TUSKA 2015 – LAMB OF GOD, IN FLAMES, ALICE COOPER, EXODUS...

[metalglory]

Mutta hei, sentään tässä ketjussa olen nähnyt vain kehuja Blues Pillsistä, toisin kuin fb:ssä jossa jotkut juniorit kommentoivat "I beg fucking pardon.." -tyyliin, mitään ehdasta JYTÄHEVISTÄ tietämättä. 4 hengen bändi veti +/- loppuunmyydyssä Lutakossa (pe-la Hki-Tku tapaan) sellaista meininkiä, että ihan mahtavaa jos saisivat vaikkapa kakkoslavan slotin ilta-auringossa -toivottavasti- sitten kesempänä.

Turussa Blues Pillsin keikka oli tylsin tämän retrohevibluesrock-genren keikoista mitä on tullut todistettua. Yhden levyn tehneen bändin keikan kesto oli 1h15min josta oli helposti puoli tuntia liikaa jammailua ja turhalta tuntuvien biisien junnaamista. Ehkä niiden sitten oli pakko soittaa koko helvetin levytetty materiaali, kun kerta headlinerina kierretään ekaa kertaa. Laulaja oikein hyvä ja livetilanteessa tarpeeksi aktiivinen, mutta kielisoittajat näytti siltä ettei vois vähempää kiinnostaa. Muutama hittibiisi setistä löytyi, mutta 80% musasta tuntui vain puuduttavalta junnaukselta ilman mitään koukkuja.
Oltiin vissiin kaiman kanssa eri keikalla. Eiku niin oltiinkin!

Toi Tuskan yleisömäärän kehitys on surullista todettavaa. Parhaat Tuskat oli Kaisaniemessä OPM-meiningillä, näin yleisönä osallistuneen kannalta. Parit omat keikat Kattilahallissa omilla bändeillä sitten taas on ollut yksiä parhaimpia keikkakokemuksia tähän ikään asti. Että sikäli ristiriitaiset fiilikset festarista.

[Heinrich von Totschlag]

Muutto Suvilahteen, ja tämä näkyy aika selvästi myös kävijämäärissä. Tasaista laskua jatkunut siitä lähtien:
2005: 33 000 (loppuunmyyty)
2006: 33 000
2007: 33 000
2008: 33 000
2009: 33 000
2010: 33 000
2011: 28 000 (uusi alue)
2012: 26 000
2013: 25 000
2014: 24 000

Mutta selittääkö Suvilahti-muutto vuoden 2011 persnettoa kokonaisuudessaan? Sitä seuraavina vuosina Tuskassa oli vielä vähemmän yleisöä, mutta tappiot olivat kuitenkin maltillisempia.

Tuska myös kertoi tämän vuoden festarin jälkeen, että kävijätavoite ylitettiin. Tapahtuman luulisi siis olleen voitollinen (tai sitten ihan hemmetin kehnosti budjetoitu).

Onhan FME:llä ollut toki muutakin keikkatoimintaa, esimerkiksi jäihin laitettu Finnish Metal Expo. Lieneekö se sitten kussut kintuille? Tai joku muu firman järjestämistä keikoista?

Mutta on se surullista, jos kohta muilla kuin welldoneilla ja vastaavilla ei ole mahdollisuuksia järjestää ison mittaluokan tapahtumia.

[Evilmetal]

Tuska siirtyi 2011 Kaisaniemestä Suvilahteen. Tällöin oli käytössä neljä lavaa. Nyt alkaa miettiä sitä skenaariota, että Kaisaniemen jälkeen kävijämäärä putosi heti 5000 kävijällä ja varmasti neljän lavan tuomat kustannukset olivat korkeat, lisäksi tekniikat, vuokrat ja tietenkin bändien palkkiot. Lisäksi viimeinen Finnish Metal Expo oli juuri 2011. Onko tässä kustannukset olleet niin korkeat, että oletettu tuotto on jäänyt huomattavasti alhaisemmaksi kuin on alunperin laskettu ja budjetoitu. Kun taas 2012 Suvilahdessa oli kolme lavaa ja FME:ta ei enää järjestetty. Tällöin ei tullut takiin kovinkaan pahasti, mutta kuitenkin turpaan on tullut. Lisäksi 2013 on tullut myös takkiin. Huolimatta siitä, että on ilmoitettu, että kävijämäärä on ylitetty, kuitenkin realiteetti joka vuosi yleisömäärä on pudonnut. On mielenkiintoista, miten 2014 vuoden talous on mennyt. Onko tullut takkiin, vai onko taloutta saatu parannettua? Mutta jos 2014 kävijämäärä on laskenut edellisestä vuodesta, niin voisi tehdä nopean johtopäätöksen, että talous voi olla pakkasella.

