei ehkä lempielokuvani olekaan, niin onpahan leffa johon en onnistu kyllästymään ollenkaan. Leffa kertoo siis Wyatt Earpin tarinaa Tombstonessa. Val Kilmer vetää uransa roolisuorituksen aivan loistavana Doc Hollidayna ja, vaikka Kilmer shown varastaakin, vetää Kurt Russelkin pisteet kotiin Wyatt Earpina.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 25 Helmi 2007, 18:55 

Liittynyt: 26 Touko 2003, 20:58
Viestit: 1071
Paikkakunta: Limbus Helsinki, spiritual Parkano
^ Jep, ehdoton komppaus. Varmasti yksi parhaista "moderneista" länkkäreistä, ellei jopa paras. Tuli taas hiljattain katsottua ja yhä toimii. Näyttelijäkaarti on tosiaan harvinaisen nimekäs pikkuosiakin myöten.

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 26 Helmi 2007, 12:55 

Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Viestit: 9109
Paikkakunta: Oulu (Rollo)
^^ Samoihin aikoihin tehtiin tuolloin 1990-luvun puolivälissä Wild Bill, jonka mieluusti näkisin nyttemmin uudelleen. Tuo Tombstone ja tämä tuli silloin FilmNetiltä tsekattua pariin kertaan, mutta aikaa on vierähtänyt.. Johan se on jo laadun tae, jos kyseessä on Walter Hillin länkkäri! :P

Wild Bill Hickokia näyttelee tuossa Jeff Bridges, kun taas Buffalo Bill Codyn roolissa on tuoreeltaan Deadwoodin Wild Billinä tunnettu Keith Carradine (josta btw huomasi kyllä heti yhdennäköisyyden Tarantinon KB-kaksikkoa varten haudastakaivamaan David Carradineen, vaikkeivat ole kuin velipuolia).

 
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
 Viesti Lähetetty: 26 Helmi 2007, 16:26 

Liittynyt: 06 Maalis 2003, 00:10
Viestit: 404
Nightrealm^2 kirjoitti:
Oscarit tuli ja meni, Pan's Labyrinth sai kolme pystiä. Razzietkin jaettiin ja M. Night Shyamalan sai vihdoinkin ansionsa mukaan huonoimman ohjaajan ja sivuosanäyttelijän palkintojen muodossa. Tässä maailmassa on sittenkin vielä oikeudenmukaisuutta.


Omasta mielestäni tuo Shyamalanin uutukainen oli ehkäpä miehen paras. Oikeudenmukaisuutta toki löytyy senkin perusteella, että Babel jäi lähes pystittä.

 
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
 
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1584 viestiä ]  Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 64  Seuraava

Etusivu » Imperiumi » Phobos


 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Siirry:  
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com ja www.imperiumi.net