Pitkällä jaksolla tämä ei kuitenkaan tiedä hyvää Finnish Metal Eventsille, jos vuosi toisensa perään tulee takkiin. Jossain vaiheessa tullaan sihen pisteeseen pääomaa on syöty sen verran, että jotain tulee tapahtumaan. Itse asiassa kurssin kääntämiseksi pitää aika tiukasti hommia ja tehdä laskelmat tarkkaan. Sinänsä ei ole ihme, että bändit eivät välttämättä ole sitä suurinta kaliberia välillä. Joten Atomirotta on varmasti halpa, jolla oletettavasti kosiskellaan jotain yleisöryhmää, joka ei muuten ikinä tulisi Tuskaan.

Toisaalta bändien niin pienten kuin isojen keikkaliksat ovat nousseet sitä mukaan, kun levyjen myynti on mennyt alaspäin. Tämä tuntuu lippujen hinnassa. Ei porukalla ole vain rahaa kaikkiin tapahtumiin tänä päivänä, joten valintoja pitää tehdä.

Mitä tulee Tuskan porukan asenne truueevil metallisteja kohtaan. Se heidän kannattaisi muistaa, että tämä trueeviil porukka on varmasti kantanut enemmän rahaa Tuskaan kuin hiphopyo-porukka. Jos tämän ja muutenkin metalliporukan päälle kustaan ja festarin järjestäjien puolelta on negatiivinen asenne, äkkiä porukka kääntää selkänsä, sillä Suomessa on metallifestareita, jotka (kuten joku jo sanoi) arvostaa yleisöänsä.

[Jussi]

Mutta selittääkö Suvilahti-muutto vuoden 2011 persnettoa kokonaisuudessaan? Sitä seuraavina vuosina Tuskassa oli vielä vähemmän yleisöä, mutta tappiot olivat kuitenkin maltillisempia.
---
Onhan FME:llä ollut toki muutakin keikkatoimintaa, esimerkiksi jäihin laitettu Finnish Metal Expo. Lieneekö se sitten kussut kintuille? Tai joku muu firman järjestämistä keikoista?

just mietin kans, että kusaisiko se FME tuona vuonna Kaapelilla sitten? En muista lopputulemaa vaikka itse paikalla olinkin, mm. Acceptin ja Symfonian takia.

[Estranged]

Mutta eivät nämä Tuskan julkistukset tässä ole. Ainakin yksi pääesiintyjä on julkistamatta (sillä eihän Lamb of God voi olla pääesiintyjä, eihän?)

Luulisin vahvasti Lamb Of Godin olevan yhden päivän headliner, joten mitään isompaa nimeä on turha enää odotella.

2013 LOG ei ollut buukattu pääesiintyjäksi, mutta sikäli kun Tuskan laskusuhdanne on selvä, niin nyt Lamb lienee headliner.

[Sabbathman]

Jaa että ALICE COOPER. Eihän se ole kuin kirkkaasti kovin esiintyjä 10 vuoteen.

[Zalmar]

At The Gatesilla tyhjää kalenterissa Tuska v-lopun aikaan...onkohan liikaa pyydetty et ois tulossa?

[MJL]

At The Gatesilla tyhjää kalenterissa Tuska v-lopun aikaan...onkohan liikaa pyydetty et ois tulossa?

Eiköhän tuolla vielä ole tilaa ainakin yhdelle kulahtaneelle paskalle. Seitsemän vuoden putki taitaa katketa tähän. Kivaa, että kerrankin säästyy rahat.

[WildFire]

Mistä levystä kannattaisi aloittaa Alice Cooperiin tutustuminen? Tiedän ainoastaan Poisonin, joka on hyvä biisi, ja jonkun toisen, jonka nimeä en muista. Vai onko tämä vähän kuin kysyisi, että mitä leipää kannattaa syödä, kun käsittääkseni aika monen tyylistä mahtuu bändin tuotantoon?

[Deleted User 729]

Mistä levystä kannattaisi aloittaa Alice Cooperiin tutustuminen? Tiedän ainoastaan Poisonin, joka on hyvä biisi, ja jonkun toisen, jonka nimeä en muista. Vai onko tämä vähän kuin kysyisi, että mitä leipää kannattaa syödä, kun käsittääkseni aika monen tyylistä mahtuu bändin tuotantoon?

Edustan ehkä vähemmistöä tässä asiassa, mutta väitän että parhaat AC-julkaisut ovat School's Out (1972) ja Billion Dollar Babies (1973). Vitutti, oikeestaan vieläkin hiukan, kun Cooper hyppäsi Desmond Child-meininkiin mukaan. Poison on ihan hyvä biisi, mutta jättää liiaksi muut jutut varjoonsa. (Sama mitä kävi Europelle Final Countdownin myötä. Liian iso hitti)

[anselmo]

Mistä levystä kannattaisi aloittaa Alice Cooperiin tutustuminen? Tiedän ainoastaan Poisonin, joka on hyvä biisi, ja jonkun toisen, jonka nimeä en muista. Vai onko tämä vähän kuin kysyisi, että mitä leipää kannattaa syödä, kun käsittääkseni aika monen tyylistä mahtuu bändin tuotantoon?

Mä sanoisin että 70-luvun (bändi)matskusta Love It To Death ja yllä mainittu Billion Dollar Babies. Welcome To My Nightmare ekana ns. soololevynä. Kasarilta/ysäriltä Trash ja Hey Stoopid.
Tuoreemmista suosittelisin Brutal Planetia ja vähän rokimpaa Dirty Diamondsia.

[Tintti]

Samat listaisin itsekin.

Alice on kyllä rock/heavy maailman Madonna. Samanlainen kameleontti, ja vielä pääsääntöisesti hyvällä toteutuksella.

[Jussi]

Onko Life And Crimes Of Alice Cooper 4 levyn mittaisena liian massiivinen? Se kuitenkin kulkee kronologisesti läpi älyttömän monipuolisen uran.

Jos jotain aivan yksittäisiä poimin, niin tuolta wanhalta bändi-eralta essentiaalinen ensihitti I'm Eighteen (joka on muuten Jussin ainoan karaokekerran valinta) tai Desperado (muutenkin Killer-albumi on niistä lähellä sydäntä, siis se punainen käärmekantinen). Sitten jos hypätään WTMN-kokonaisuus yli, niin sen jatko-osalta Alice Cooper Goes To Hell löytyy kuriositeettina '76 disco-infernon luokitus: helvetti, kappaleessa You Gotta Dance, joka osoittaa Vincen aina yhtä osuvaa huumorintajua. Mutta ennenkaikkea upea balladi I Never Cry. Muutenkin tältä ajalta on nuo slovarit osuneet, kuten seuranneen Lace And Whiskeyn, vain Frank Sinatrankin coveroima You And Me. Samaten From The Insiden '78 How You Gonna See Me Now pitää muistaa, vaikka harva näin tekee.

Sitten kun sukelletaan kasarin vaihteen new wave-vaikutteisiin levyihin, ollaan aika fanisuossa.. eipä niitä kolmea(!) 1980-82 kauhean helposti jaksa kuin outoilumielessä kuunnella
DaDa 1983 taas Bob Ezrinin tuottamana ja Dick Wagnerin soittamana on tuntematon suuruus, todella pimeä levy, joka tuo mieleen Prison Breakin "Haywiren" kaltaisen tyypin, heh. Vaikka hümööriäkin löytyy: I Love America!!!
Tässä yllä kukaan ei vielä suositellut uuden, "hevitulemisen" 1986-87 levyjä Kane Robertsin kanssa, mutta varsinkin Constrictor on helppo valinta sellaisten Cooper-klassikoiden kanssa kuin mm. Life And Death Of The Party & He's Back (The Man Behind The Mask) tai seuranneen Time To Kill & Freedom. Trashilla on toki hittinsä, kuten mm. Spark In The Dark & Bed Of Nails, mutta Hey Stoopid 1991 on todella hyvä albumikokonaisuus ja jonkin mainittujen seiskytluvun alun bändilevyn ohella SE suosittelemani aloituslevy. Ei oikeastaan mitään heikkoa! Hurricane Years, Dangerous Tonight ja Wind-Up Toy olisivat olleet joku vuosi aiemmin isoja hittejä mille tahansa tukkabändille, tässä ne jäivät sinkkujen varjoon, maailman parhaimman bridgen omaavan Might As Well Be On Mars -hiturin kanssa. Vielä ysärillä tulleella The Last Temptationillakin on aikansa grunsehenkisyys-puoli, mutta helmet kuten Lost In America ja Stolen Prayer ovat myös 20 vuoden takaisella joululahjallani, Sonyn tekemällä Classicks-kokoelmalla, noiden parin edellisen levyn vastaavien tapaan.

Sitten uusi vuosituhat & joiden mukamas nu-metalliseksi mieltämä, Brutal Planet/Dragontown -kaksikko, joiden rundilla itsekin näin Alicen ekaa kertaa Oulussa '01. Näistä olisi saanut yhden todella hyvän albumin, mm. ensinmainitun nimibiisillä + Pick Up The Bones, It's The Little Things & Triggerman, It's Much Too Late & Fantasy Man.
Sitten alkoi kai The-alkuisten retrorokkibändien innoittama autotallivaihe, joista 2003 The Eyes Of Alice Cooper on parhain. Man Of The Year, This House Is Haunted, What Do You Want From Me & The Song That Didn't Rhyme ovat huikeita! Anssin kanssa olen eri linjoilla Dirty Diamondsista, vaikka onhan silläkin parit ok-biisit. Along Came a Spider '08 on ihan jees-laatuisena, tummempana teemalevynä sellainen, että hankalampi poimia mitään yksittäistä. Vaikka toisaalta AC:ltä voi balladilinjalle mennä taas helposti, The One That Got Awayn kanssa.

Uusin, Welcome 2 My Nightmare 2011 on taas todella hyvä (& Anttilassa halpa) albumi! Kuten joskus jonnekin täällä kirjoitin, siitä löytyy kaikkea, tuosta rollari- [I'll Bite Your Face Off] & garagerock-juuristaan [a Runaway Train] tomwaitsmaiseen folkraakuntaan [Last Mans On Earth], Bloodhound Gangin (tai aikaisemman You Gotta Dancensa) riemukkaasti mieleentuovaan [Disco Bloodbath Boogie Fever] tai Desmond Childin nättien melodioiden kanssa fiilistelyyn . Omaan makuuni vahvin levynsä sitten '91! Joten siinä voisi olla tuon Hey Stoopidin ja vaikka nyt Billion Dollar Babiesin kanssa se kolmas levy mikä ainakin kuunnella, jos ei sitten tuota vuosituhannen vaihteen boksi-kokista, mistä ekana sanoin. Ja itepähän kysyit -huom, mie luettelin sitten _vain hyviä_ kappaleita, joten youtubeen copypastea jos kinostaa.

Vai onko tämä vähän kuin kysyisi, että mitä leipää kannattaa syödä, kun käsittääkseni aika monen tyylistä mahtuu bändin tuotantoon?

Eli aikalailla juurikin noin.
edit:

Toi Life and Crimes boksi on kyllä hyvä avaus; olen tainnut nähdä sitä marketeissa ~20e hintaan. Toinen kova avaus vois olla Brutally Live DVD; hyvä show, tiukka kokoonpano ja oikein makoisa kattaus hittibiisejä. Tuotakin näkee etenkin Anttilan alelaareissa tosi edullisesti. Suosittelen lämpimästi, voi olla mielekkäämpi tutustumiskohde kuin muutama yksittäinen levy sieltä täältä.

Näin on; tosiaan samalta rundilta kuin ym. ensimmäinen, Formula Centerin keikka toukokuussa 2001. Moneen kertaan kirjoitellut tämänkin, mutta mm. Rattin (Jizzy Pearl vokalistina..) ja Dion (eka sekin RJD:tä!) lämmiteltyä, Alice luuli varmaan olevansa vielä ruotsissa, kun oli sen pohjoisen suunnasta tullut meille päin. Hän nimittäin vastoin kaveriporukkamme ennakko-odotuksia yllättäen soitti tuon lapsuuden suosikin, He's Back, mitä on tavallisesti tehnyt vain siellä! Vieläkin muistan jätkien ilmeet, kun Friday-leffojen Jasonin veitsenheilutteluja imitoiva shi-kah! -ääni kuului ämyreistä Nykyisellä Sweden Rock-kansallahan kun oli tarpeeksi makua nostaa se siellä listahitiksi '86. Kun nyt tiiraan tuota Brutally Liven englannin settiä, niin olisikohan vaihdettu unknown-You Drive Me Nervousin tilalle silloin.

[anselmo]

Jussilla riittää juttua; tuossahan on lähes koko ura läpikäytynä!

Itse asiassa olen samoilla linjoilla että Eyes of... on parempi kuin Dirty Diamonds, mutta molemmat edustaa hyvin suunnan muutosta Brutal palnetin/Dragontownin raskaamman mäiskeen jälkeen.

Ehkä sillä tuon Dirty Diamondsin mainitsin että ainakin tuo nimibiisi tuntuu juurtuneen livesettiin
hyvin. Samoin muutama Brutal Planetin biisi (Wicked Young Man) versus settilistoissa sivuutettu Dragontown.
Noista mainitsemistani levyistä Trash ja Hey Stoopid on liveseteissä ollut vähän paitsiossa, poislukien pakollinen Poison, mutta muuten pitäis olla sellaisia lättyjä joilta aika hyvällä porsentilla ja todennäköisyydellä veivataan biisejä myös livenä.

Toi Life and Crimes boksi on kyllä hyvä avaus; olen tainnut nähdä sitä marketeissa ~20e hintaan. Toinen kova avaus vois olla Brutally Live DVD; hyvä show, tiukka kokoonpano ja oikein makoisa kattaus hittibiisejä. Tuotakin näkee etenkin Anttilan alelaareissa tosi edullisesti. Suosittelen lämpimästi, voi olla mielekkäämpi tutustumiskohde kuin muutama yksittäinen levy sieltä täältä.

[WildFire]

Kiitos kaikille vastauksista! Täällä on nyt uuden vuoden aattoa vietetty Alice Cooperin seurassa. Testasin alkuun joitain biisejä mainituilta Billion Dollar Babiesilta ja Love It to Deathilta, mutta ne kuulosti ihan liikaa, noh, siltä, mitä ne on, eli 70-luvun rokilta. Ei jaksa yhtään. Onneksi testasin vielä Trashia ja Hey Stoopidia, sillä sieltähän löytyi Poisonin lisäksi muutakin innostavaa, kuten House of Fire, huikea Might as Well Be on Mars ja Twilightningin versioimanakin joskus kuultu Wind-Up Toy. Uusimmalta kuuntelin myös joitakin vetoja, mutta ei mitään mainittujen kasarilevyjen vertaista ainakaan välittömästi sieltä iskenyt.

Eli ehkä se on lopulta tuollaista Poisonin tyylistä melodista rokkia, joka Alice Cooperilta on eniten makuuni. Pitää vielä lukea tarkemmin tuo Jussin pitkä(hkö) vuodatus ehtiessään, ja katsoa löytyisikö siitä vinkkiä, mihin seuraavaksi suunnata kahlaamaan.

[anselmo]

Jos Trash ja Hey Stoopid uppoaa, niin Constrictor ja Raise Your Fist and Yell levyt liikkuvat myös samoilla linjoilla. Eivät vaan ole levyinä imho ihan yhtä kovia kokonaisuuksia kuin Trash Ja Hey Stoopid.

Alice tehnyt niin monenmoista, että ei yllätä lainkaan jos joku levy uppoaa, mutta toinen ei.

Kannattaa vaikkapa youtubesta tsekata tuon Brutally Liven pätkiä; voi olla että ko. DVD:n päivitetyt versiot 70-luvun biiseistä toimii heti paremmin.

[Pike Bishop]

Eli ehkä se on lopulta tuollaista Poisonin tyylistä melodista rokkia, joka Alice Cooperilta on eniten makuuni.

Sama täällä. Tuolla Raise Your Fist And Yell-levyllä on tosiaan joitain oikein mainioita biisejä, mm. omat suosikkini miehen tuotannosta Roses On White Lace ja Prince Of Darkness.

[anselmo]

Lisää kiinnityksiä; Uutinen aiheesta.

Ihan jees, muttei nyt omalla kohdallani oikein vieläkään riitä...

[Koskenkorvasieni]

No perkele, nyt alkaa näyttää jo hyvältä!

[Deathklaat]

Viimeisimmät kiinnitykset & uutinen päivitetty avausviestiin.

Vähän yllärinä tuli tuo Exodus, kun olin jo tottunut siihen ettei Tuskaan kiinnitetä mitään toivomus-ketjuun esittämiäni bändejä. Kyllä näillä kiinnityksillä tulee jo kolmen päivän lippu hommattua.

Sama täällä. Tuolla Raise Your Fist And Yell-levyllä on tosiaan joitain oikein mainioita biisejä, mm. omat suosikkini miehen tuotannosta Roses On White Lace ja Prince Of Darkness.

Roses On White Lace-biisin vuoksi pidän Raise Your Fist And Yell-levyä Alice Cooperin parhaimpana. Onhan se täynnä muitakin hiton kovia biisejä (kuten avausbiisi sekä mainitsemasi Prince of Darkness), mutta Roses On White Lace ja Wind-Up Toy ovat ne herran kovimmat viisut.

[Ice]

^En tajua itekään miten on mennyt tuo Raise Your Fist... aikalailla ohitse, vaikka toki muutama biisi tuttu eri best offeilta. Sitä ennen julkaistu Constrictor paljastui myös todella kovaksi levyksi, josta en ollut tainnut tietoisesti kuulla ennen kuin He's Back (The Man Behind the Mask):in. Elin jotenkin luulossa, että ennen ukon parhaita levyjä itselleni, Hey Stoopid!:ia ja Trashia, oli materiaali sitä 70-luvun rockia / sekoilua, joka ei itselleni muutamaa satunnaista irtobiisiä lukuunottamatta uppoa. Esim. Life and Death of the Party on aivan loistava biisi tuolta Constrictorilta, onneksi nykytekniikka ja Deezer toi nämätkin levyt kuultaviksi.

No uusista kiinnityksistä voinee Exoduksen jälleen tsekata, kuten Ghsot Brigadenkin, mutta ei omalta toivomuslistalta yhtään bändiä, kuten nyt ei toki juuri aiempinakaan vuosina. No kaipa sitä paikan päälle voi taas raahautua kun muutama ok nimi Alicen lisäksi on paikalla, ehtii taas sosialisoida astetta enemmän.

[JypeK]

Eipä tullu kovin ihmeellisiä lisäyksiä. Exodus kyllä toimii.
Tulee sinne varmaan silti lähdettyä Alice Cooperin ja Bloodbathin takia.

[Jussi]

Esim. Life and Death of the Party on aivan loistava biisi tuolta Constrictorilta, onneksi nykytekniikka ja Deezer toi nämätkin levyt kuultaviksi.

wtf Isse, Mikan luona rusakkotiellä kuunneltu Koivulan veljesten äänittämältä kasetilta ainakin 24 vuotta sitten jo! Twisted Sisterin We're Not Gonna Take It oli toinen sen ajan hitti; mikset sie ole

ps. Mie en maininnut tuossa ^ wall of tekstissä yhtään huonoa biisiä, joten testailepa sieltätäältä!

Mutta mitäs, Exodus on ollut ennenkin toki, vaan jäi aikaisen slottinsa vuoksi näkemättä viimeksi. Joten kelpaa, ekaa kertaa Zetron kanssa vieläpä! Myös Enforcer OK-valinta, jo siitä onkin kai 3 vuotta kun Silja Galaxylla viimeksi näki heiät.

[Pagan Fears]

Exodus ihan jeesh, mutta muuten kyllä aika plääh. No Alicen takia toki ainakin yhtenä päivänä paikalle, muista bändeistä riippumatta.

[Ice]

Esim. Life and Death of the Party on aivan loistava biisi tuolta Constrictorilta, onneksi nykytekniikka ja Deezer toi nämätkin levyt kuultaviksi.

wtf Isse, Mikan luona rusakkotiellä kuunneltu Koivulan veljesten äänittämältä kasetilta ainakin 24 vuotta sitten jo! Twisted Sisterin We're Not Gonna Take It oli toinen sen ajan hitti; mikset sie ole

ps. Mie en maininnut tuossa ^ wall of tekstissä yhtään huonoa biisiä, joten testailepa sieltätäältä!

Hah, no kyllä se sen verran tutultu kuulosti, että varmaan siellä sitten tullut kuultua. Tsekkailin läpi vain noita kuulemiani best offeja, ja niillä ei ollut tuota kipaletta, niin ajattelin jo uudeksi löydöksi! No itse levykokonaisuudet nyt ainakin oli hyvä löytö.

Jussin kehumasta viimeisimmästä en ole kyllä innostunut yhtään, mitä silloin ilmestyessään tuli kuunneltua. Pitää kuunnella tässä vielä joskus, onko tuolla hetkensä. Along Came a Spider on hyvä levy ja paluu kai sinne vanhaan Spiders bändinsä aikoihin. The Eyes of... tosiaan Alicen paras sitten Stoopidin, ja Brutal Planet puoliksi kovaa, kuten ei vähiten täydellisesti lyriikoidensa kanssa maaliin osuva It's The Little Things.